torstai 16. huhtikuuta 2015

Miten äänestäjät tekevät päätöksensä

Äänestäjien päätöksentekoprosessi 


Äänestäjien tekemä päätös on kolmeosainen: he valitsevat äänestävätkö vai eivät, puolueen ja ehdokkaan. Nämä päätökset eivät välttämättä etene tässä järjestyksessä ja joillekin ihmisille puoluevalinta on ehdokasvalintaa tärkeämpi ja joillain taas ehdokas on tärkeä ja puolue epäolennainen. Lisäksi äänestäjä päättää kuinka paljon resursseja hän laittaa päätöksentekoon, eli kuinka paljon aikaa ja vaivaa hän käyttää löytääkseen sopivan/sopivimman ehdokkaan. Kaikista näistä kolmesta vaiheesta on kirjoitettu aiemmin tässä blogissa (äänestyspäätöspuoluevalintaehdokasvalinta). 





Päätös muodostuu päätöksentekoprosessissa, jossa pääsääntöisesti ensin hankitaan informaatiota, käsitellään sitä, vertaillaan vaihtoehtoja ja lopulta muodostetaan käsitys eri vaihtoehtojen hyvistä ja huonoista puolista. Tämän jälkeen tehdään päätös käyttämällä jotain päätöksentekosysteemiä. Mielestäni on hyvin kiinnostavaa, että tämä prosessi vaihtelee eri ihmisillä. Ihmisillä on hyvin erilaisia tapoja tehdä päätöksiä; joku vertailee huolellisesti eri vaihtoehtoja ja pohtii tarkkaan, toinen valitsee miettimättä ensimmäisen mieleentulevan mukiinmenevän vaihtoehdon.  


Äänestäjien päätöksentekosysteemit 


Päätöksentekosysteemeitä on hyvin erilaisia ja niiden valinta riippuu valitsijan ominaisuuksista, tilanteista ja tavoitteesta. Karkeasti ottaen äänestäjien päätöksentekosysteemit voidaan jakaa neljään ryhmään: tarkkaan harkintaan perustuvaan päätöksentekoon, heuristiseen (eli peukalosääntöä noudattavaan) päätöksentekoon, päätöksenteon ulkoistamiseen ja intuitiiviseen päätöksentekoon. Vaikka ihmiset eivät todellakaan ole itse tietoisia käyttämistään päätöksentekosysteemeistä, pystyvät he jälkikäteen kuitenkin hienosti arvioimaan millaista systeemiä he käyttivät valintoja tehdessään. Eurovaaliäänestäjistä vain 16% ei osannut sanoa millä tavalla heidän päätöksensä syntyi. Alla olevassa kuviossa on kuvattu äänestäjien käyttämiä päätöksentekosysteemejä. 


















Harkintaan perustuvat päätöksentekosysteemit



Yli puolet äänestäjistä (59%) tekee päätöksen huolellisesti harkiten monia vaihtoehtoja. Osa äänestäjistä käyttää erilaisia (heuristisia) metodeja vaihtoehtojen karsimiseen tai arvottamiseen. Äänestäjistä 43% käyttää eliminointisysteemiä (”Karsin ensin vaihtoehdot, jotka eivät täytä kriteereitäni”) äänestyspäätöksenteossaan. Neljännes ihmisistä laskee vaihtoehtojen plussia ja miinuksia ,ja kouluarvosanoja eri vaihtoehdoille antaa 17%. Osa (18%) käyttää parivertailusysteemiä (”Cup systeemi: Vertailen vaihtoehtoja pareittain ja hylkään aina huonomman, kunnes jäljelle jää yksi”). Kaikki nämä systeemit perustuvat harkintaan ja helpottavat päätöksen tekemistä ja vaihtoehtojen karsintaa. Joskus äänestäjät toteavat, että yksi asia on heille kaikkein tärkein ja he valitsevat ehdokkaansa pelkästään sillä perusteella (31%)(”Paras ominaisuus systeemi: Valitsen yhden minulle tärkeän mielipiteen tai kannanoton perusteella”). Myös vaalikoneet helpottavat valinnan tekemistä enemmän tai vähemmän järkevin perustein. Vaalikoneista on kirjoitettu aiemmin tässä blogissa. 

