perjantai 31. tammikuuta 2020

Päätöksentekoa Valkoisessa talossa ja Iranissa

Vuosi alkoi maailmaakuohuttavilla tapahtumilla Iranin ja Yhdysvaltojen välillä.  Surullisessa tapahtumaketjussa kuoli lopulta paljon ihmisiä lentokoneen pudottua, käytiin lähellä kolmatta maailmansotaa, kukaan ei voittanut mitään ja loppujen lopuksi kaikille tuli paha mieli. Miten tällainen tapahtumaketju on edes mahdollinen ja miksi asianosaiset tekivät sellaisia päätöksiä kuin tekivät? Analysoin tätä tapahtumaketjua päätöksenteon kannalta. Lähden liikkeelle oletuksesta, että ihmisillä on teoilleen aina jokin motiivi. 

On vaikea sanoa mistä kaikki alun perin alkoi. Ensin joku teki jotain, toinen kosti, sitten kostettiin se ja tämän pyörän pyrittyä useita vuosia, saatiin aikaan tilanne, jossa Yhdysvaltojen presidentille esitettiin yhtenä vaihtoehtona kenraali Suleimanin tappamista. Mikä sitten toteutettiinkin drone-iskulla 3.1.2020.

Miksi Presidentti Trump päätti surmata Suleimanin 


Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump sanoi välittömästi iskun jälkeen, että tappaminen oli itsepuolustusta, sillä turvattiin yhdysvaltalaisia ihmisiä, joita kohtaan Suleiman suunnitteli välitöntä iskua: ”Suleimani suunnitteli välitöntä ja pahaenteistä hyökkäystä yhdysvaltalaisia diplomaatteja sekä sotilashenkilöstöä vastaan, mutta saimme hänen aikeensa selville ja surmasimme hänet”, Trump sanoi uutistoimisto Reutersin mukaan. Yhdysvaltojen ulkoministeri Mike Pompeo sanoi, että kyseessä oli poliittinen isku, jonka avulla heikennettiin Yhdysvaltojen vihollista. Muitakin selityksiä oli. Kaisa Hakkaraisen, Pekka Hakalan ja Jussi Salmelan Helsingin Sanomissa julkaistun jutun (3.1.2020)  mukaan Trump puhui tapauksesta toimittajille myöhään perjantaina Suomen aikaa. Hän sanoi, että määräsi Suleimanin tapon sodan estämiseksi, ei sen aloittamiseksi.


Hakkarainen et al. (2020)  mukaan Yhdysvaltojen Puolustusministeriön mukaan Suleimanin surmaamisen tarkoituksena oli suojella Yhdysvaltain työntekijöitä ulkomailla. Tiedotteessa sanottiin, että ”Kenraalimajuri Suleimani suunnitteli aktiivisesti hyökkäystä yhdysvaltalaisia diplomaatteja ja sotilaita vastaan Irakissa ja koko alueella”. Erinäisten selvitysten jälkeen on selvinnyt, ettei mitään välitöntä uhkaa ollut. Myös selitys siitä, että tällä olisi vältetty sodan uhka tuntui ontuvan todella pahasti, kun koko maailma pelkäsi sodan syttyvän Suleimanin surmaamisen seurauksena. Kritiikkiin Suleimanin tappamisen syiden perustelujen puutteesta, Trump totesi, ettei niitä oikeastaan tarvitsekaan olla (El Kamel, Sonya 14.1.2020 ): 

Jokin syy toimenpiteelle pitää kuitenkin olla ollut, muutenhan sitä ei olisi tehty. Hieman kostotoimenpiteeltä tuo Suleimanin surmaaminen haiskahtaa, sillä Yhdysvaltojen puolustusministeriön tiedotteessa sanotaan, että ”Suleimani ja Quds-joukot olivat vastuussa satojen amerikkalaisten ja liittouman sotilaiden kuolemista ja tuhansien muiden haavoittamisesta” (Hakkarainen et al. (2020). Presidentti Trump on myös twiiteissään viitannut kostoon Yhdysvaltojen lähetystöön kohdistuneen hyökkäyksen takia. Näiden Yhdysvaltojen hallinnolta tulleiden selitysten lisäksi, muut ovat esittäneet omia arvelujaan. Anna Berner (4.1.2020)  epäilee Helsingin Sanomissa, että Trump pyrkii toimillaan vaihtamaan hallintoa Iranissa, perustuen siihen oletukseen, että seuraavan hallinnon kanssa olisi helpompi toimia. 

