maanantai 28. lokakuuta 2019

Tuomaripulan poistaminen ei ole kuin tahdosta kiinni: 10 tehokasta keinoa tuomaripulan poistamiseksi

Kuva KJT B team vs. KJT naiset harjoitusottelusta syksyllä 2019. Pelissä kaikilla oli kivaa ja pelin mahdollistivat tuomarit.

Tutkimuksissa on todettu, että suurin yksittäinen syy tuomarien lopettamiselle on heidän saamansa aggressiivinen negatiivinen palaute. Tämä pätee luultavasti lähes kaikissa lajeissa, sillä sen on todettu koskevan niin jääkiekkoa (Forbes & Livingstone 2013), jalkapalloa Simmons (2006) kuin koripalloakin (Rainey 1999). Lisäksi tutkimuksissa on todettu tuomarien lopettavan osittain myös siksi, koska kokevat saavansa liian vähän tukea omalta tuomarikerholtaan (Forbes & Livingstone 2013). Itsekin muutaman vuoden jääkiekkopelejä viheltäneenä tunnistan molemmat ongelmat. Olen saanut negatiivista aggressiivista palautetta peleissä enemmän kuin riittävästi, enkä toisaalta koe saavani tarpeeksi tukea organisaation taholta. 

Tuomaripula on yhä paheneva ongelma. Tiedän, että ainakin jääkiekko-otteluita on jouduttu Uudenmaan alueella perumaan tuomaripulan takia. Olen itsekin joutunut viheltämään yksin useita pelejä, joihin tasoni ei oikeasti edes riitä. Jotain ongelmasta kertoo sekin, että tuomarikerhoissa vaihtuvuus on suurta. Minulla ei ole tiedossa Suomen lukuja. Simmons (jo vuonna 2006!!) kertoo, että Australian jalkapallotuomareista vaihtuu 25% vuosittain ja Forbes & Livingstonen (2013) mukaan vaihtuvuus Kanadan jääkiekkotuomareissa on vuosittain 30%. Aika paljon saa siis rekrytoida vuosittain uusia tuomareita. Luulisin, että markkinoinnin alalla todettu viisaus pätee tässäkin: On huomattavasti halvempaa ja helpompaa pitää vanhat asiakkaat kuin hankkia uusia.

Toki tuomaripulaa helpottaviakin asioita on. En tiedä miten homma toimii muissa tuomarikerhoissa, mutta ainakin Helsingin jääkiekkotuomareissa vertaistuki muilta tuomareilta tuomarien sisäisessä Facebook-ryhmässä on suunnaton tuki ja helpotus. Lisäksi Kiekkoliitto on pyrkinyt muutaman vuoden ajan muuttamaan asenteita ”Kunniota peliä” -kampanjalla. Se on hyvää toimintaa, mutta ei lainkaan riittävää, koska siitä puuttuvat sanktiot. Jonkinnäköinen yritys vähentää tuomaripulaa on myös pelien viheltäminen vain yhdellä tuomarilla. (Jääkiekossa näin toimitaan naisten harrasteessa, E2-peleissä ja D2A-peleissä, joissa alimman tason tuomarit viheltävät yksin). Tämä on mielestäni selkeä virhe ja vaikuttaa siihen suuntaan, että pitkällä aikavälillä tuomaripula vain pahenee. Vaikka jokainen tuomari ymmärtää, että (alimman tason tuomarina) yksin vihellettäessä pitää rimaa laskea – ei voi olettaa, että näkisi kaikkia maaleja, paitsioita tai kamppeja – niin pelien pelaajat ja valmentajat eivät tätä ymmärrä. Kaikkein törkein saamani palaute on tullut näistä peleistä. Jossain vaiheessa kuulin huhuja, että tuomarien esteitä (päiviä jolloin he eivät ole käytettävissä tuomareina) aletaan rajoittaa. Toivon tämän todella olevan pelkkää huhupuhetta, sillä se lisäisi dramaattisesti tuomaripulaa: tuomareillakin on työmatkoja, muita harrastuksia, perhe-elämää, mökkireissuja ja saunailtoja. Aika moni lopettaa kokonaan, jos ei voi enää oman aikataulunsa mukaan tehdä muita asioita. 