Intuitioon perustuvat päätöksentekosysteemit 


Huolelliselle harkinnalle lähes vastakkainen päätöksentekotapa on intuitioon luottava systeemi (”Luotan vaistooni ja valitsen miettimättä parhaalta tuntuvan vaihtoehdon”), jota käyttää 35% äänestäjistä. Intuitio on usein oikeassa, koska alitajuisesti tiedämme paljon enemmän kuin tajuamme tietävämme. Intuitiolle sukua on myös ensimmäisen mieleentulevan mukiinmenevän vaihtoehdon valitseminen eli riittävän hyvä- systeemi (33%) ja tapaan perustuva systeemi (22%) (”Valitsen miettimättä saman puolueen ja ehdokkaan kuin aina ennenkin”). Joskus voi äänestää myös sitä ainoaa vaihtoehtoa, jonka tunnistaa (27%). Kirjoitin tunnistamissysteemin käytöstä kuluttajien käyttäytyminen blogissa aiemmin.  

Päätöksenteon ulkoistaminen 


Osa ihmisistä ikään kuin ulkoistaa äänestyspäätöksensä ja äänestää samaa mitä muutkin eli gallupsuosikkia (17%) (”Gallupsysteemi: Valitsen galluppien perusteella suosituimman”) tai ehdokasta jota joku tuttu suosittelee (26%). 

Miksi on olennaista tietää miten äänestäjien päätös syntyy 


Ehdokkaan tai puolueen kannalta ei ole aivan yhdentekevää mitä päätöksentekosysteemiä äänestäjät käyttävät. (ks. vieressä oleva kuvio). Puolueen kannattaa markkinoida aivan eri tavalla riippuen potentiaalisen äänestäjäkunnan päätöksentekotavasta. Jos äänestäjät käyttävät intuitiivisia systeemeitä puolueen kannattaa vain mainostaa valtavasti ja hankkia julkisuutta keinolla millä hyvänsä (Jotta ovat top-of-mind brändi). Jos taas äänestäjät ovat harkitsevaisia, on tärkeää tuoda heille runsaasti erilaista tietoa päätöksenteon pohjalle ja osoittaa omien ehdokkaiden hyvyys.  Jos taas äänestäjät valitsevat yhden tietyn ominaisuuden perusteella tai käyttävät karsintasysteemiä kannattaa selvittää mitkä ovat heidän tärkeimmät kriteerinsä. On kiinnostavaa, että eri puolueiden äänestäjät ja erilaiset ihmiset näyttävät suosivan erilaisia päätöksentekosysteemeitä. Esimerkiksi eliminointimetodin käyttö vaihtelee erilaisten kuluttajien keskuudessa ja jopa eri puolilla Suomen (katso lisää tutkimuksesta). 

(Tämä sama kirjoitus on julkaistu tänään myös Vaalimuusa-blogissani)

PS. Kiinnostaako sinua kuluttajan käyttäytyminen ja päätöksenteko? Järjestän koulutuksia kuluttajan käyttäytymisestä useilla paikkakunnilla. Katso lisätietoja tästä. Linkissä on tietoa myös muista järjestämistäni koulutuksista (tutkimusten käyttö markkinoinnissa, eettinen kuluttaminen, mainonnan teho ym.)

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Miten äänestäjä valitsee puolueen

Suurimmalla osalla puoluevalinta kuvastaa arvoja ja tavoitteita 


Äänestäjät valitsevat äänestämänsä puolueen enimmäkseen arvojen perusteella (93% eurovaalien äänestäjistä 2014). Myös puolueen kanta johonkin yksittäiseen tärkeään asiaan vaikutti valintaan 88%:lla eurovaaliäänestäjistä. Osa äänestäjistä ei ole niinkään kiinnostunut arvoista vaan haluaa äänestää puoluetta, joka ajaa heidän omia etujaan (88%). Nämä kaksi puolueen valintaperustetta ovat potentiaalisesti ristiriitaisia (katso esimerkiksi Suhonen (2011)[i], Achterberg (2006)[ii]), mutta näyttää siltä, etteivät äänestäjät käytännössä koe niiden välillä olevan ristiriitaa. Sekä arvot että oma etu olivat tärkeitä melkein kaikille äänestäjille. (katso alla olevaa kuviota)