Jotkut ovat sitä mieltä, ettei voi olla sattumaan, että isku tapahtui juuri ennen kuin Trumpin virkarikosoikeudenkäynti alkoi. Politiikan historiassa ei ole ollut mitenkään epätavallista, että ulkopolitiikkaa käytetään siihen, että saadaan huomio pois sisäpoliittisista ongelmista. On myös esitetty arvioita, että Suleimanin surmaaminen liittyy siihen, että Yhdysvalloissa on vaalivuosi ja kovat otteet antavat etua vaaleissa (David Smith 4.1.2020 Guardian sanomalehdessä). Smithin mukaan Trump käy vaalikampanjaa jo rohkeilla otteilla, isänmaallisuuteen ja jumalaan vetoamisella (”We have God on our side”).Trumpin puheiden mukaan voisi myös päätellä, että Suleimanin tappamisella on jonkinlainen uskonnollinen ulottuvuus. Muistellessaan Abu Bakr al-Baghdadi tappamista viime vuonna Trump totesi, että “You don’t stand a chance against the righteous might of the United States military” (Smith 2020). Tuntuu jotenkin oudolta ja pelottavalta itsestäänselvästi olettaa, että tietää millä puolella Jumala on taistelussa. Samaa mieltä on myös David Smith Guardianin jutussa: 


Trump kokee Obaman varjon uhkaavaksi ja haluaa erottautua hänestä kaikilla mahdollisilla tavoilla. On jopa sanottu, että Obaman varjo määrittää Trumpin ulkopolitiikkaa (kaikki pitää tehdä päinvastoin) (CNN 9.1.2020). Trump on puhunut Obamasta lähes jokaisessa pitämässään puheessa liittyen Suleimanin tappamiseen. 

Vaikka syitä ja selityksiä oli monenlaisia, vaikutti vahvasti siltä, ettei Suleimanin tappamisen seurauksia oltu mietitty kovinkaan pitkälle. Monet olivat sitä mieltä, että kansainvälistä lakia oli rikottu tappamalla vieraan vallan kenraali ja useampi pelkäsi sodan syttyvän ja eskaloituvan koskemaan muitakin maita. 


Iranin vastaisku 


Maailma ehti odottaa Iranin vastaiskua muutaman päivän hyvin jännittyneenä. Pelättiin, että Iranin vastaisku aloittaisi sodan... Kun isku sitten vihdoin tuli se oli Iranin ensimmäinen suora Yhdysvaltojen vastainen toiminta yli 40 vuoteen. Ensirektiona luultiin, että isku jotenkin epäonnistui tai että Yhdysvallat torjui sen. Kukaan ei kuollut iskussa ja materiaalisetkin vahingot olivat pienehköjä. Vähitellen kuitenkin selvisi, että isku oli täsmälleen suunnitellun mukainen. Guardianin Chulovin (8.1.2020) mukaan Irakin pääministeriä varoitettiin siitä etukäteen, jolloin tavallaan myös Irakin kumppani Yhdysvallat saivat etukäteen varoituksen. Chulov (8.1.2020) ja Barakat (16.1.2020) kertoivat myös, että Sveitsi toimi välittäjänä Teheranin ja Washingtonin välillä. Sveitsin avulla välitettiin viestejä ja asetettiin vastaiskujen raameja. Kun Iran laukaisi ohjuksensa, molempien maiden johtajilla oli hyvä käsitys niiden vaikutuksista sekä fyysisesti että poliittisesti. Isku oli suunniteltu mittasuhteiltaan juuri siten, että sillä pelastetaan kasvot, mutta se ei johda konfliktin kärjistymiseen. On melko taitavaa suunnitella isku juuri sopivan vahvuiseksi. Alla oleva kuvio kokoaa lehtitietojen perusteella kootut faktat. 


Raja liian kovan, sopivan tai liian kevyen välillä on hiuksenhieno. Se näytti onnistuneen, sillä iskun jälkeinen retoriikka molemmin puolin tähtäsi konfliktin lievennykseen. Iranin ulkoministeri julisti pian iskun jälkeen, että he lopettavat suoran sotilaallisen toiminnan tähän ja korosti etteivät he halua sotaa. Pientä uhoa toki piti olla: Uskonnollinen johtaja Khamenei sanoi "Annoimme juuri Yhdysvalloille iskun vasten kasvoja". Lehtitietojen mukaan Iranin lehdistö raportoi myös useista iskussa kuolleista ihmisistä. Vaikuttaisi siltä, että Iran oli miettinyt vastaiskun mitoituksen ja seuraukset hyvin huolellisesti etukäteen. Toki konfliktin lientymiseen vaikutti luultavasti myös tuo onneton lentokoneen alasampuminen, minkä jälkeen kaikilla oli niin paha mieli, että sotainto laantui kaikkein innokkaimmillakin. 

