Lehtitietojen mukaan
monet britit katuvat valintaansa Brexit-äänestyksessä. Osa sanoi tulleensa
harhaanjohdetuksi ja osa oli jotenkin arvellut, ettei heidän äänellään tai
äänestyspäätöksellään ole väliä. Mistä oikein on kysymys?
Oikein äänestämisen vaikeus
”Oikein” äänestämisellä tarkoitetaan sitä, että ihminen
tekee arvojensa ja tavoitteidensa mukaisen äänestyspäätöksen. Äänestyspäätös
saattaa olla väärä, jos äänestäjällä on vajaat tiedot aiheesta, vaalilupaukset
eivät pidä paikkaansa tai hänen valintansa on perustunut toisarvoisiin
seikkoihin. Ylen toimittaja Minna Pye[1] kokosi
räikeimpiä Brexit vaalilupauksia juttuunsa. On esimerkiksi luvattu laittaa koko
EU-jäsenmaksusta tuleva säästö terveyspalveluihin. Todellisuudessa säästö ei ole
niin suuri kuin väitettiin, koska on sekoitettu brutto- ja nettosäästöt. Välittömästi
vaalituloksen selvittyä Brexit kampanjan johtohahmo Nigel Farage sanoi, ettei
hän ole milloinkaan niin oikeastaan luvannutkaan. Lisäksi hän totesi, että sen
sanominen saattoi olla virhe ja on ehkä johtanut ihmisiä harhaan (Katsohaastattelu tästä)[2]. Hämmentävän
vajaista tiedoista kielii myös se, että Googlen tietojen mukaan toiseksi
suosituin Google haku Britanniassa tulosten selvittyä oli ”What is EU?” (ks.
alla)
Äänestäjän taktikointi
Osa ihmisistä äänestää taktisesti. Tämä tarkoittaa sitä,
etteivät he välttämättä äänestä parasta mahdollista vaihtoehtoa vaan he
haluavat kommunikoida äänestämällä. Tässä tapauksessa saattaa olla, että moni
sellainen äänestäjä, joka ei oikeasti halunnut erota EU:sta, äänesti eroamisen
puolesta, koska halusi protestoida EU:n toimintaa vastaan. Protesti saattoi
olla myös sisäpoliittinen. The Guardianin toimittaja Miqdaad Versi[3] arvelee,
että monelle Brexit- ääni oli rasistinen kannanotto. He halusivat ulkomaalaiset
pois Britanniasta. Tutkimusten mukaan[4] protestiääniä
annetaan erityisesti sellaisessa tilanteessa, missä ei uskota oman äänen
ratkaisevan vaalitulosta. Tässä tapauksessa taktikoineet äänestäjät arvioivat
tilanteen väärin.
Äänestäjien katumus
Äänestämiseen
ja äänestämättäjättämiseen liittyy suuri katumisen riski. Jos äänestää, voi myöhemmin katua valintaansa kun huomaa,
että joku toinen vaihtoehto olisi ollut parempi. Jos ei äänestä, voi myöhemmin katua, ettei
vaikuttanut asioihin silloin kun siihen olisi ollut tilaisuus. Katuminen on
voimakas tunne, jota ihmiset välttelevät kaikin keinoin. Regret theory[5] (Katumisteoria) käsittelee sitä miten
katuminen ja katumisen uhka vaikuttaa ihmisten päätöksiin niiden jälkeen,
päätöksentekohetkellä ja jo ennen päätösten tekemistä. Katumisteoriassa kuvataan
ilmiötä, jossa ostamisen tai (peruuttamattoman) päätöksen jälkeen huomaamme,
että toinen harkitsemamme vaihtoehto olisi ollut parempi. Tällöin kadumme
valintaamme. Katuminen eroaa pettymyksestä. Saatamme olla pettyneitä siihen,
että valintamme ei ollut niin hyvä kuin ajattelimme, mutta emme silti
välttämättä kadu valintaamme. Mikäli sen sijaan jokin toinen vaihtoehto, mitä
harkitsimme, osoittautuu myöhemmin paremmaksi, me saatamme katua valintaamme
(riippumatta siitä olemmeko pettyneitä alkuperäiseen valintaamme). Tästä on
paljon empiirisiä tutkimuksia[6].
Katumiseen
vaikuttaa siis valitun vaihtoehdon hyvyys (alla olevassa kuvassa harmaa
laatikko) ja tieto toisesta vaihtoehdosta (oranssi laatikko). Automaattisesti
tästä seuraa vertailu (vihreä) ja mikäli vertailu on epäedullinen niin katumus
(punainen). Osa ihmisistä pystyy käymään tämän prosessin jo ennakkoon
ajatuksissaan läpi ja siksi ennakoitu katumus tai sen riski vaikuttaa valintaan
(sininen). Brexit –äänestyksessä äänestäjillä oli periaatteessa kolme
vaihtoehtoa: He saattoivat äänestää eroamisen puolesta, sitä vastaan tai jättää
äänestämättä. Äänestämättäjättäminen on äänestyspäätöksen delegoimista muille.
Äänestämättäjättämistä on helppo katua, jos huomaa, että muut tekivätkin huonon
päätöksen. Li et al. (2010)[7]
ovat todenneet, että ihmiset katuvat äänestämättäjättämistä erityisesti silloin
kun vaalitulos on ollut tiukka ja on mahdollista jossitella.