Jos tuomaripula halutaan oikeasti ratkaista, tarvitaan jämeriä ja oikeanlaisia keinoja. Tässä alla on listattuna 10 mahdollista keinoa, joilla voidaan helpottaa tuomaripulaa. Vaikka omat kokemukseni ovat lähinnä jääkiekosta, uskon näiden olevan sovellettavissa myös muihin lajeihin. Kohdat 3-5 ovat sellaisia mitkä tuovat lisää rahaa tuomarikerholle ja kohdat 6-10 vaativat jonkin verran resursseja kerholta. 


  1. Tuomarien haukkumisen sanktiointi. Jos useita valmentajia tai muita toimihenkilöitä joudutaan poistamaan vaihtoaitiosta, todetaan samalla peli päättyneeksi joukkueen 5-0 tappioon. Nykyinen valmentajan poistaminen boxista ei vaikuta mihinkään, eikä ole riittävä pelote. Olen itsekin joutunut yhdessä (yksin vihelletyssä) pelissä poistamaan valmentajan,  huoltajan ja yhden kellonkäyttäjän… 
  1. Junnutuomarien kritisoinnista vähintään kaksinkertaiset rangaistukset. Melko suuri osa junioripelaajista käy kokeilemassa tuomarointia. Yleensä se jää siihen yhteen kertaan. Olen haastatellut kaikkia junnutuomareita, joiden kanssa olen viheltänyt. Kokemukset ovat karuja ja päättyvät tyypillisesti viimeistään muutaman ottelun jälkeen. On vaikea käsittää, että aikuisen (valmentajan) näyttää olevan helpompaa huutaa puolustuskyvyttömälle junnulle kuin toiselle aikuiselle. Olen itse sanonut junnuille, joiden kanssa vihellän, ettei heidän tarvitse keskustella yhdenkään valmentajan kanssa. Hoidan ne itse ”keskustelut”. Jollei tilanne junnutuomarien kohtelussa yleisesti ottaen muutu, yhä harvempi nuori edes harkitsee tuomarointia. 
  1. Toistuvan epäasiallisen käytöksen sanktiointi. Jos joukkue tai valmentaja tai toimihenkilö ottaa kauden aikana useita rangaistuksia tuomarille suun soittamisesta yms. epäasiallisesta käyttäytymisestä, kaksinkertaistetaan joukkueen seuraavien viiden pelin tuomarimaksut. 
  1. Tuomarin somessa haukkumisen sanktiointi. Pelejä kuvataan paljon ja sosiaalisessa mediassa jaetaan kuvia, kommentteja ja klippejä. Joskus tuomarit näytetään tunnistettavasti tai jopa nimellään varustettuna negatiivisessa valossa. Tämä ei lisää kenenkään halua tuomaroida. Junnupeleissä ja harrastepeleissä missä ei juurikaan ole muuta yleisöä kuin sukulaisia ja ystäviä pelejä katsomassa, on sanktiointi yksinkertaista. Lisätään vain tilauslomakkeelle lauseke ”Tilaamalla tuomarin tästä XXX-kerhosta joukkue sitoutuu olemaan julkaisematta somessa mitään negatiivista tuomareista siten, että heidät voidaan tunnistaa”. Sama koskee myös sarjapelejä, vaikka tilaajana olisi jääkiekkoliitto tms. Joukkueenjohtaja tiedottaa asiasta vanhemmille ja pelaajat ystävilleen. Sanktio voisin olla joukkueelle 500e sakko. Tämä summa tai ainakin suurin osa siitä voisi mielestäni tulla tuomarille itselleen kompensaationa pahasta mielestä. 
  1. Yksin viheltäminen pitää joko lopettaa tai palkkio pitää vähintään kaksinkertaistaa. Kuten jo yllä kirjoitin, vaatimukset yksin vihellettäessä ovat aivan kohtuuttomat. Näistä peleistä tulee eniten paha mieli, eikä palkkio edes kompensoi millään lailla. 
