tiistai 28. kesäkuuta 2016

Brexit -katumus



Lehtitietojen mukaan monet britit katuvat valintaansa Brexit-äänestyksessä. Osa sanoi tulleensa harhaanjohdetuksi ja osa oli jotenkin arvellut, ettei heidän äänellään tai äänestyspäätöksellään ole väliä. Mistä oikein on kysymys?

Oikein äänestämisen vaikeus


”Oikein” äänestämisellä tarkoitetaan sitä, että ihminen tekee arvojensa ja tavoitteidensa mukaisen äänestyspäätöksen. Äänestyspäätös saattaa olla väärä, jos äänestäjällä on vajaat tiedot aiheesta, vaalilupaukset eivät pidä paikkaansa tai hänen valintansa on perustunut toisarvoisiin seikkoihin. Ylen toimittaja Minna Pye[1] kokosi räikeimpiä Brexit vaalilupauksia juttuunsa. On esimerkiksi luvattu laittaa koko EU-jäsenmaksusta tuleva säästö terveyspalveluihin. Todellisuudessa säästö ei ole niin suuri kuin väitettiin, koska on sekoitettu brutto- ja nettosäästöt. Välittömästi vaalituloksen selvittyä Brexit kampanjan johtohahmo Nigel Farage sanoi, ettei hän ole milloinkaan niin oikeastaan luvannutkaan. Lisäksi hän totesi, että sen sanominen saattoi olla virhe ja on ehkä johtanut ihmisiä harhaan (Katsohaastattelu tästä)[2]. Hämmentävän vajaista tiedoista kielii myös se, että Googlen tietojen mukaan toiseksi suosituin Google haku Britanniassa tulosten selvittyä oli ”What is EU?” (ks. alla)


Äänestäjän taktikointi


Osa ihmisistä äänestää taktisesti. Tämä tarkoittaa sitä, etteivät he välttämättä äänestä parasta mahdollista vaihtoehtoa vaan he haluavat kommunikoida äänestämällä. Tässä tapauksessa saattaa olla, että moni sellainen äänestäjä, joka ei oikeasti halunnut erota EU:sta, äänesti eroamisen puolesta, koska halusi protestoida EU:n toimintaa vastaan. Protesti saattoi olla myös sisäpoliittinen. The Guardianin toimittaja Miqdaad Versi[3] arvelee, että monelle Brexit- ääni oli rasistinen kannanotto. He halusivat ulkomaalaiset pois Britanniasta. Tutkimusten mukaan[4] protestiääniä annetaan erityisesti sellaisessa tilanteessa, missä ei uskota oman äänen ratkaisevan vaalitulosta. Tässä tapauksessa taktikoineet äänestäjät arvioivat tilanteen väärin.

Äänestäjien katumus


Äänestämiseen ja äänestämättäjättämiseen liittyy suuri katumisen riski. Jos äänestää,  voi myöhemmin katua valintaansa kun huomaa, että joku toinen vaihtoehto olisi ollut parempi.  Jos ei äänestä, voi myöhemmin katua, ettei vaikuttanut asioihin silloin kun siihen olisi ollut tilaisuus. Katuminen on voimakas tunne, jota ihmiset välttelevät kaikin keinoin. Regret theory[5] (Katumisteoria) käsittelee sitä miten katuminen ja katumisen uhka vaikuttaa ihmisten päätöksiin niiden jälkeen, päätöksentekohetkellä ja jo ennen päätösten tekemistä. Katumisteoriassa kuvataan ilmiötä, jossa ostamisen tai (peruuttamattoman) päätöksen jälkeen huomaamme, että toinen harkitsemamme vaihtoehto olisi ollut parempi. Tällöin kadumme valintaamme. Katuminen eroaa pettymyksestä. Saatamme olla pettyneitä siihen, että valintamme ei ollut niin hyvä kuin ajattelimme, mutta emme silti välttämättä kadu valintaamme. Mikäli sen sijaan jokin toinen vaihtoehto, mitä harkitsimme, osoittautuu myöhemmin paremmaksi, me saatamme katua valintaamme (riippumatta siitä olemmeko pettyneitä alkuperäiseen valintaamme). Tästä on paljon empiirisiä tutkimuksia[6].  

Katumiseen vaikuttaa siis valitun vaihtoehdon hyvyys (alla olevassa kuvassa harmaa laatikko) ja tieto toisesta vaihtoehdosta (oranssi laatikko). Automaattisesti tästä seuraa vertailu (vihreä) ja mikäli vertailu on epäedullinen niin katumus (punainen). Osa ihmisistä pystyy käymään tämän prosessin jo ennakkoon ajatuksissaan läpi ja siksi ennakoitu katumus tai sen riski vaikuttaa valintaan (sininen). Brexit –äänestyksessä äänestäjillä oli periaatteessa kolme vaihtoehtoa: He saattoivat äänestää eroamisen puolesta, sitä vastaan tai jättää äänestämättä. Äänestämättäjättäminen on äänestyspäätöksen delegoimista muille. Äänestämättäjättämistä on helppo katua, jos huomaa, että muut tekivätkin huonon päätöksen. Li et al. (2010)[7] ovat todenneet, että ihmiset katuvat äänestämättäjättämistä erityisesti silloin kun vaalitulos on ollut tiukka ja on mahdollista jossitella.