Lähteet: 

 Hakkarainen, Kaisa & Hakala, Pekka & Salmela Jussi (2020): ” ”Toimimme eilen sodan estämiseksi, emme sodan aloittamiseksi”, Helsingin Sanomat 3.1.2020, https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006361273.html

El Kamel, Sonya (14.1.2020):”Perusteluiden löytäminen Suleimanin surmalle jatkuu: ”Sillä ei oikeastaan ole väliä”, kommentoi Trump iranilaiskenraalin mahdollista uhkaa USA:lle”, Helsingin Sanomat, https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006371965.html

Berner, Anna Sofia (2020): Trumpilla on Iranissa tavoite, joka perustuu virhe­päätelmään, Helsingin Sanomat 4.1.2020 https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006362808.html

Smith, David (4.1.2020): “Trump campaigns with patriotism after airstrike – but election is still far off”, Guardian 4.1.2020, https://www.theguardian.com/us-news/2020/jan/04/donald-trump-iran-miami-rally-2020-election

CNN News (9.1.2020): “Why Trump can't stop talking about Obama”, Youtube https://www.youtube.com/watch?v=yPJywW5qmck

Chulov, Martin (2020): “Dialled down: Iran's phoned-in attack just enough to ease tensions

Barakat, Sultan (2020): “Could diplomacy come after tragedy in Iran?”, Al Jazeera, 16.1.2020,  https://www.aljazeera.com/indepth/opinion/diplomacy-tragedy-iran-200115191238750.html

lauantai 30. marraskuuta 2019

Feikkituotteiden ostamisen psykologiset vaikutukset



Kaikilla ihmisillä ei ole varaa ostaa sellaisia merkkituotteita kuin haluaisivat. Joillakin voisi ollakin varaa, mutta eivät halua käyttää rahaa niihin niin paljon. Tällöin osa ihmisistä päätyy ostamaan merkkituotteiden aidonnäköisiä kopioita eli feikkituotteita.  Näitä feikkejä ostetaan toki myös vitsiksi ja ottaakseen kantaa. Osa feikkituotteista on tuoteväärennöksiä (laittomia piraattituotteita) ja osa häilyy laillisen rajan tällä puolen ja ovat vain ”erilaistettuja”.  Ihmisillä on monenlaisia syitä tekemilleen valinnoille, eikä tässä ole tarkoitus paheksua ketään tekemistään valinnoista. Sen sijaan tässä postauksessa tarkastellaan millaisia mielenkiintoisia psykologisia vaikutuksia feikkituotteiden ostamisella tutkimusten mukaan on. 

Aiempien tutkimusten perusteella on huomattu, että suurin osa feikkituotteita ostavista ihmisistä ostaa niitä saadakseen parempaa itsetunto ja signaloidakseen positiivisia asioita itsestään muille. Toisin sanoen he ostavat näitä tuotteita saadakseen arvostusta muilta ja tunteakseen itsensä hyväksi. Gino et al. (2010) ovat tutkineet feikkituotteiden käyttämisen alitajuisia psykologisia vaikutuksia. Tekemässään testissä he halusivat selvittää, miten ihmiset onnistuvat edellä mainituissa tavoitteissaan. Tutkimuksessa ihmiset jaettiin kahteen eri ryhmään. Molemmille annettiin aidot Chloé aurinkolasit, mutta toiselle ryhmälle kerrottiin niiden olevan tuoteväärennös. On hyvin kiinnostavaa, että tällä oli vaikutusta siihen, miten ihmiset käyttäytyivät ja millaisina he näkivät muut ihmiset. Ne tutkimusryhmäläiset, jotka käyttivät feikkilaseja (tai siis luulivat käyttävänsä) pitivät muita ihmisiä epärehellisinä ja arvioivat heidän käyttäytyvän epäeettisesti raha-asioissa ja liike-elämässä. He myös käyttäytyivät testeissä itse epärehellisemmin (eli huijasivat) enemmän kuin muut. Tutkijat olivat sitä mieltä, että nämä vaikutukset johtuivat siitä, että ihminen tunsi sisimmässään itsensä huijariksi (epäaidoksi) ja siitä johtuen hänen asenteensa muuttuivat kyynisiksi. 