  1. Ideaalituomarin fyysistä kuvaa on muutettava. Tuomarien alkeiskurssilla tuotiin vahvasti esiin miltä oikea tuomari näyttää. Hän on pitkä, urheilullinen ja hyvännäköinen. Hän käy lenkillä hallilla ennen ottelua, että on varmasti iskussa pelin alettua. Hän käy jäällä harjoittelemassa vähintään yhtä monta kertaa viikossa kuin ne pelaajat joiden pelejä hän viheltää. Joopajoo. Katselin kurssin osallistujia; nuoria teini-ikäisiä kundejä, perheenisiä, papparaisia ja sitten olin minä. Mielestäni kukaan ei oikein tuntunut täyttävän kaikkia kriteerejä. (Vaikka toki osa oli komeita, niin eivät näyttäneet innokkailta lenkkeilijöiltä tai sellaisilta jotka kävisivät treenaamassa luistelua useita kertoja viikossa). Ihmettelin, ettei noustu yhtenä rintamana ja marssittu ulos kurssilta. Voi olla, että Liigassa on tällaisia tuomareita, mutta junnupelejä tai harrastepelejä (mitä on ylivoimaisesti suurin osa peleistä) mahdollistavat ihan tavalliset ihmiset. Aloittelevalle tuomarille ei pitäisi tulla sitä kuvaa, ettei kelpaa edes ulkoisesti. 
  1. Tuomarien julkista imagoa on muutettava. Kun ajattelee julkista kuvaa tuomareista, tulee mieleen totinen, jörö ja kaavoihin kangistunut tiukkapipo, joka ei paljon puhu. On helppo ajatella tuomareita toisina, eri lajina ihmisiä. Vastakkainasettelu meidän ja ”noiden toisten” välillä johtaa siihen, ettei ”noita toisia” tarvitse kohdella edes niin kuin ihmisiä yleensä on tapana. Olisi tärkeää tuoda esiin, että tuomarit ovat ihan tavallisia ihmisiä. Samanlaisia kuin kaikki muutkin. He ovat osa sitä porukkaa, joka mahdollistaa lasten harrastuksia. Käytännössä tämä viestintä voisi tapahtua tuomarikerhojen julkisen somen, blogien tai vlogien kautta, joita kirjoittaisivat kaikentasoiset tuomarit. Olisi hyvä saattaa yleisön tietoon, että tuomarit ovat oma tiivis harrastusyhteisö, joilla on saunailtoja ja esimerkiksi oma jääkiekkojoukkue. 
  1. Tuomarikerhot voisivat organisoida kummisysteemin. Olisi helpompaa, jos olisi joku jolta voi kysyä tyhmiäkin kysymyksiä ja joka on kiinnostunut siitä mitä yksittäiselle tuomarille kuuluu. On toki olemassa aloittaville tuomareille muutamia pelejä, joissa on mentori, mutta nämä suhteet kestävät vain pelin ajan. 
  1. Tuomarikerhot voisivat aktiivisesti kirjoittaa vastineita ja kommentteja lehtijuttuihin missä arvostellaan / ihmetellään tuomarien päätöksiä. Nyt tätä keskustelua käydään sisäisesti kerhon somessa ja käytävillä. Olisi tärkeää, että rivituomarit kokisivat kerhonsa olevan aktiivinen tuomarien puolesta puhuja ja keskustelija. Olisi tärkeää kokea, että kerho ajaa tuomarien etuja myös mediassa ja suuren yleisön silmissä. 
  1. Jääkiekkoliiton tulisi ottaa vahvasti kantaa (jyrähtää) Liigatuomarien kaltoin kohtelusta mediassa. Myös sanktioiden Liigassa tulisi olla huomattavasti kovempia, kun valmentajat käyttäytyvät asiattomasti tuomareita kohtaan. Junnupeleissä annetaan kovempia sanktioita asiattomasta käyttäytymisestä kuin Liigassa. Vaikka Liiga on enimmäkseen showbisnestä, pitäisi Liigan silti olla esimerkki, eikä päinvastoin. 