Ei
ole ihme, että moni Britti katuu valintaansa, koska valittu vaihtoehto näyttää
osoittautuvan jälkiviisauden valossa huonommaksi kuin he etukäteen ajattelivat
(harmaa laatikko):
- - Vaalilupaukset eivät pitäneet paikkaansa
- - Signaaliksi tarkoitettu ääni laskettiinkin mukaan (väärinarvio äänestyksen tasaisuudesta)
- - Euroopan ja muun maailman tyrmistyneet reaktiot tulivat monelle yllätyksenä. Kampanjoinnin aikana on ajateltu enemmän sisäpolitiikkaa.
- - Monelle tulee taloudelliset seuraukset, joista nyt on jo näkyvissä merkkejä, yllätyksenä.
- - Moni britti ei tainnut ihan tietää mitä jäsenyys EU:ssa merkitsee ja mitä EU tekee.
Katumiseen
vaikuttaa myös se, että tieto toisesta vaihtoehdosta eli EU:ssa pysymisestä on
jokaisella (oranssi laatikko). Vaihtoehtoja on helppo vertailla. Jos tilanne olisi
ollut toisinpäin ja olisi päätetty pysyä EU:ssa ei menetetyn vaihtoehdon
(irtautuminen) vertailu olisi ollut yhtä helppoa eikä äänestäjien katuminen ei
olisi ollut yhtä todennäköistä. Katumiseen vaikuttaa myös Status Quo-efekti.
Ihmiset haluavat luontaisesti pitää asiat muuttumattomina. Muutokset
aiheuttavat stressiä.
Tutkimuksissa[8]
on myös todettu, että ihmiset eivät kadu päätöksiään paljoakaan silloin kun he
kokevat käyttäneensä päätöksentekoon riittävästi aikaa ja vaivaa. Tässä
tapauksessa, kun moni googlaa vaalien jälkeen, että mikä se EU oikein olikaan,
ei ehkä ole päätöksentekoon laitettu niin paljon paukkuja kuin olisi voinut.
Koko tämä katumisepisodi kuvastaa hyvin kansanäänestysten ongelmia. Ei
tavallisilla ihmisillä ole niin paljoa tietoa, aikaa ja energiaa, että he
pystyisivät tekemään valistuneita päätöksiä.
Siksi meillä on edustuksellinen demokratia.
Alla on vielä Brexit-katumuksen syyt tiivistettynä:
[1] Pye, Minna (2016): ”Britanniassa EU-eroa
ajetaan kauhukertomuksilla turkkilaisista – katso tästä listasta hurjimmat väitteet”
Ylen nettisivut 16.6.2016 klo 6:14 http://yle.fi/uutiset/britanniassa_eu-eroa_ajetaan_kauhukertomuksilla_turkkilaisista__katso_tasta_listasta_hurjimmat_vaitteet/8959468
[2] McCann, Kate (24.6.2016): ”Nigel Farage:
£350 million pledge to fund the NHS was 'a mistake”, The telegraph http://www.telegraph.co.uk/news/2016/06/24/nigel-farage-350-million-pledge-to-fund-the-nhs-was-a-mistake/
[3] Versi, Miqdaad (27.6.2016): ”Brexit has
given voice to racism – and too many are complicit”, The Guardian https://www.theguardian.com/commentisfree/2016/jun/27/brexit-racism-eu-referendum-racist-incidents-politicians-media
[4] Razin, Ronny (2003): ”Signaling and
Election Motivations in a Voting Model with Common Values and Responsive
Candidates”, Econometrica, Vol. 71, No. 4 pp. 1083-1119
&
Piketty, Thomas (2000): “Voting as
Communicating”, Review of Economic Studies Jan2000, Vol. 67 Issue 230,
p169-191
&
Fischer, Alastair J.
"A further experimental study of expressive voting." Public Choice
88.1-2 (1996): 171-184.
&
Shayo, Moses & Harel, Alon (2012):
“Non-consequentialist voting”, Journal of Economic Behavior & Organization
,81(1),p.299-313, Jan 2012
[5] Loomes,
Graham & Sudgen, Robert (1982): “Regret Theory: An Alternative Theory of
Rational Choice under Uncertainty”, Economic
Journal 92 368 805-24
&
Loomes, Graham & Sugden,
Robert (1983): “Regret theory and measurable utility”, Economics
Letters ,12(1),p.19, Jan 1983
&
Loomes, Graham & Starmer,
Chris & Sugden, Robert (1992): “Are Preferences Monotonic? Testing Some
Predictions of Regret Theory”, Economica 59 233 17-33
Sugden, Robert (1993): “An
Axiomatic Foundation for Regret Theory”, Journal of Economic Theory Jun93,
Vol. 60 Issue 1, p159-180
[6] Loomes,
Graham & Sudgen, Robert (1987): “Testing for Regret and Disappointment in
Choice under Uncertainty”, Economic Journal 97 118-29
&
Inman, J.
Jeffrey & Dyer, James S. & Jia, Jianmin (1997): “A generalized utility
model of disappointment and regret effects on post-choice valuation”, Marketing
Science 1997, Vol. 16 Issue 2, p97
[7] Li,
Ming, and Dipjyoti Majumdar. "A Psychologically Based Model of Voter
Turnout." Journal of Public Economic Theory 12.5 (2010): 979-1002.
[8] Inbar,
Yoel & Botti, Simona & Hanko, Karlene (2011): “Decision speed and
choice regret: When haste feels like waste”, Journal of Experimental Social
Psychology ,In Press, Accepted Manuscript, Feb 2011
Kommentit
Lähetä kommentti