On ehkä hieman ironista, että jos käyttää feikkituotteita, ei ainoastaan epäonnistu oman egon boostaamisessa ja toivotun mielikuvan viestittämisessä, vaan myös vaikuttaa negatiivisella tavalla käyttäytymiseensä muissa asioissa ja maailmankuvaansa. Jos siis käytämme feikkituotteita, tunnemme itsemme pettureiksi sisimmässämme ja se saa meidät käyttäytymään epärehellisesti ja suhtautumaan kyynisesti muihin ihmisiin. Tutkimuksessa todettiin näiden vaikutusten olevan täysin alitajuisia. 

Kun ihminen tuntee itsensä petturiksi, hän saattaa tuntea myös syyllisyyttä. Ihmiset tuntevat syyllisyyttä monista asioista. Esimerkiksi Gauntlett and Hill (1999) ovat tutkineet television katsomiseen liittyviä syyllisyydentunteita. Heidän tutkimuksensa mukaan monet ihmiset tuntevat syyllisyyttä ajan haaskaamisesta (erityisesti jos he katsovat televisiota päiväsaikaan) tai jos katsomisen motiivina on pelkästään huvittelu. Dhar & Wertenbroch (2012) ovat todenneet, että ihmiset tuntevat syyllisyyttä, jos eivät pysty toimimaan ideaaliminänsä vaatimusten mukaan. He ovat tutkineet tilanteita, joissa ihmiset kokevat, että heidän pitäisi ostaa kahvilasta terveellistä syötävää, mutta he ostavatkin epäterveellisiä herkkuja. Tästä ratkaisusta tunnetaan syyllisyyttä, koska sortuminen herkkuihin on osoitus heikosta tahdonvoimasta. Pidän todennäköisenä, että syyllisyyden tunne yhdistettynä epäaitouden tunteeseen selittää Gino et al. (2010) tutkimuksen tuloksia. 

Nämä esimerkit osoittavat, että feikkituotteiden ostamisella on monenlaisia alitajuisia psykologisia vaikutuksia. Tavoite oman arvostuksen lisääntymisestä, ei yleensä toteudu. Toki muiden silmissä saattaa saada enemmän arvostusta (jos ei jää kiinni), mutta sillä on kova hinta. Feikkituotteiden käyttäminen vaikuttaa ihmisen minäkuvaan, käsitykseen muista ihmisistä ja käyttäytymisen eettisyyteen.


Lähteet: 


Gino, Francesca & Norton, Michael I. & Ariely, Dan (2010): “The Counterfeit Self - The Deceptive Costs of Faking It”, Psychological Science May 2010 vol. 21 no. 5 712-720.

Gauntlett, David & Hill, Anette (1999): “TV Living- Television, Culture and Everyday Life”, Kirja, jossa kappale: “Television’s personal meanings: Companionship, guilt and Social interaction”, p. 110-139. 

Dhar, Ravi & Wertenbroch, Klaus (2012): “Self-Signaling and the Costs and Benefits of Temptation in Consumer Choice”; Journal of Marketing Research, Volume 49, Number 1, February 2012

Wray, Herbert (2010): “Faking It: Why Wearing Designer Knockoffs May Have Hidden Psychological Costs”, Polishing your self-image with counterfeit goods may lead to lying, cheating and cynicism, Scientific American, 23.8.2010


ps. Kiitos alun kuvasta imagerymajestic at free digital photos.net  

maanantai 28. lokakuuta 2019

Tuomaripulan poistaminen ei ole kuin tahdosta kiinni: 10 tehokasta keinoa tuomaripulan poistamiseksi

Kuva KJT B team vs. KJT naiset harjoitusottelusta syksyllä 2019. Pelissä kaikilla oli kivaa ja pelin mahdollistivat tuomarit.

Tutkimuksissa on todettu, että suurin yksittäinen syy tuomarien lopettamiselle on heidän saamansa aggressiivinen negatiivinen palaute. Tämä pätee luultavasti lähes kaikissa lajeissa, sillä sen on todettu koskevan niin jääkiekkoa (Forbes & Livingstone 2013), jalkapalloa Simmons (2006) kuin koripalloakin (Rainey 1999). Lisäksi tutkimuksissa on todettu tuomarien lopettavan osittain myös siksi, koska kokevat saavansa liian vähän tukea omalta tuomarikerholtaan (Forbes & Livingstone 2013). Itsekin muutaman vuoden jääkiekkopelejä viheltäneenä tunnistan molemmat ongelmat. Olen saanut negatiivista aggressiivista palautetta peleissä enemmän kuin riittävästi, enkä toisaalta koe saavani tarpeeksi tukea organisaation taholta. 