Löytyy varmasti paljon muitakin keinoja, jos olet oikeasti aletaan yhdessä miettimään. Jollain tapaa tämä ongelma pitäisi saada ratkaistua, ettei otteluita tarvitsi jatkossa perua tuomaripulan takia.

Ps. Yritykseni Miratio tarjoaa konsultointiapua ja voi vetää aivoriihiä tai tulevaisuustyöpajoja. Mielestäni kannattaisi tehdä myös kysely nykyisille ja entisille tuomareille missä selvitetään miksi alkoi alun perin tuomaroimaan, mikä saa jatkamaan sitä, miksi harkitsee lopettamista tai miksi on lopettanut.  Kyselyn avulla voidaan selvittää kipupisteet, millaiset asiat kannustaisivat ja miten voitaisiin ehkäistä lopettamista. Kyselyssä voidaan myös testata miten mahdolliset toimenpiteet vaikuttaisivat tuomarien motivaatioon. Ota yhteyttä/ pyydä tarjous: hanna at miratio.fi 

lauantai 21. syyskuuta 2019

Aiheuttaako tekoäly moraalista rappiota?

Elämme maailmassa, jossa tekoäly (esimerkiksi algoritmit) ovat yhä vahvemmin läsnä ja ohjaavat käyttäytymistämme. Tekoäly helpottaa suuresti arkeamme ja on loistava apu päätöksentekoon. Tässä murroksessa on paljon sellaisia asioita, joita emme ehkä täysin hahmota. Esimerkiksi yksi kiinnostava kysymys on millä tavalla tekoälyn läsnäolo arjessamme ja tekoälyn olemus sinänsä muuttavat meitä ihmisinä. 

Olin eilen Tulevaisuuden tutkimuksen seuran ja Luonnonfilosofian seuran järjestämässä ”Mitä Homo sapiensin jälkeen?” -seminaarissa kuuntelemassa, kun filosofi Aku Visala (2019) kertoi pohdinnoistaan ja tutkimuksista liittyen siihen muuttaako tekoälyn läsnäolo arjessa sitä millaisena ihmiset näkevät itsensä. Kyse ei ole ihan triviaalista asiasta, sillä se miten ihmiset näkevät itsensä, vaikuttaa siihen, miten he näkevät vastuunsa ja mitä he pitävät oikeana ja vääränä. Toisin sanoen se millainen ihmiskäsitys ihmisellä on, vaikuttaa siihen millainen moraali hänellä on.  Katsotaanpa vähän tarkemmin, miten näihin väitteisiin päädytään: 

Tekoäly ei tunne empatiaa


Tutkimusten mukaan ihmisten on yhä vaikeampi erottaa toisistaan ihmistä ja robottia. Robotiikka on kehittynyt kielellisellä puolella paljon. Tietokoneet hoitavat asiakaspalveluchattia jo nyt sillä tavalla, ettemme ole varmoja onko toisessa päässä ihminen vai kone. On myös todettu, että tietokone voi kirjoittaa tarinoita ja säveltää musiikkia, jota emme tunnista koneen tekemäksi (Wellner 2019). Mitä enemmän robotiikka kehittyy siihen suuntaan, että robotit myös näyttävät ihmisiltä, sitä vaikeampi on erottaa robotit ihmisistä jatkossa. Aku Visala kertoo havaintojaan uusimmasta Blade runner- elokuvasta. Siinä eletään lähitulevaisuudessa, missä on täysin ihmisen näköisiä androideja kakkoskansalaisina. Elokuvan ihmiset ovat hyvin tunnekylmiä, heillä ei ole empatiaa androideja kohtaan eikä oikeastaan toisiaankaan kohtaan. Elokuvasta herää ajatus, että julmuus ja epäinhimillinen kohtelu muokkaavat ihmisen moraalisia kykyjä. Kun objektivoimme ei-inhimillisiä olioita (androideja) se edistää myös ihmisen objektivointia.. Vaikkei fiktion avulla voida todistaa muuta kuin miten luovat ihmiset ajattelevat, niin fiktio auttaa meitä ymmärtämään mahdollisia maailmoja ja tottakai myös omaamme. Tutkimuksissa on todettu, että tekoälyn käyttö vaikuttaa ihmisten empatiakyvyn rappeutumiseen jo nykyisessä maailmassa. Esimerkiksi kirjassa ”Re-engineering humanity” keskeinen idea on ajatus siitä, miten älyteknologia nakertaa ihmisen moraalista autonomiaa. 