Puoluevalinta on tapa ja osa omaa identiteettiä 


Joillekin ihmisille puoluevalinta on muodostunut tavaksi tai perinteeksi, jota ei tarvitse erityisemmin miettiä. Puoluevalinta voi myös olla osa omaa identiteettiä (ns. Identifikaatiomalli Wiberg (2003)[i]). Tietyn puolueen äänestäminen tuo äänestäjälle sen hyödyn, että hän kuuluu puolueen äänestäjäkuntaan. Äänestäminen tuo yhteenkuuluvuuden tunnetta vaikka ei koskaan kertoisikaan muille ketä äänesti. Puolueen äänestäminen voi olla osa identiteettiä ja äänestäjän imagoa, vaikka sitä ei koskaan paljastasi kenellekään. Puolueen äänestäminen ja sen puolesta jännittäminen on osa omaa traditiota. Puoluevalinta on tapa noin puolelle äänestäjistä ja sukuperinne se on noin kolmannekselle. 

Puoluevalinnalla ilmaistaan omia mielipiteitä 


Vaikka puoluevalinta olisi tapa ja osa identiteettiä se ei toki tarkoita, etteikö joskus voisi äänestää toisinkin, jos on oikein tyytymätön puolueen toimintaan. Tyypillisesti äänestäjät ovat erityisen tyytymättömiä hallituspuolueisiin, jolloin yhteiskunnan epäkohdista syytetään hallitusta ja äänestetään vaaleissa oppositiopuolueita. Tosin arvelen tämän teorian ontuvan pienten puolueiden kohdalla, koska tutkimusten mukaan yllättävän harva äänestäjä tietää mitkä puolueet ovat hallituksessa. Ihmiset haluavat palkita tai rangaista tiettyjä puolueita erityisesti siitä millainen taloudellinen tilanne maassa on vaalikauden loppupuolella. Joillekin yksittäisille ehdokkaille saattaa herua sympatiaääniä epäreiluksi koetusta mediariepottelusta tai vastoinkäymisistä henkilökohtaisessa elämässä. Erään tutkimuksen[1] mukaan saattaa olla, että viime eduskuntavaaleissa perussuomalaiset saivat tällaisia sympatiaääniä, koska lehdistö ei kohdellut heitä kovinkaan helläkätisesti. Puoluevalinnalla halutaan myös ilmaista omia poliittisia näkemyksiä (expressive voting) Carlsson & Johansson- Stenman (2010)[ii], Jones & Hudson (2005)[iii], Shayo & Harel (2012)[iv]

Voittajan puolella oleminen on kivempaa


Usein spekuloidaan, että gallupit vaikuttavat merkittävästi äänestyspäätöksiin. Sanotaan, että ihmiset haluavat olla voittajan puolella. Pohditaan sitä milloin galluppeja saa julkaista ja niiden laskentatavoista käydään väittelyä. Vaikka suurin osa äänestäjistä (80%) eurovaaleissa oli sitä mieltä, ettei gallupeilla ollut merkitystä, niin kuitenkin viidennes äänestäjistä sanoi puolueen gallupsuosion vaikuttaneen heidän puoluevalintaansa.  Alla oleva kuvio kokoaa puoluevalintaan vaikuttavat asiat: 


Äänestetään hyviä tyyppejä


Osa äänestäjistä ei ole niinkään kiinnostunut puolueesta vaan äänestää ensisijaisesti hyvää ehdokasta. Eurovaaliäänestäjistä (2014) 39% oli samaa mieltä väittämän ”valitsen ensisijaisesti ehdokkaan, puolueella ei ole minulle väliä” kanssa. Äänestäjistä 91% sanoi hyvien ehdokkaiden vaikuttaneen heidän puoluevalintaansa. Uskon, että puolueella on eduskuntavaaleissa enemmän merkitystä kuin eurovaaleissa. 



(Tämä blogikirjoitus on julkaistu myös Vaalimuusa- blogissani 9.4.2015)

PS. Kiinnostaako sinua kuluttajan käyttäytyminen ja päätöksenteko? Järjestän koulutuksia kuluttajan käyttäytymisestä useilla paikkakunnilla. Katso lisätietoja tästä. Linkissä on tietoa myös muista järjestämistäni koulutuksista (tutkimusten käyttö markkinoinnissa, eettinen kuluttaminen, mainonnan teho ym.)


[1] Eduskuntatutkimuksen keskuksessa (Turun Yliopisto) on meneillään hanke ”Kevään 2011 eduskuntavaalien media-agenda”. 