Tuomaripula on yhä paheneva ongelma. Tiedän, että ainakin jääkiekko-otteluita on jouduttu Uudenmaan alueella perumaan tuomaripulan takia. Olen itsekin joutunut viheltämään yksin useita pelejä, joihin tasoni ei oikeasti edes riitä. Jotain ongelmasta kertoo sekin, että tuomarikerhoissa vaihtuvuus on suurta. Minulla ei ole tiedossa Suomen lukuja. Simmons (jo vuonna 2006!!) kertoo, että Australian jalkapallotuomareista vaihtuu 25% vuosittain ja Forbes & Livingstonen (2013) mukaan vaihtuvuus Kanadan jääkiekkotuomareissa on vuosittain 30%. Aika paljon saa siis rekrytoida vuosittain uusia tuomareita. Luulisin, että markkinoinnin alalla todettu viisaus pätee tässäkin: On huomattavasti halvempaa ja helpompaa pitää vanhat asiakkaat kuin hankkia uusia.

Toki tuomaripulaa helpottaviakin asioita on. En tiedä miten homma toimii muissa tuomarikerhoissa, mutta ainakin Helsingin jääkiekkotuomareissa vertaistuki muilta tuomareilta tuomarien sisäisessä Facebook-ryhmässä on suunnaton tuki ja helpotus. Lisäksi Kiekkoliitto on pyrkinyt muutaman vuoden ajan muuttamaan asenteita ”Kunniota peliä” -kampanjalla. Se on hyvää toimintaa, mutta ei lainkaan riittävää, koska siitä puuttuvat sanktiot. Jonkinnäköinen yritys vähentää tuomaripulaa on myös pelien viheltäminen vain yhdellä tuomarilla. (Jääkiekossa näin toimitaan naisten harrasteessa, E2-peleissä ja D2A-peleissä, joissa alimman tason tuomarit viheltävät yksin). Tämä on mielestäni selkeä virhe ja vaikuttaa siihen suuntaan, että pitkällä aikavälillä tuomaripula vain pahenee. Vaikka jokainen tuomari ymmärtää, että (alimman tason tuomarina) yksin vihellettäessä pitää rimaa laskea – ei voi olettaa, että näkisi kaikkia maaleja, paitsioita tai kamppeja – niin pelien pelaajat ja valmentajat eivät tätä ymmärrä. Kaikkein törkein saamani palaute on tullut näistä peleistä. Jossain vaiheessa kuulin huhuja, että tuomarien esteitä (päiviä jolloin he eivät ole käytettävissä tuomareina) aletaan rajoittaa. Toivon tämän todella olevan pelkkää huhupuhetta, sillä se lisäisi dramaattisesti tuomaripulaa: tuomareillakin on työmatkoja, muita harrastuksia, perhe-elämää, mökkireissuja ja saunailtoja. Aika moni lopettaa kokonaan, jos ei voi enää oman aikataulunsa mukaan tehdä muita asioita. 

Jos tuomaripula halutaan oikeasti ratkaista, tarvitaan jämeriä ja oikeanlaisia keinoja. Tässä alla on listattuna 10 mahdollista keinoa, joilla voidaan helpottaa tuomaripulaa. Vaikka omat kokemukseni ovat lähinnä jääkiekosta, uskon näiden olevan sovellettavissa myös muihin lajeihin. Kohdat 3-5 ovat sellaisia mitkä tuovat lisää rahaa tuomarikerholle ja kohdat 6-10 vaativat jonkin verran resursseja kerholta. 