Tekoäly haastaa ihmisen itseymmärrykseen 


Filosofit käyvät keskustelua siitä voivatko koneet olla älykkäitä tai luovia. Kuten yleensäkin filosofien kanssa, mitään yksimielisyyttä asiasta ei ole. Ennen ajateltiin, että vain ihminen voi olla luova tai älykäs. Nyt kuitenkin olemme pakotettuja muuttamaan ajatteluamme. Jos kone pystyy oppimaan itse, eikä ainoastaan tekemään mitä sitä on käsketty tekemään, sitä on pakko pitää luovana. Luovat koneet kirjoittavat kirjoja. Samoin, jos kone tekee älykkäitä asioita, on sitä varmaan syytä pitää älykkäänä (Laitinen 2019). Älykkyys ja luovuus eivät siis ole enää vain inhimillisiä ominaisuuksia. Varsinkin älykkyyden suhteen, meidän on pakko jo myöntää, että koneet ovat meitä paljon älykkäämpiä ainakin tietyissä asioissa. Tämä mullistus haastaa meidän käsityksemme itsestämme keskiössä ja meidän pitää miettiä uudelleen, miten ymmärrämme itsemme tässä tekoälyn täyteisessä maailmassa. Visala kertoo, että ihmiskeskeisyys ylipäätään on haastettuna. Ovatko ihmiset erityisiä? Onko ihminen sittenkään huipulla kuten ehkä olemme tottuneet ajattelemaan vai olemmeko vain osa maailmaa? Jos emme enää ole keskiössä, onko meillä myöskään enää valtaa? Kun kohtaamme ajatuksen rajallisesta vallasta, se väistämättä johtaa myös pohtimaan minkä verran meillä on vastuusta. Valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä. 

Visala sanoo, että jotta ihminen voisi olla moraalinen toimija pitää tiettyjen ehtojen toteutua. Ensinnäkin ihmisellä pitää olla kyky tunnistaa mitkä ovat moraalisia asioita. Toiseksi moraalisen ymmärryksen pitäisi ohjata toimintaa. Kokosin edellä keskustellut asiat yhteenvedoksi allaolevaan kuvioon havainnollistamaan mekanismia, millä tavalla tekoäly voi vaikuttaa rappeuttavasti yhteiskunnan moraaliin. 



Lähteet: 

Visala, Aku (2019): ”Uhkaako tekoäly ihmisen itseymmärrystä?”, Esitelmä Tulevaisuudentutkimuksen seuran ja Luonnonfilosofian seuran ”Mitä homo sapiensin jälkeen”-seminaarissa Tieteiden talolla 20.9.2019.  

Wellner, Galit (2019): ”From thinking to Imagining”, presentation in conference  ”Moral machines? Ethics and politics of the digital world” –Conference in Helsinki, 6-8.3 2019

Frischmann & Evan Selinger: Re-engineering Humanity. 

Laitinen, Arto (2019): ”Can machines think? Disambiguating the double talk” ”, presentation in conference  ”Moral machines? Ethics and politics of the digital world” –Conference in Helsinki, 6-8.3 2019

perjantai 30. elokuuta 2019

Epätasa-arvoinen terveys: Ovatko tulevaisuuden rikkaat ovat terveitä ja köyhät kipeitä?