[i] Wiberg, Matti (2003): ”Äänestäjä on arvaamaton”, Tiede 1/2003

[ii] Carlsson, Fredrik & Johansson-Stenman, Olof (2010): “Why Do You Vote and Vote as You Do?”, Kyklos Nov2010, Vol. 63 Issue 4, p495-516

[iii] Jones, Philip & Hudson, John (2005): “Rationality and Voting”, Journal of Economic Perspectives Winter2005, Vol. 19 Issue 1, p242-243

[iv] Shayo, Moses & Harel, Alon (2012): “Non-consequentialist voting”, Journal of Economic Behavior & Organization ,81(1),p.299-313, Jan 2012



[i] Suhonen, Pertti (2011): ”Mistä perussuuomalaiset tulevat? ”, kirjassa Matti Wiberg (toim.): ”Populismi – kriittinen arvio”, Edita Publishing, Helsinki, s. 61-81

[ii] Achterberg, Peter (2006): “Class Voting in the New Political Culture”, International Sociology Mar2006, Vol. 21 Issue 2, p237-261

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Miksi ihmiset eivät äänestäneet Halla-Ahoa, Räsästä tai Väyrystä eurovaaleissa?

Aivan samalla tavalla kuin kuluttajat, myös äänestäjät joutuvat karsimaan mahdollisten ehdokkaiden joukkoa johonkin järjeslliseen määrään mitä voi tarkastella. On kiinnostavaa tietää millä perusteella äänestäjät muodostavat sen ehdokasjoukon, jota he harkitsevat ja josta he tekevät lopullisen valintansa. Harkintajoukon muodostaminen etenee tyypillisesti jonkinlaisella karsintasysteemillä. Osa äänestää vaan tiettyä/tiettyjä puolueita, osa vain naista/miestä, osa haluaa ehdokkaan olevan tutun ennestään. Näihin ryhmiin kuulumattomat ehdokkaat karsiutuvat jo alussa. 

Kysyin eurovaaleissa 2014 äänestäneiltä (n= 893), millä perusteella he karsivat omasta harkintajoukostaan muutamat tietyt ehdokkaat. Ihan näitä sanoja en kuitenkaan käyttänyt, vaan kysyin ensin harkitsevatko he äänestävänsä seuraavia ehdokkaita: Mikael Jungner SDP, Päivi Räsänen SKR, Jussi Halla-Aho PS, Jörn Donner RKP, Paavo Väyrynen KESK, Henna Virkkunen KOK, Anni Sinnemäki VIHR tai Merja Kyllönen VAS. Niiltä, jotka eivät harkinneet äänestävänsä näitä ehdokkaita, kysyin mikseivät he harkinneet. Valitsin nuo em. ehdokkaat subjektiivisesti siten, että isot ja isohkot puolueet olivat edustettuina, ehdokkaissa oli yhtä paljon naisia ja miehiä, ikäjakauma on laaja ja poliittinen kokemus vaihteleva. 


Tyypillinen syy ehdokkaan karsiutumiseen harkintajoukosta oli väärä puoluetausta tai osin siihen liittyvät väärät arvot tai vääränlainen äänestäjäkunta. Alla olevassa kuviossa nämä arvoihin liittyvät syyt ovat lilalla värillä. Ehdokkaan miellyttävyys (tai tässä tapauksessa epämiellyttävyys) vaikutti yllättävän paljon karsiutumiseen. Samoin jonkin verran vaikuttivat muut ulkoiset seikat kuten sukupuoli, ikä tai ulkonäkö. Joskus ei vaan nappaa äänestää tiettyjä ehdokkaita, eli äänestäjät eivät olleet juuri silloin Sinnemäki- tuulella (15%), Kyllönen-tuulella (15%) tai Jungner-tuulella (11%). Nämä ulkoiset seikat on kuviossa sinisellä. Muilla ehdokkailla äänestäjän vääräntuulisuus karsi  7-10% äänestäjistä. Kuviossa oranssilla olevat väittämät kuvaavat muita helposti perusteltavia arvoihin liittymättömiä syitä. 