  1. Tuomarien haukkumisen sanktiointi. Jos useita valmentajia tai muita toimihenkilöitä joudutaan poistamaan vaihtoaitiosta, todetaan samalla peli päättyneeksi joukkueen 5-0 tappioon. Nykyinen valmentajan poistaminen boxista ei vaikuta mihinkään, eikä ole riittävä pelote. Olen itsekin joutunut yhdessä (yksin vihelletyssä) pelissä poistamaan valmentajan,  huoltajan ja yhden kellonkäyttäjän… 
  1. Junnutuomarien kritisoinnista vähintään kaksinkertaiset rangaistukset. Melko suuri osa junioripelaajista käy kokeilemassa tuomarointia. Yleensä se jää siihen yhteen kertaan. Olen haastatellut kaikkia junnutuomareita, joiden kanssa olen viheltänyt. Kokemukset ovat karuja ja päättyvät tyypillisesti viimeistään muutaman ottelun jälkeen. On vaikea käsittää, että aikuisen (valmentajan) näyttää olevan helpompaa huutaa puolustuskyvyttömälle junnulle kuin toiselle aikuiselle. Olen itse sanonut junnuille, joiden kanssa vihellän, ettei heidän tarvitse keskustella yhdenkään valmentajan kanssa. Hoidan ne itse ”keskustelut”. Jollei tilanne junnutuomarien kohtelussa yleisesti ottaen muutu, yhä harvempi nuori edes harkitsee tuomarointia. 
  1. Toistuvan epäasiallisen käytöksen sanktiointi. Jos joukkue tai valmentaja tai toimihenkilö ottaa kauden aikana useita rangaistuksia tuomarille suun soittamisesta yms. epäasiallisesta käyttäytymisestä, kaksinkertaistetaan joukkueen seuraavien viiden pelin tuomarimaksut. 
  1. Tuomarin somessa haukkumisen sanktiointi. Pelejä kuvataan paljon ja sosiaalisessa mediassa jaetaan kuvia, kommentteja ja klippejä. Joskus tuomarit näytetään tunnistettavasti tai jopa nimellään varustettuna negatiivisessa valossa. Tämä ei lisää kenenkään halua tuomaroida. Junnupeleissä ja harrastepeleissä missä ei juurikaan ole muuta yleisöä kuin sukulaisia ja ystäviä pelejä katsomassa, on sanktiointi yksinkertaista. Lisätään vain tilauslomakkeelle lauseke ”Tilaamalla tuomarin tästä XXX-kerhosta joukkue sitoutuu olemaan julkaisematta somessa mitään negatiivista tuomareista siten, että heidät voidaan tunnistaa”. Sama koskee myös sarjapelejä, vaikka tilaajana olisi jääkiekkoliitto tms. Joukkueenjohtaja tiedottaa asiasta vanhemmille ja pelaajat ystävilleen. Sanktio voisin olla joukkueelle 500e sakko. Tämä summa tai ainakin suurin osa siitä voisi mielestäni tulla tuomarille itselleen kompensaationa pahasta mielestä. 
  1. Yksin viheltäminen pitää joko lopettaa tai palkkio pitää vähintään kaksinkertaistaa. Kuten jo yllä kirjoitin, vaatimukset yksin vihellettäessä ovat aivan kohtuuttomat. Näistä peleistä tulee eniten paha mieli, eikä palkkio edes kompensoi millään lailla. 
  1. Ideaalituomarin fyysistä kuvaa on muutettava. Tuomarien alkeiskurssilla tuotiin vahvasti esiin miltä oikea tuomari näyttää. Hän on pitkä, urheilullinen ja hyvännäköinen. Hän käy lenkillä hallilla ennen ottelua, että on varmasti iskussa pelin alettua. Hän käy jäällä harjoittelemassa vähintään yhtä monta kertaa viikossa kuin ne pelaajat joiden pelejä hän viheltää. Joopajoo. Katselin kurssin osallistujia; nuoria teini-ikäisiä kundejä, perheenisiä, papparaisia ja sitten olin minä. Mielestäni kukaan ei oikein tuntunut täyttävän kaikkia kriteerejä. (Vaikka toki osa oli komeita, niin eivät näyttäneet innokkailta lenkkeilijöiltä tai sellaisilta jotka kävisivät treenaamassa luistelua useita kertoja viikossa). Ihmettelin, ettei noustu yhtenä rintamana ja marssittu ulos kurssilta. Voi olla, että Liigassa on tällaisia tuomareita, mutta junnupelejä tai harrastepelejä (mitä on ylivoimaisesti suurin osa peleistä) mahdollistavat ihan tavalliset ihmiset. Aloittelevalle tuomarille ei pitäisi tulla sitä kuvaa, ettei kelpaa edes ulkoisesti. 
  1. Tuomarien julkista imagoa on muutettava. Kun ajattelee julkista kuvaa tuomareista, tulee mieleen totinen, jörö ja kaavoihin kangistunut tiukkapipo, joka ei paljon puhu. On helppo ajatella tuomareita toisina, eri lajina ihmisiä. Vastakkainasettelu meidän ja ”noiden toisten” välillä johtaa siihen, ettei ”noita toisia” tarvitse kohdella edes niin kuin ihmisiä yleensä on tapana. Olisi tärkeää tuoda esiin, että tuomarit ovat ihan tavallisia ihmisiä. Samanlaisia kuin kaikki muutkin. He ovat osa sitä porukkaa, joka mahdollistaa lasten harrastuksia. Käytännössä tämä viestintä voisi tapahtua tuomarikerhojen julkisen somen, blogien tai vlogien kautta, joita kirjoittaisivat kaikentasoiset tuomarit. Olisi hyvä saattaa yleisön tietoon, että tuomarit ovat oma tiivis harrastusyhteisö, joilla on saunailtoja ja esimerkiksi oma jääkiekkojoukkue. 
  1. Tuomarikerhot voisivat organisoida kummisysteemin. Olisi helpompaa, jos olisi joku jolta voi kysyä tyhmiäkin kysymyksiä ja joka on kiinnostunut siitä mitä yksittäiselle tuomarille kuuluu. On toki olemassa aloittaville tuomareille muutamia pelejä, joissa on mentori, mutta nämä suhteet kestävät vain pelin ajan. 
  1. Tuomarikerhot voisivat aktiivisesti kirjoittaa vastineita ja kommentteja lehtijuttuihin missä arvostellaan / ihmetellään tuomarien päätöksiä. Nyt tätä keskustelua käydään sisäisesti kerhon somessa ja käytävillä. Olisi tärkeää, että rivituomarit kokisivat kerhonsa olevan aktiivinen tuomarien puolesta puhuja ja keskustelija. Olisi tärkeää kokea, että kerho ajaa tuomarien etuja myös mediassa ja suuren yleisön silmissä. 
  1. Jääkiekkoliiton tulisi ottaa vahvasti kantaa (jyrähtää) Liigatuomarien kaltoin kohtelusta mediassa. Myös sanktioiden Liigassa tulisi olla huomattavasti kovempia, kun valmentajat käyttäytyvät asiattomasti tuomareita kohtaan. Junnupeleissä annetaan kovempia sanktioita asiattomasta käyttäytymisestä kuin Liigassa. Vaikka Liiga on enimmäkseen showbisnestä, pitäisi Liigan silti olla esimerkki, eikä päinvastoin. 

