perjantai 29. toukokuuta 2015

Intuitiiviset naiset ja rationaaliset miehet – pitääkö klisee paikkansa?


Sukupuolistereotypioiden mukaan naiset päättävät asioita tunteella ja miehet järjellä. Kliseenä voidaan pitää ajatusta, jossa mies ostaa auton tutustumalla testeihin, potkimalla renkaita, vertailemalla kiihtyvyyksiä, bensankulutusta ja huippunopeuksia. Nainen ostaa kivanvärisen auton, jossa kuljettajalla on meikkipeili. Tällöin miehen päätöksentekoa pidetään ”rationaalisena” (järkeen perustuvana) ja naisen ”intuitiivisena” (tunteeseen perustuvana). Todellisuudessa molemmat valitsevat sen auton, mistä tykkäävät ja löytävät valinnalleen jälkikäteen perusteet, jos kokevat ne tarpeellisiksi. Miehet ja naiset perustelevat päätöksensä eri tavalla. Tämä voi johtua joko miesten ja naisten biologisista eroista päätöksenteossa tai siitä, että sosiaalinen paine perusteluille on erilainen naisilla kuin miehillä. Miespuheeseen kuuluu mittaukset ja tekniset tiedot, naispuheeseen kuuluu näiden ignooraus, pragmaattiset motiivit ja epärationaalisuutta vahvistava itseironia. Päätöksentekometodilla tai rationaalisuuden määrittelyllä ei sinänsä ole ei sinänsä ole väliä, koska molemmilla metodeilla löytyy ostajaa tyydyttävä auto, jolla voi ajella kodin ja työpaikan väliä ja silloin tällöin mökille Kiteelle. Tässä blogikirjoituksessa tarkastellaan pitääkö paikkansa, että miehet ovat päätöksenteossaan järkeviä ja naiset intuitiivisia (tunteeseen nojaavia), vai perustelevatko he vain päätöksensä eri argumenteilla?

Rationaalisuuden määrittely


Usein arvioimme muiden rationaalisuutta kriittisesti. Tällöin tyypillisesti tarkastelemme toimivatko he niin kuin meidän mielestämme heidän pitäisi toimia. Tämä tarkastelu perustuu ideaan, että rationaalisuudelle on olemassa jokin normi, vähän samaan tapaan kuin moraalillekin. Että pystymme asettumaan arvioitavan henkilön yläpuolelle ja sanomaan sieltä käsin mikä toiminta on rationaalista ja mikä ei. Tämä on ongelmallinen näkökulma, koska universaalista rationaalista normistoa ei ole olemassa, toisin kuin universaali moraalinen normisto. Tämäntyyppinen rationaalisuus-ajattelu on näennäisesti objektiivista, mutta pitää sisällään vahvan arvolatauksen. Kenellä oikeastaan olisi yhteiskunnassa oikeus määritellä mitkä ovat hyväksyttäviä päämääriä ihmisen elämässä? Mielestäni ainoa oikea tapa tarkastella yksilön rationaalisuutta on pohtia subjektiivista rationaalisuutta. Subjektiivinen rationaalisuus on sisäistä johdonmukaisuutta. Sitä ei voida tarkastella muutenkuin valintojen ja motiivien välisenä loogisena johdonmukaisuutena. Jos auton väri tuo mielihyvää joka kerta, kun autoon astuu, on tuolla värillä tietenkin merkitystä. Jos värin aiheuttama mielihyvä on riittävän suuri, on täysin rationaalista, että se on tärkein valintaperuste. Toisaalta voidaan pohtia onko miehinen valintakriteeri, esimerkiksi huippunopeus, kovinkaan rationaalinen (objektiivisesti) auton valintaperuste? Mitä merkitystä on huippunopeudella, kun Suomen teillä saa ajaa vain 120km/h maksimissaan. Äärimmäisen harvoin tulee tilanteita, joissa joutuu kaahaamaan jotain hullua sarjamurhaajaa pakoon, jolloin huippunopeudella olisi teoriassa merkitystä. Vielä vaikeampaa on uskoa, että tällaisen tilanteen ennakoiminen olisi järkevää autonvalintatilanteessa. Huippunopeus on siis samanlainen mielihyvää tuottava asia kuin auton värinkin, molemmat subjektiivisesti ihan yhtä rationaalisia.