Onko Päivi Räsäsen arvomaailma väärä 


Väärä puoluetausta syynä karsiutumiseen ehdokasjoukosta oli jakautunut melko tasaisesti puolueiden kesken. Vihreällä Anni Sinnemäellä (41%) tämä ei ollut ihan yhtä merkittävä syy kuin muilla ehdokkailla (ks. kuvio alla). Ehkä hieman yllättävää on, että Päivi Räsänen karsiutui useimmista harkintajoukoista (65%) väärän arvomaailman takia. Räsänen on toki esiintynyt julkisuudessa melko suvaitsemattomana. Suvaitsematon on myös Jussi Halla-Aho, jonka arvomaailma on väärä 61% mielestä. Myös Halla-Ahon äänestäjäkunta on vääränlainen monen mielestä (58%). Toki Halla-Ahon ja Räsäsen suvaitsemattomuus ovat keskenään hyvin erilaisia. Kaikkein vähiten ärsytti Anni Sinnemäen arvomaailma (24%) ja äänestäjäkunta (24%). Kovin moni ei myöskään halunnut kuulua Paavo Väyrysen (43%) tai Mikael Jungnerin (40%) äänestäjäkuntaan:  



Tuntemattomat ministerit ja ryvettyminen kotimaan politiikassa 


Hieman ehkä yllättäin ehdokkaista Merja Kyllönen ja Henna Virkkunen karsiutuivat useimmiten sen takia, että äänestäjät eivät kokeneet tuntevansa heitä. Kyllönen ei ollut riittävän tuttu 38%:lle äänestäjistä ja Virkkunen 32%:lle. Parhaiten ehdokkaista tunnettiin Paavo Väyrynen ja Päivi Räsänen, jotka molemmat karsiutuivat äänestäjistä 7% harkintajoukosta tuntemattomuuden takia. Jostain syystä Jussi Halla-Ahon vaikutusmahdollisuudet EU:ssa arvioitiin muita huonommiksi. Kotimaan politiikassa ryvettyminen (on täysin vastaajan oma tulkinta mitä tämä hänelle tarkoittaa) oli merkittävä este Halla-Ahon (38%), Räsäsen (32%) ja Väyrysen (30%) harkitsemiselle. Äänestäjien muisti tuntuu olevan aika pitkä, koska Väyrysen pahimmat sotkut ovat ikivanhoja. Sinnemäki on tälläkin mittarilla kaikkein puhtain (7%), eikä Donnerilla (9%) tai Virkkusellakaan (11%) ole pahemmin ollut sotkuja äänestäjien mielestä. 




Vahva persoona ärsyttää 


Poliitikkona oleminen vaatii kyllä aika paksua nahkaa, kaikkia ei vaan voi miellyttää. Yllättävän paljon ehdokkaasta tykkääminen (siis tykkäämättömyys) vaikuttaa siihen, ettei ehdokasta edes harkita. Miellyttävyyden puute karsi ehdokkaiden kohdalla vaihtelevasti 25%-63% harkitsijoista. Vahvimmat persoonat, kuten Halla-Aho, Räsänen ja Jungner, olivat vähiten tykättyjä. Sinnemäki, Kyllönen ja Virkkunen mukavimpia. Tuloksiin lienee syytä suhtautua varauksellisesti, koska arvelen, että vastaajien arvioissa oli mukana myös arvot, puoluetausta yms, persoonaan liittymättömät tekijät. 12.4 ilmestyvä blogipostaus käsittelee ehdokkaan sukupuolta, ikää ja ulkonäköä tarkemmin. 




Wojciech et al. (2010)[i] ovat tehneet mielenkiintoisen vertailututkimuksen Puolan ja Yhdysvaltojen presidentinvaalien välillä   he havaitsivat, että ehdokkaasta tykkääminen oli merkittävä valintakriteeri Puolassa, mutta Yhdysvalloissa sen sijaan ei. Tutkijat päättelivät, että nuoressa demokratiassa tällaisella asialla on vielä merkitystä, mutta Yhdysvalloissa äänestäjät ovat sen verran kokeneempia ja kriittisiä (kyynisiä) ettei tykkäämisellä ollut niin paljon merkitystä.  

Alla olevassa taulukossa on näiden yllä tutkittujen ehdokkaiden saamat äänimäärät eurovaaleissa 2014. Vaikka esimerkiksi Halla-Aho karsiutui monista harkintajoukoista em. syistä äänestäjiä hänellä kuitenkin riitti ihan mukavasti. Halla-Aho, Väyrynen, Kyllönen ja Virkkunen tulivat valituksi Europarlamenttiin. 