Löytyy varmasti paljon muitakin keinoja, jos olet oikeasti aletaan yhdessä miettimään. Jollain tapaa tämä ongelma pitäisi saada ratkaistua, ettei otteluita tarvitsi jatkossa perua tuomaripulan takia.

Ps. Yritykseni Miratio tarjoaa konsultointiapua ja voi vetää aivoriihiä tai tulevaisuustyöpajoja. Mielestäni kannattaisi tehdä myös kysely nykyisille ja entisille tuomareille missä selvitetään miksi alkoi alun perin tuomaroimaan, mikä saa jatkamaan sitä, miksi harkitsee lopettamista tai miksi on lopettanut.  Kyselyn avulla voidaan selvittää kipupisteet, millaiset asiat kannustaisivat ja miten voitaisiin ehkäistä lopettamista. Kyselyssä voidaan myös testata miten mahdolliset toimenpiteet vaikuttaisivat tuomarien motivaatioon. Ota yhteyttä/ pyydä tarjous: hanna at miratio.fi 

lauantai 21. syyskuuta 2019

Aiheuttaako tekoäly moraalista rappiota?

Elämme maailmassa, jossa tekoäly (esimerkiksi algoritmit) ovat yhä vahvemmin läsnä ja ohjaavat käyttäytymistämme. Tekoäly helpottaa suuresti arkeamme ja on loistava apu päätöksentekoon. Tässä murroksessa on paljon sellaisia asioita, joita emme ehkä täysin hahmota. Esimerkiksi yksi kiinnostava kysymys on millä tavalla tekoälyn läsnäolo arjessamme ja tekoälyn olemus sinänsä muuttavat meitä ihmisinä. 

Olin eilen Tulevaisuuden tutkimuksen seuran ja Luonnonfilosofian seuran järjestämässä ”Mitä Homo sapiensin jälkeen?” -seminaarissa kuuntelemassa, kun filosofi Aku Visala (2019) kertoi pohdinnoistaan ja tutkimuksista liittyen siihen muuttaako tekoälyn läsnäolo arjessa sitä millaisena ihmiset näkevät itsensä. Kyse ei ole ihan triviaalista asiasta, sillä se miten ihmiset näkevät itsensä, vaikuttaa siihen, miten he näkevät vastuunsa ja mitä he pitävät oikeana ja vääränä. Toisin sanoen se millainen ihmiskäsitys ihmisellä on, vaikuttaa siihen millainen moraali hänellä on.  Katsotaanpa vähän tarkemmin, miten näihin väitteisiin päädytään: 