Joku voi väittää vastaan, etteikö kuitenkin bensankulutus, päästöt ja kiihtyvyys ole universaalisesti rationaalisia valinnan perusteita. Ovat toki, jos ja vain jos, autonvalinta on pelkästään taloudellinen (bensankulutus), ympäristöpoliittinen (päästöt) tai ohittamisen turvallisuuteen (kiihtyvyys) liittyvä tekijä. Rationaaliset valintakriteerit riippuvat valitsijan arvoista.

Rationaalisuuden itsearviointi


Miration tutkimusten mukaan[1] kun miehet ja naiset arvioivat itse omaa päätöksentekoaan naiset arvioivat omansa himpun verran intuitiivisemmaksi kuin miehet. Erot eivät ole suuria. Naiset päättävät miehiä intuitiivisemmin erityisesti arkisia asioita kuten mediavalinta (naiset 49%/miehet 36%), mutta suurempia päätöksiä, kuten äänestyspäätöstä, ei kumpikaan juuri tee pelkästään intuition perusteella (molemmat 5%).

  

Miehet arvioivat oman päätöksentekonsa pohjautuvan tarkkaan harkintaan hieman useammin kuin naiset, sekä arkisia mediavalintoja tehdessä että äänestyspäätöstä tehdessä. Sen sijaan  voi tuntua oudolta, että naiset kokevat käyttävänsä tarkkaan harkintaan perustuvaa  päätöksentekoa enemmän kuin miehet muissa kysymyksissä.. Samankaltainen havainto on tullut esiin useissa tutkimuksissa.



Naisten ja miesten intuitiivisuuden ja rationaalisuuden erot tutkimuksissa


Vaikka intuitiota tutkittaisiin erilaisilla väittämäpattereilla ja indekseillä ei saada selkeää eroa naisten ja miesten intuition tai harkitsevaisuuden välille. Tutkimuksissa saadaan hyvin ristiriitaisia tuloksia (katso tarkemmin Hayes et al (2004)[2]). Osassa tutkimuksista naiset ovat miehiä analyyttisempiä, osassa päinvastoin. Jotkut ovat sitä mieltä, että naiset ovat intuitiivisempia, toiset tutkimukset näyttävät miesten olevan intuitiivisempia. Tutkimukset eivät sinänsä ole väärässä tai huonosti tehtyjä. Erot johtuvat siitä, että intuitio ja rationaalisuus on määritelty eri tavalla. Tämä nimenomaan osoittaa miten ongelmallista ”objektiivinen” rationaalisuuden määrittely on. Jokaiselle tutkijalle se tarkoittaa eri asiaa (Eikä yksikään näistä tutkimuksista lähestynyt asiaa subjektiivisen rationaalisuuden kautta).

Nämä yllä keskustellut asiat ovat kulttuurisidonnaisia. Toisin sanoen rationaalisuuden määrittely ja itsearviointi (ja hieman objektiivisempikin arviointi) ovat riippuvaisia siitä, mitä pidetään intuitiivisena ja mitä rationaalisena. Emme vielä siis pysty vastaamaan otsikon kysymykseen pitääkö paikkansa, että miehet ovat rationaalisia ja naiset intuitiivisia. Löytyisikö selitys biologiasta?