Äänimäärä EU-vaaleissa
Jussi Halla-Aho
80772
Paavo Väyrynen 
69360
Merja Kyllönen 
58611
Henna Virkkunen 
43829
Anni Sinnemäki 
19847
Päivi Räsänen 
12718
Mikael Jungner
10016
Jörn Donner
8455

(Tämä kirjoitus mukaili Vaalimuusa-blogissani 7.4.2015 julkaistua kirjoitusta)

PS. Kiinnostaako sinua kuluttajan käyttäytyminen ja päätöksenteko? Järjestän koulutuksia kuluttajan käyttäytymisestä useilla paikkakunnilla. Katso lisätietoja tästä. Linkissä on tietoa myös muista järjestämistäni koulutuksista (tutkimusten käyttö markkinoinnissa, eettinen kuluttaminen, mainonnan teho ym.)


[i] Wojciech Cwalina & Andrzej Falkowski & Bruce I. Newman (2010): “Towards the development of a cross-cultural model of voter behavior: Comparative analysis of Poland and the US”, European Journal of Marketing Volume: 44 Issue: 3/4


perjantai 3. huhtikuuta 2015

Äänestämisen kustannukset

Äänestämättömyys on helpompaa 


Kun kuluttajat äänestävät heitä koskevat samat lainalaisuudet kuin silloin kuin he kuluttuvat. äänestämisen hyödyt pitäisi olla haittoja suuremmat, mutten ihminen jättää äänestämättä. äänestämisen hyödyt ja haitat eivät ole rahassa mitattavia vaan abstrakteja hyötyjä ja haittoa. Äänestämisestä saatavia hyötyä on osallistuminen yhteiskuntaan, vaikuttaminen , velvollisuuden tekeminen yms. Tekemäni Äänestämättömyys- tutkimuksen (Eurovaalit 2014) mukaan ihmiset jättävät äänestämättä, koska kokevat äänestämisestä saadut hyödyt äänestämisen haittoja pienemmiksi.  Jos usko äänestämisen hyötyihin horjuu, äänestäminen jää helposti väliin. Äänestämisestä nimittäin koetaan olevan merkittävästi haittoja eli kustannuksia. Jopa yli 70% niistä, jotka jättivät äänestämättä eurovaaleissa 2014 kokivat merkittävästi haittaa siitä, että ehdokasvalinta vaatii paljon aikaa ja vaivaa. Myös äänestysreissu sinänsä koetaan aikaavieväksi, kalliiksi ja hankalaksi.


Yli puolet niistä, jotka eivät äänestäneet Eurovaaleissa pelkäsivät katuvansa valintaansa, jos äänestäisivät. Äänestyspäätösten katumisen riski onkin melko suuri. Vaikka etukäteen perehtyisikin ehdokkaisiin, he voivat valinnan jälkeen muuttaa mieltään, käyttäytyä nolosti tai liittoutua vääränlaisten ihmisten kanssa. Monet ihmiset haluaisivat myös olla voittajan puolella ja heitä harmittaa, jos ovat äänestäneet hävinneitä. 

Äänestämättäjättämisen syyt


Äänestämisen riskit ja äänestyspäätöksen tekemisen hankaluus korostuu, jos ei oikein tiedä mitä parlamenttiedustajat tekevät tai jos EU-politiikka ei kertakaikkiaan kiinnosta. Erot niiden välillä, jotka aikovat äänestää ja jotka eivät aio, ovat suuret. Mitä enemmän ihmiset tietävät EU:sta, parlamentista ja ovat kiinnostuneet politiikasta sitä todennäköisemmin he äänestävät. 



Osa ihmisistä jättää äänestämättä periaatteen vuoksi, tai koska eivät halua tukea ketään ehdokasta. Äänestämättäjättäminen on kannanotto asioiden nykytilaan tai hoitoon. 



(Tämä kirjoitus mukailee Vaalimuusa-blogissani 5.4.2015 julkaistavaa kirjoitusta ja Miration lehdistötiedotetta 18.5.2014, josta julkaistu juttu mm.  Nykypäivässä)

PS. Kiinnostaako sinua kuluttajan käyttäytyminen ja päätöksenteko? Järjestän koulutuksia kuluttajan käyttäytymisestä useilla paikkakunnilla. Katso lisätietoja tästä. Linkissä on tietoa myös muista järjestämistäni koulutuksista (tutkimusten käyttö markkinoinnissa, eettinen kuluttaminen, mainonnan teho ym.)