Jo nyt elämme yhteiskunnassa, missä rikkailla (tai sellaisilla, joilla on hyvät vakuutukset) on mahdollisuus ostaa yksityiseltä sektorilta parempia tai ainakin nopeammin saatavia terveyspalveluita. Näyttää kuitenkin siltä, että hyväosaisten ja huonompiosaisten sairastavuus eroaa tulevaisuudessa entistä enemmän. Näyttää nimittäin siltä, että olemme menossa kohti maailmaa, jossa rikkailla on aikaa ja rahaa huolehtia itsestään ja terveydestään. Sen sijaan vähempiosaiset syövät epäterveellisesti, käyttävät aikaansa työmatkoihin, eivätkä ehdi tai jaksa huolehtia terveydestään. Suomessakin Helsingin Sanomien mukaan kansa jakaantuu kiinnostavalla tavalla hyvinvoivaan Etelä- & Länsi-Suomeen ja huonostivoivaa ja sairastavaan Itä- & Pohjois-Suomeen. 

Näin ei tarvitse olla. Itävallassa on EU:n rahoittamassa FRESHER-nimisessä tulevaisuudentutkimuksen projektissa tutkittu, miten kaikkienterveyttä voitaisiin edistää yhteiskunnallisin keinoin ja miten vähentää sairastavuutta yhteiskunnassa. Sairastamisen ennaltaehkäisy säästää myös yhteiskunnan varoja pitkällä aikavälillä. 

Projektissa on laadittu useita vaihtoehtoisia skenaarioita ja laskettu mitä niiden toteuttamisesta seuraa. Katso tarkemmin tästä videosta:


Kansanterveyteen isossa mittakaavassa vaikuttavat kaupungistuminen, väestön ikääntyminen, ilmastonmuutos, kansalaisaktivismi, saasteet ja lääketieteelliset innovaatiot. Hieman pienemmässä mittakaavassa eli yksilötasolla tarkastellen tutkimuksessa havaittiin, että terveyteen vaikuttavat työttömyys, epätasa-arvo, rakennettujen ympäristöjen ankeus, sosiaalisten suhteiden puute, ravinto ja koulutus. Vaikutusmekanismina on edellä mainittujen vaikutus tupakointiin, ruokavalioon, fyysiseen aktiivisuuteen ja alkoholin väärinkäyttöön. Nämä taas aiheuttavat monenlaisia tauteja, ylipainoa ja masennusta. Kun vaikutukset yhteiskunnassa skaalautuvat, vaikuttavat ne tietenkin myös kansanterveyteen suuressa mittakaavassa. Alla oleva kuvio havainnollistaa vaikutusmekanismeja: [1]



Jos mitään ei muuteta, oat tulevaisuuden rikkaat terveitä ja köyhät kipeitä. Tulevaisuudentutkimuksen perusajatus on (ja syy miksi näitä kannattaa tutkia), että tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa ja muokata siitä toivottavampia. FRESHER projektissa on listattu keinoja, joiden avulla voidaan edistää kaikkien terveyttä: 

9 keinoa miten yhteiskunnallisella suunnittelulla voidaan edistää ihmisten terveyttä: 


1)   Lisätään mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa; rakennetaan pyöräteitä ja liikuntapaikkoja
2)   Suunnitellaan asuinympäristöt vihreiksi ja terveyttä edistäviksi
3)   Rohkaistaan ihmisiä harrastamaan liikuntaa sekä työaikana että vapaa-aikana 
4)   Lisätään terveyslukutaitoa 
5)   Verotetaan epäterveellisiä ruokia (niin kuin tehdään nyt jo: karkkivero, limuvero, tupakkavero, alkoholivero jne).  
6)   Kevennetään verotusta terveellisten ruokien kohdalla 
7)   Vaikutetaan työttömyysasteeseen, mikä vaikuttaa koettuun epätasa-arvoon ja lisää hyvinvointia 
8)   Lisätään turvallisuudentunnetta. Huolestuneet ihmiset syövät epäterveellisemmin ja liikkuvat vähemmän. 
9)   Lisätään yhteiskunnan tasa-arvoisuutta, mikä vaikuttaa koettuun epätasa-arvoon ja lisää hyvinvointia 

Lähteet: 


Giesecke, Susanna & Wepner, Beatrix (2017): ”Drivers, trends and scenarious for the future of health in Europe: Impression from the FRESHER project”,   A presentation in Futures of Complex World – seminar in Turku, Finland, 12-13 June 2017. 