Naisten ja miesten aivot


Naisten ja miesten aivoista on löydetty jonkin verran rakenteellisia ja toiminnallisia eroja: miesten ja naisten aivot tuottavat useita välittäjäaineita eri määriä, miesten aivoissa on enemmän harmaata ainetta ja naisten aivoissa valkoista, naiset käyttävät molempia aivopuoliskojaan yhtä aikaa ja miehet vain yhtä kerrallaan. Oppimisessa ja muistissa keskeinen hippokampus on naisilla suhteellisesti suurempi kuin miehillä, mikä viittaisi siihen, että naisilla on parempi kyky oppia ja muistaa kuin miehillä. Tiedetään myös, että miesten ja naisten aivot reagoivat eri tavalla emotionaaliseen aineistoon. Kun koehenkilöille näytettiin onnellisia aivoja naisilla aktivoitui mantelitumakkeen vasen puoli ja miehillä oikea. Kokonaisälykkyydessä ei ole eroja naisten ja miesten välillä, mutta älykkyyden jakaantumisessa on eroja (miehet matemaattinen, naiset kielellinen). Koska aivojen toimintaa säätelevät myös hormonit, miehet ja naiset käyttävät aivojaan eri tavalla. (Lähteenä tässä aivojen biologia-osassa on käytetty seuraavia: Carter (2009)[3] ja Luoma-Aho (2012)[4]).

Vaikka aivoissa ja ajatteluprosessissa on jonkin verran biologisia eroja, ei mikään viittaa siihen, että toinen tapa olisi toista rationaalisempi tai intuitiivisempi. Naisten tapa ajatella kaikkea mahdollista yhtä aikaa ja miesten tapa ajatella yhtä asiaa kerrallaan ovat ihan yhtä rationaalisia. Toiminnan rationaalisuus edellyttää kokonaiskuvan luomista (missä naiset ovat biologian puolesta vahvemmilla) ja yksityiskohtien logiikan ymmärtämistä (missä miehet ovat biologian puolesta vahvemmilla). Naisten intuitio juontanee siitä, että he ajattelevat montaa asiaa yhtä aikaa, tulkitsevat vihjeitä ja näkevät yhteyksiä. Miesten intuitio nousee siitä vahvuudesta, että pystyvät lokeroimaan asioita ja käsittelemään yhtä asiaa suoraviivaisesti.

Illuusio järkevistä miehistä ja intuitiivista naisista 


Emme siis löydä myöskään biologiasta mitään perusteluja sille, että miehet olisivat naisia rationaalisempia tai naiset miehiä intuitiivisempia. Voimmekin siis todeta, että miesten järkevyys ja naisten intuitiivisuus ovat vain kulttuurisesti tuotettuja ja vahvistettuja illuusioita, joita tukee ymmärtämättömyys erilaisten ajattelutapojen biologisista vahvuuksista. Lisäksi voi todeta, että useimmille yrityksille ja yhdistyksille olisi luultavasti hyötyä siitä, että niissä olisi sekä naisia että miehiä monipuolistamassa ajattelua.



(Alussa olleen valokuvan on ottanut Chaiwat at Freedigitalpohotos.net)

 PS. Blogi jää kesätauolle. Blogia päivitetään seuraavan kerran syyskuun alussa 4.9.2015. 



[1] Miration tekemät tutkimukset Mediavalinta 2014, Eurovaalit 2014 ja Eduskuntavaalit 2015. Tutkimuksiin vastasi yhteensä 1502 henkilöä.

[2] Hayes, John, Christopher W. Allinson, and Steven J. Armstrong. "Intuition, women managers and gendered stereotypes." Personnel review 33.4 (2004): 403-417.

[3] Carter, Rita (2009): ”Aivot”, Dorling Kingsley Limited, London, s. 194

[4] Luoma-Aho, Veera (2012): ”Se pieni ero”, HS Kuukausiliite 10/2012, s. 72-78

torstai 14. toukokuuta 2015

Miten kiekkoleijonat tekevät päätöksiä – Päätöksenteko nopeassa ja taktisesti mutkikkaassa tilanteessa



Kiire vaikuttaa ihmisten päätöksentekokykyyn ja tehtyihin päätöksiin ratkaisevasti. Jos aikaa on paljon, asioita pohditaan pidempään, harkitaan useampia vaihtoehtoja ja tehdään yleisesti ottaen parempia päätöksiä. Miten ihminen päättää silloin kun aikaa ei ole käytännössä lainkaan, tilanne on mutkikas ja muuttuu koko ajan?