Ei ole ihme, että moni Britti katuu valintaansa, koska valittu vaihtoehto näyttää osoittautuvan jälkiviisauden valossa huonommaksi kuin he etukäteen ajattelivat (harmaa laatikko):
  • -       Vaalilupaukset eivät pitäneet paikkaansa
  • -       Signaaliksi tarkoitettu ääni laskettiinkin mukaan (väärinarvio äänestyksen tasaisuudesta)
  • -       Euroopan ja muun maailman tyrmistyneet reaktiot tulivat monelle yllätyksenä. Kampanjoinnin aikana on ajateltu enemmän sisäpolitiikkaa.
  • -       Monelle tulee taloudelliset seuraukset, joista nyt on jo näkyvissä merkkejä, yllätyksenä.
  • -       Moni britti ei tainnut ihan tietää mitä jäsenyys EU:ssa merkitsee ja mitä EU tekee.


Katumiseen vaikuttaa myös se, että tieto toisesta vaihtoehdosta eli EU:ssa pysymisestä on jokaisella (oranssi laatikko). Vaihtoehtoja on helppo vertailla. Jos tilanne olisi ollut toisinpäin ja olisi päätetty pysyä EU:ssa ei menetetyn vaihtoehdon (irtautuminen) vertailu olisi ollut yhtä helppoa eikä äänestäjien katuminen ei olisi ollut yhtä todennäköistä. Katumiseen vaikuttaa myös Status Quo-efekti. Ihmiset haluavat luontaisesti pitää asiat muuttumattomina. Muutokset aiheuttavat stressiä.

Tutkimuksissa[8] on myös todettu, että ihmiset eivät kadu päätöksiään paljoakaan silloin kun he kokevat käyttäneensä päätöksentekoon riittävästi aikaa ja vaivaa. Tässä tapauksessa, kun moni googlaa vaalien jälkeen, että mikä se EU oikein olikaan, ei ehkä ole päätöksentekoon laitettu niin paljon paukkuja kuin olisi voinut. Koko tämä katumisepisodi kuvastaa hyvin kansanäänestysten ongelmia. Ei tavallisilla ihmisillä ole niin paljoa tietoa, aikaa ja energiaa, että he pystyisivät tekemään valistuneita päätöksiä.  Siksi meillä on edustuksellinen demokratia.

Alla on vielä Brexit-katumuksen syyt tiivistettynä: 





[1] Pye, Minna (2016): ”Britanniassa EU-eroa ajetaan kauhukertomuksilla turkkilaisista – katso tästä listasta hurjimmat väitteet” Ylen nettisivut 16.6.2016 klo 6:14 http://yle.fi/uutiset/britanniassa_eu-eroa_ajetaan_kauhukertomuksilla_turkkilaisista__katso_tasta_listasta_hurjimmat_vaitteet/8959468

[2] McCann, Kate (24.6.2016): ”Nigel Farage: £350 million pledge to fund the NHS was 'a mistake”, The telegraph http://www.telegraph.co.uk/news/2016/06/24/nigel-farage-350-million-pledge-to-fund-the-nhs-was-a-mistake/

[3] Versi, Miqdaad (27.6.2016): ”Brexit has given voice to racism – and too many are complicit”, The Guardian  https://www.theguardian.com/commentisfree/2016/jun/27/brexit-racism-eu-referendum-racist-incidents-politicians-media

[4] Razin, Ronny (2003): ”Signaling and Election Motivations in a Voting Model with Common Values and Responsive Candidates”, Econometrica, Vol. 71, No. 4 pp. 1083-1119

&

Piketty, Thomas (2000): “Voting as Communicating”, Review of Economic Studies Jan2000, Vol. 67 Issue 230, p169-191

&

Fischer, Alastair J. "A further experimental study of expressive voting." Public Choice 88.1-2 (1996): 171-184.

&

Shayo, Moses & Harel, Alon (2012): “Non-consequentialist voting”, Journal of Economic Behavior & Organization ,81(1),p.299-313, Jan 2012

[5] Loomes, Graham & Sudgen, Robert (1982): “Regret Theory: An Alternative Theory of Rational Choice under Uncertainty”, Economic Journal 92 368 805-24

&

Loomes, Graham & Sugden, Robert (1983): “Regret theory and measurable utility”, Economics Letters ,12(1),p.19, Jan 1983

&

Loomes, Graham & Starmer, Chris & Sugden, Robert (1992): “Are Preferences Monotonic? Testing Some Predictions of Regret Theory”, Economica 59 233 17-33

Sugden, Robert (1993): “An Axiomatic Foundation for Regret Theory”, Journal of Economic Theory Jun93, Vol. 60 Issue 1, p159-180

[6] Loomes, Graham & Sudgen, Robert (1987): “Testing for Regret and Disappointment in Choice under Uncertainty”, Economic Journal 97 118-29

&

Inman, J. Jeffrey & Dyer, James S. & Jia, Jianmin (1997): “A generalized utility model of disappointment and regret effects on post-choice valuation”, Marketing Science 1997, Vol. 16 Issue 2, p97

[7] Li, Ming, and Dipjyoti Majumdar. "A Psychologically Based Model of Voter Turnout." Journal of Public Economic Theory 12.5 (2010): 979-1002.