Susanne Giesecke, Beatrix Wepner, Marianne Hörlesberger (AIT); Maria Smirnova (EPHA); Giovanna Giuffrè (2016): ”Health and Well-being Mapping”, FRESHER-project webpage https://www.foresight-fresher.eu/fresher-project-results/public-deliverables




[1]Huom. Kun ihmisiä tarkastellaan isona massana yksilölliset erot häviävät. On päivänselvää, että löytyy rikkaita, jotka syövät epäterveellisesti, eivätkä liiku ja vastaavasti vähempiosaisia, joilla on paljon ystäviä, liikuntaharrastuksia ja jotka syövät terveellisesti. keskimäärin kuitenkin tulotason on havaittu korreloivan negatiivisesti edellä mainittujen riskitekijöiden kanssa. 

perjantai 31. toukokuuta 2019

Päätöksenteon ulkoistaminen algoritmeille rekrytoinnissa – 6 keskeistä haastetta

Nykyään rekrytoinnissa käytetään yhä enemmän tietokoneohjelmia eli algoritmeja päätöksenteon apuna. Algoritmit arvioivat ihmisten koulutodistuksia, persoonallisuutta (kyselyn perusteella) ja terveystietoja. Tämän on ajateltu lisäävän oikeudenmukaisuutta, koska koneet ovat objektiivisia ja kaikille samanlaisia. Käytännössä on kuitenkin huomattu, että algoritmeihin perustuvan rekrytointipäätöksenteon oikeudenmukaisuudessa on lukuisia haasteita (riippuen valituista parametreistä algoritmit voivat suosia tiettyä asuinaluetta, sukupuolta, elämänkatsomusta jne.). Karen Higginbottom (2018)[i] kertoo esimerkiksi Amazonin luopuneen algoritmien käytöstä rekrytoinnissa, koska niiden todettiin toimivan syrjivästi. Myös ranskalaisten yliopistojen käyttämä opiskelijavalinnan algoritmi on herättänyt samasta syystä paljon kritiikkiä (Schwab 2016)[ii]. Mahdollisen epäoikeudenmukaisuusongelman lisäksi algoritmeihin liittyy rekrytoinnissa muitakin ongelmia. 

Olin kuuntelemassa Tiedekulmassa kun filosofi Susanna Lindberg[iii] puhui algoritmeihin liittyvistä ongelmista ”Moral Machines” -seminaarissa 6.3.2019. Lindberg kertoi, että luokittelualgoritmi toimivat ikäänkuin ”magical sorting hats”, joiden perusteella päätetään onko joku sopiva työhön vai ei. Koska algoritmien toiminta perustuu ohjelmointiin ja dataan, näihin liittyvät ongelmat heijastuvat algoritmien toimintaan. Jos ohjelmoinnissa ei ole huomioitu kaikkia olennaisia asioita, ei myöskään algoritmi huomioi niitä (kapea-alaisuuden ongelma). Jos data on vinoutunutta tai virheellistä, ei algoritmikaan toimi oikein. On vaikea rakentaa sofistikoituja algoritmeja, jotka pystyvät joustavasti kompensoimaan joitain puuttuvia ominaisuuksia toisilla ominaisuuksilla (joustamattomuuden ongelma). Kuten Lindberg sanoi: ”Koneet eivät ymmärrä armoa, anteeksiantamista, erityistapauksia tai olosuhteita”. Minulla on tästä omakohtainen, hieman hämmentävä, kokemus. Vastasin erään pelifirman työpaikka-ilmoitukseen, etten hae työpaikkaa (koska tekniset taitoni eivät riitä), mutta voisin tulla konsultoimaan heitä päätöksenteon psykologiasta ja alitajuisista päätöksentekoon vaikuttavista asioista (heillä oli selkeä tarve). Sain vastauksen minuuteissa hakemuksen lähettämisen jälkeen: ”Kiitos mielenkiinnosta työtehtävää kohtaan, valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun”. Vaikutti vahvasti siltä, että kukaan ei ollut lukenut ehdotustani. En jaksanut lähettää uudelleen, saavat pärjätä jatkossakin ilman apuani…