Jääkiekkoilijan päätöksenteko


Jääkiekko on nopea dynaaminen peli, jossa fyysisten taitojen lisäksi on olennaista pystyä tekemään taktisia päätöksiä alta aikayksikön. Nopeudesta johtuen myös havaitseminen on hyvin rajoittunutta. Olennainen tieto pitää saada kerättyä yhden vilkaisun aikana. Olisi huomattavasti helpompi tehdä päätöksiä hidastetun televisiokuvan avulla, missä näkee kaikki pelaajat yhtä aikaa ja ehtii miettiä mitä tekee.

Jääkiekossa kiekollisen pelaajan vaihtoehdot tuntuvat suhteellisen yksinkertaisilta: hän voi syöttää kaverille, laukaista kohti maalia, laittaa kiekko tiettyyn paikkaan (keskialueelle tai päätyyn), kuljettaa kiekkoa tai pitää kiekkoa itsellään jonkin aikaa. Mutkikkuus tulee siitä, että kaikki kymmenen pelaajaa liikkuvat kentällä huimilla nopeuksilla. Onkin olennaista pystyä ennakoimaan muiden liikettä samaan aikaan kun itse päättää mitä tekee ja millä tavalla. Ottaen huomioon tutkimusasetelman haasteellisuuden ei  liene yllättävää, että jääkiekkoilijan päätöksentekoa on tutkittu aika vähän

Martell & Vickers (2004)[i] ovat tehneet mielenkiintoisen kokeilun, jossa pelaajien kypäriin kiinnitettiin silmänliikekamerat, millä mitattiin sitä mihin pelaajat milloinkin katsoivat ja kuinka pitkään. Tutkimuksessa selvisi, että hyvät pelaajat tekivät kaksi vilkaisua pelitilanteeseen luistellessaan kiekkoa kohti. Ensimmäinen nopea vilkaisu oli tilanteen alussa minkä avulla he hahmottivat pelitilanteen ja tekivät alustavan suunnitelman. Toinen pidempi vilkaisu oli juuri ennen kiekkoon koskemista, missä he tarkistivat, että aikaisemmin tehty suunnitelma oli yhä pätevä. Keskitason pelaajat ja huonommat pelaajat alkoivat tekemään suunnitelmiaan vastaa kiekon luokse päästyään.

Hieman samantyyppiseen lopputulemaan päätyivät myös Mulligan et al. (2012)[ii]. He ovat tutkineet päätöksentekoa käyttämällä kypäriin asennettuja kameroita, videomateriaalia ja haastattelemalla pelaajia. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että hyvät kiekkoilijat käyttävät tunnistamismenetelmää[iii] päätöksenteossaan. (Kirjoitin tästä menetelmästä tarkemmin blogiini viime viikolla). Lyhyesti sanottuna he ensin tunnistavat tilanteen tuttuuden ja sovittavat sitten siihen tuntemiaan toimintatapoja. Mulliganin tutkimuksen mukaan mitä enemmän pelaajilla oli kokemusta, sitä enemmän he tunnistivat tuttuja tilanteita. Mitä tutumpia tilanteet olivat, sitä parempia päätöksiä kiekkoilijat tekijät.

Todennäköisesti pelaajat päättävät pitkälti myös tuntemuksiensa perusteella. Jos jokin vaihtoehto tuntuu hyvältä, se valitaan. Aikaa perusteluille ja harkinnallehan ei ole.  (Tästäkin menetelmästä lisätietoja viime viikon blogissa). Jääkiekon ominaispiirteet (nopeus, dynaamisuus, taktisuus) ja molemmat yllä olevat tutkimukset korostavat intuition merkitystä jääkiekkoilijan päätöksenteossa. Mulliganin tutkimuksen mukaan kokemus vaikutti suuresti siihen onko intuitio oikea vai ei, mutta se ei ole ainoa intuition hyvyyteen vaikuttava asia:

Urheilijan intuition hyvyyteen vaikuttavat asiat


Edellä todettiin, että kokemuksella on paljon merkitystä intuition oikeellisuuden kannalta. Jalkapalloa tutkittaessa[iv] on todettu, että hyvät pelaajat keskittyivät kokonaiskuvan hankkimiseen, esimerkiksi siihen miten pelaajat liikkuivat ja olivat sijoittuneet kentällä. Huonommat pelaajat keskittyivät palloon ja sen sijaintiin. Toisin sanoen parhaimmat jalkapalloilijat olivat parempia ennakoimaan muiden käyttäytymistä. Samaan tulokseen on päätynyt myös Feng et al. (2010)[v], jotka ovat tutkineet miekkailijoiden päätöksentekoa. Hyvät miekkailijat keskittyivät kokonaistilanteen hahmottamiseen ja päivittivät valitsemaansa taktiikkaa jatkuvasti. Näiden taitojen lisäksi on olennaista pystyä hahmottamaan tilanne. Alla oleva kuvio kokoaa intuition hyvyyteen vaikuttavia asioita:


Edellä on käsitelty vain intuition oikeellisuutta. Mutta oikeallakaan intuitiolla ei nopeassa pelissä tee mitään, jos sen muodostaminen kestää pitkään. Itse asiassa intuition nopeus on olennaisin asia mikä erottelee hyviä ja huonoja pelaajia niin jalkapallossa[i], amerikkalaisessa jalkapallossa[ii], miekkailussa [iii] kuin urheilussa ylipäätään[iv]. Nopeus on hahmottamisen nopeutta, päätöksenteon nopeutta ja reagointinopeutta.

Tyypillisesti on niin, että mitä enemmän on aikaa päättää sitä parempia päätöksiä ihmiset tekevät. Jääkiekkoilijakin joutuu jatkuvasti tilanteeseen, jossa voi joko tehdä nopean ratkaisun, tai pelata aikaa ja miettiä sillä välin parempaa ratkaisua. Päätöksen nopeus ja oikeellisuus nähdään usein vaihtoehtoisina toimintatapoina, esimerkiksi Schmidt & Lee (2005)[v] ovat tutkineet  nopean päätöksen ja hyvän päätöksen välistä ristiriitaa amerikkalaisessa jalkapallossa. Toisaalta on myös tutkittu[vi], että intuitiivisiksi profiloituneet urheilijat tekevät sekä hyviä, että oikeita päätöksiä.

Mistä peliäly muodostuu


Intuition nopeus ja oikeellisuus ei vielä riitä, jos urheilija ei pysty tekemään päätöksiä. Joten myös kyky tehdä päätöksiä on hyvälle pelaajalle olennaista. Intuition oikeellisuutta, nopeutta ja päätöksentekokykyä voi kuvata osuvasti yhdellä sanalla: peliäly. Kokosin edellä mainittujen tietojen ja tutkimusten pohjalta yhteenvedon mikä kuvaa peliälyn erilaisia osatekijöitä.




Intuitio, peliäly ja älykkyys


Listaa katsoessa alkaa tuntua, että ylivertainen peliäly ei ehkä ole ihan joka pojan ominaisuus. Amerikkalaisessa jalkapallossa pidetään peliälyä niin olennaisena, että älykkyystestit ovat osa rekrytointiprosessia. NFL vaatii, että jokainen pelaaja tekee Wonderlic älykkyystestin ennenkuin heidät voidaan ottaa joukkueeseen. Jos pelaajan äö on liian pieni häntä ei voida valita. Ajatuksena on, että yleinen älyllinen kapasiteetti korreloi peliälyn kanssa. Testissä on 50 kysymystä ja se kestää 12 minuuttia. Testi mittaa matemaattista ja kielellistä lahjakkuutta sekä päättelykykyä.

Paul Zimmerman esittelee kirjassaan The New Thinking Man's Guide to Pro Football muutamia testituloksia nykyisistä pelaajista. Näyttää siltä, että kärkihyökkäys vaatii huomattavasti enemmän älliä kuin muut pelipaikat. Kärkihyökkääjillä keskimääräinen tulos oli 26, mikä on saman verran kuin sijoitusanalyytikoilla. Kärkihyökkääjät eivät kuitenkaan yllä ihan samaan kuin  opettajat 28 tai kemistit 31. Pelinrakentajien keskiarvo on 24, mikä on sihteerin ja myyntitykin kanssa samaa tasoa. Useimmat joukkueet vaativat pelirakentajiltaan minimissään saldoa 21. Mutta sen sijaan puolustajat (tukimies eli linebacker tai kulmapuolustaja eli safety) saavat keskiarvoksi 19 (samaa tasoa kuin konduktöörillä) ja laitahyökkääjät 17 (sama kuin hitsaajalla). Kaikenlaisia tilastoja sitä tehdäänkin! Voit muuten itse testata oletko älykkäämpi kuin amerikkalaiset jalkapalloilijat tekemällä testin ”wonderlic intelligence test football” tästä 