[8] Inbar, Yoel & Botti, Simona & Hanko, Karlene (2011): “Decision speed and choice regret: When haste feels like waste”, Journal of Experimental Social Psychology ,In Press, Accepted Manuscript, Feb 2011

torstai 23. kesäkuuta 2016

Miten urheilufanit valitsevat lempijoukkueensa?

Kuva Porin torilta Ässien voitettua suomenmestaruuden 2013

Urheilun seuraaminen on paljon kiinnostavampaa jos on jokin suosikkiurheilija tai suosikkijoukkue, jonka toivoo voittavan. Mitä enemmän urheilijoista tietää, sitä helpompaa on valita kenestä pitää ja kenen toivoo voittavan. Fanittaminen menee paljon pidemmälle: se on pitkäaikaista ja vaikuttaa vahvasti tunnetasolla. Lempijoukkueen valinta voi perustua jonkun pelityylin ihailuun, lapsena lahjaksi saatuun fanituotteeseen tai se voi jopa kulkea sukuperintönä. Selvitin Olutta ja urheilua –tutkimuksessa sitä miten lempijoukkue valitaan.

Suurella osalla urheilua edes silloin tällöin seuraavista ihmisistä oli jokin lempijoukkue, sillä vain  28% sanoi, ettei heillä ollut lempijoukkuetta tai että heidän lempijoukkueensa oli Leijonat. Lempijoukkueiksi mainittiin jääkiekon SM-Liigajoukkueita, muita kotimaisia ja ulkomaisia jääkiekkojoukkueita, jalkapallon kotimaisia ja ulkomaisia joukkueita ja monia muita joukkueita. Riippumatta siitä, mikä oli lempijoukkue, ihmisiltä kysyttiin miksi he olivat valinneet juuri sen joukkueen. Täsmällisemmin sanottuna ihmisiltä kysyttiin: ”Osaatko sanoa, miksi tykkäät juuri tuosta joukkueesta (voit valita monta)?”.

Ylivoimaisesti kaikkein määräävin tekijä lempijoukkueen valinnassa on suhde paikkakuntaan. Paikkakuntasuhde oli tärkeä 51% lempijoukkueen valinnoista. Toiseksi tärkein tekijä on joukkueen menestys (27%). On tietenkin mukavampaa ja palkitsevampaa ihailla ja fanittaa menestyvämpiä joukkueita kuin sellaisia, jotka koko ajan häviävät. Jotkut ovat tosin sitä mieltä, että todelliseen fanittamiseen ei menestys vaikuta. Nämä viimeksi mainitut ehkä selittävät omaa fanittamistaan mielellään pelityylillä (21%) tai taitavalla yksittäisellä pelaajalla (14%). Jotkut fanitukset kulkevat sukuperintönä (20%) ja osaa inspiroi kannattajajoukko (9%) tai fanituotteet (8%). Joukkueen kannattaminen saattaa myös symboloida tärkeitä asioita (15%).




Fanittaminen voi lähteä liikkeelle ihan pienistä asioista. Eräs vastaaja kertoi, että ”Tykkään Bayern Munchenistä, koska 1974 saksa voitti maailmanmestaruuden olin silloin 7 ja suurin osa pelaajista tuli Bayern Munchenistä”. Menestyksen lisäksi ihmisten sympatiat voi saada puolelleen, jos on altavastaaja: ”Muistan kun teinityttönä Pelicans (kotijoukkueeni) kamppaili Kärppiä vastaan Liigaan pääsyssä. Monet paikallaolijat inhosivat Kärppiä, mutta itseeni se taisteluasenne teki vaikutuksen ja sen jälkeen olen kannattanut heitä. Pidän altavastaajien kannattamisesta yleensä ja sitä Kärpät oli alkuun, kun Liigaan pääsivät, nykyään yksi parhaista”. Yksittäinen pelaaja voi aikaansaada fanituksen: ”Olen jo 40 vuotta kannattanut Tapparaa. Marjamäki oli idolini ja siitä se lähti. Nyt asun Tampereella ja edelleen Tappara on terästä.” tai ”Tykkään Bayern Munchenistä, koska heillä on hyvännäköinen maalivahti”. Joku oli vielä laajakatseisempi, koska kertoi tykkäävänsä kaikista joukkueista, joissa on naisia. Osaa fanituksista ei voi selittää ”Tykkään Detroit Red Wingsistä, koska lapsuudesta saakka olen pitänyt joukkueesta jotenkin alitajuisesti”. Sosiaalinen painekin voi vaikuttaa fanisuhteen syntyyn: ” Tuttavapiirissäni ollut aina paljon kärppäfaneja, kun Oulussa olen asunutkin suurimman osan elämästäni”. Tai sitten joukkue vaan tuntuu omalta: ”Tykkään Hifkistä, koska se on perinteikäs "tavallisten" ihmisten joukkue”.