Tekoäly ei tunne empatiaa


Tutkimusten mukaan ihmisten on yhä vaikeampi erottaa toisistaan ihmistä ja robottia. Robotiikka on kehittynyt kielellisellä puolella paljon. Tietokoneet hoitavat asiakaspalveluchattia jo nyt sillä tavalla, ettemme ole varmoja onko toisessa päässä ihminen vai kone. On myös todettu, että tietokone voi kirjoittaa tarinoita ja säveltää musiikkia, jota emme tunnista koneen tekemäksi (Wellner 2019). Mitä enemmän robotiikka kehittyy siihen suuntaan, että robotit myös näyttävät ihmisiltä, sitä vaikeampi on erottaa robotit ihmisistä jatkossa. Aku Visala kertoo havaintojaan uusimmasta Blade runner- elokuvasta. Siinä eletään lähitulevaisuudessa, missä on täysin ihmisen näköisiä androideja kakkoskansalaisina. Elokuvan ihmiset ovat hyvin tunnekylmiä, heillä ei ole empatiaa androideja kohtaan eikä oikeastaan toisiaankaan kohtaan. Elokuvasta herää ajatus, että julmuus ja epäinhimillinen kohtelu muokkaavat ihmisen moraalisia kykyjä. Kun objektivoimme ei-inhimillisiä olioita (androideja) se edistää myös ihmisen objektivointia.. Vaikkei fiktion avulla voida todistaa muuta kuin miten luovat ihmiset ajattelevat, niin fiktio auttaa meitä ymmärtämään mahdollisia maailmoja ja tottakai myös omaamme. Tutkimuksissa on todettu, että tekoälyn käyttö vaikuttaa ihmisten empatiakyvyn rappeutumiseen jo nykyisessä maailmassa. Esimerkiksi kirjassa ”Re-engineering humanity” keskeinen idea on ajatus siitä, miten älyteknologia nakertaa ihmisen moraalista autonomiaa. 

Tekoäly haastaa ihmisen itseymmärrykseen 


Filosofit käyvät keskustelua siitä voivatko koneet olla älykkäitä tai luovia. Kuten yleensäkin filosofien kanssa, mitään yksimielisyyttä asiasta ei ole. Ennen ajateltiin, että vain ihminen voi olla luova tai älykäs. Nyt kuitenkin olemme pakotettuja muuttamaan ajatteluamme. Jos kone pystyy oppimaan itse, eikä ainoastaan tekemään mitä sitä on käsketty tekemään, sitä on pakko pitää luovana. Luovat koneet kirjoittavat kirjoja. Samoin, jos kone tekee älykkäitä asioita, on sitä varmaan syytä pitää älykkäänä (Laitinen 2019). Älykkyys ja luovuus eivät siis ole enää vain inhimillisiä ominaisuuksia. Varsinkin älykkyyden suhteen, meidän on pakko jo myöntää, että koneet ovat meitä paljon älykkäämpiä ainakin tietyissä asioissa. Tämä mullistus haastaa meidän käsityksemme itsestämme keskiössä ja meidän pitää miettiä uudelleen, miten ymmärrämme itsemme tässä tekoälyn täyteisessä maailmassa. Visala kertoo, että ihmiskeskeisyys ylipäätään on haastettuna. Ovatko ihmiset erityisiä? Onko ihminen sittenkään huipulla kuten ehkä olemme tottuneet ajattelemaan vai olemmeko vain osa maailmaa? Jos emme enää ole keskiössä, onko meillä myöskään enää valtaa? Kun kohtaamme ajatuksen rajallisesta vallasta, se väistämättä johtaa myös pohtimaan minkä verran meillä on vastuusta. Valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä. 

Visala sanoo, että jotta ihminen voisi olla moraalinen toimija pitää tiettyjen ehtojen toteutua. Ensinnäkin ihmisellä pitää olla kyky tunnistaa mitkä ovat moraalisia asioita. Toiseksi moraalisen ymmärryksen pitäisi ohjata toimintaa. Kokosin edellä keskustellut asiat yhteenvedoksi allaolevaan kuvioon havainnollistamaan mekanismia, millä tavalla tekoäly voi vaikuttaa rappeuttavasti yhteiskunnan moraaliin. 



Lähteet: 

Visala, Aku (2019): ”Uhkaako tekoäly ihmisen itseymmärrystä?”, Esitelmä Tulevaisuudentutkimuksen seuran ja Luonnonfilosofian seuran ”Mitä homo sapiensin jälkeen”-seminaarissa Tieteiden talolla 20.9.2019.  

Wellner, Galit (2019): ”From thinking to Imagining”, presentation in conference  ”Moral machines? Ethics and politics of the digital world” –Conference in Helsinki, 6-8.3 2019

Frischmann & Evan Selinger: Re-engineering Humanity. 

Laitinen, Arto (2019): ”Can machines think? Disambiguating the double talk” ”, presentation in conference  ”Moral machines? Ethics and politics of the digital world” –Conference in Helsinki, 6-8.3 2019