Testiä käytetään, vaikka tutkimuksissa on todettu ettei testin tulos näytä liittyvän peliälyyn.  McDonaldin (2005) tutkimuksen mukaan pelirakentajan Wonderlic tulos ja hänen syöttöjensä onnistuminen eivät korreloi millään lailla. Monet heikosti testissä pärjänneet ovat osoittaneet loistavaa peliälyä kentällä. Ei ole mikään ihme, ettei testin tulos ja käytännön peliäly korreloi, koska syöttölinjojen löytyminen pelissä ja matemaattisten ja kielellisten ongelmien ratkaisukyky ovat hyvin erilaisia taitoja. Peliälyn mittaaminen lieneekin todellisuudessa aika paljon mutkikkaampaa.

Jääkiekossa peliäly on vain osa suoritusta. Jääkiekon on niin kiehtovaa, koska joukkueen pärjääminen riippuu paljon peliälyn lisäksi myös fyysisestä taidosta, fiiliksestä ja pelaajien yhteensopivuudesta ja tietysti myös hyvästä tuurista.


(Valokuva on pixabay-palvelusta, http://pixabay.com sen on ottanut nimimerkki skeeze)


[i] Williams et al., 1994 A.M. Williams, K. Davids, L. Burwitz and J.G. Williams, Visual search strategies of experienced and inexperienced soccer players. Research Quarterly for Exercise and Sport,  65 2 (1994), pp. 127–135

[ii] Schmidt & Lee (2005) R.A. Schmidt and T.D. Lee, Motor control and learning: a behavioral emphasis, Human Kinetics, Champaign, IL (2005).

[iii] Feng, Yan, et al. "Neural mechanisms of Tactics Intuition Decision-making Predominance of High Level Fencing Athletes." Journal of Medical and Biological Engineering 30.1 (2010).

[iv] Raab, Markus & Laborde, Sylvain (2011): ” When to Blink and When to Think: Preference for Intuitive Decisions Results in Faster and Better Tactical Choices”, Research Quarterly for Exercise & Sport Mar2011, Vol. 82 Issue 1, p89-98

[v] Schmidt & Lee (2005) R.A. Schmidt and T.D. Lee, Motor control and learning: a behavioral emphasis, Human Kinetics, Champaign, IL (2005).

[vi] Raab, Markus & Laborde, Sylvain (2011): ” When to Blink and When to Think: Preference for Intuitive Decisions Results in Faster and Better Tactical Choices”, Research Quarterly for Exercise & Sport Mar2011, Vol. 82 Issue 1, p89-98





[i] Martell, Stephen G & Vickers, Joan N. (2004): “Gaze characteristics of elite and near-elite athletes in ice hockey defensive tactics”, Human Movement Science ,22(6),p.689-712, Apr 2004

[ii] Mulligan, Desmond, Janet McCracken, and Nicola J. Hodges. "Situational familiarity and its relation to decision quality in ice-hockey." International Journal of Sport and Exercise Psychology 10.3 (2012): 198-210.

[iii] Recognition primed decision making, Recognition Primed (RPD) model of decision-making, jossa ensin tunnistetaan kaava (pattern recognition) vihjeiden avulla, sitten reagoidaan valitsemalla paras mahdollinen toiminta. Alun perin Klein (1999).

[iv] Williams et al., 1994 A.M. Williams, K. Davids, L. Burwitz and J.G. Williams, Visual search strategies of experienced and inexperienced soccer players. Research Quarterly for Exercise and Sport,  65 2 (1994), pp. 127–135

[v] Feng, Yan, et al. "Neural mechanisms of Tactics Intuition Decision-making Predominance of High Level Fencing Athletes." Journal of Medical and Biological Engineering 30.1 (2010).