Algoritmeihin perustuvassa luokittelussa on myös läpinäkymättömyyden ongelma. Emme tiedä miten koneet tekevät päätöksiä ja mikä niihin vaikuttaa. Lindholm ihmettelee joitan rekrytoinnissa käytettyjä kysymyksiä – onko esimerkiksi tärkeää tietää miten ihmiset käyttävät nettiä viihtymistarkoituksessa, miten he käyttäytyvät somessa tai paljonko ystäviä heillä on? Ihmiset eivät voi valmistautua tai puolustautua, jos he eivät tiedä miten päätöksiä tehdään. Tosin tämä ei ole pelkästään algoritmeihin liittyvä ongelma. Eivät monet perinteisin keinoin rekrytoivat työnantajatkaan tätä tietoa jaa, joskus sentään saa jonkinlaisen vastauksen, jos soittelee perään ja kyselee.

Yllämainitut ongelmat ovat teknisiä ongelmia, mitkä liittyvät siihen miten algoritmit toimivat tai eivät toimi. Susanna Lindberg on pohtinut aihetta syvällisemmin ja hän kertoo, että algoritmien käyttöön liittyy muitakin ongelmia: Koska algoritmien toiminta perustuu digitaaliseen historiaan, se jättää kaiken muun (ei digitaalisen) ulkopuolelle. Tästä seuraa eksistentiaalinen ongelma: jos ihminen ei jätä digitaalisia jälkiä, ei ole jälkiä. Data on kaiken pohja eli ne digitaalisia jälkiä jättävät valinnat mitä ihminen on tehnyt. Jos ei ole tehnyt valintoja, ei ole dataa. Data, johon algoritmi nojaa saattaa olla riittämätön tai epärelevantti. Datan pääominaisuus on se, että se on saatavilla. Algoritmit myös katsovat taaksepäin, eikä eteenpäin ihmisten potentiaalia. Menneisyydestä johdetaan tulevaisuus (taaksepäinsuuntautumisen ongelma). Toki joillakin avainsanoilla tai kyselyillä voidaan kartoittaa myös potentiaalia, mutta tällöinkin algoritmit päättelevät suoraviivaisesti potentiaalin (lineaarisen päättelyn ongelma). Ihmisten potentiaali on aika vaikea arvioida, koska se riippuu niin monesta asiasta.

Kokosin algoritmeihin rekrytoinnissa liittyvät haasteet alla olevaan kuvioon:



Olisi hyvä jos algoritmien käytöstä heräisi kriittistä yhteiskunnallista keskustelua. On tärkeää pohtia myös yhteiskunnan kannalta oikeudenmukaisuuskysymyksiä. Algoritmit ovat oikein loistava apu päätöksenteolle, kunhan niiden puutteet tiedotetaan. Mitä useampi ihminen pohtii asiaa, sitä todennäköisemmin löydetään keinot epäkohtien korjaamiseen. Kyse on mittakaavaltaan paljon merkittävämmästä yhteiskunnallisesta ongelmasta kuin monet vaalikeskusteluissa esiin nousseet teemat.

Ps. Kiitos kuvasta Nenetus at free digital photos.net




[i] Higginbottom, Karen (2018): ”The pros and cons of algorithms in recruitment”, Forbes 18.10.2018,

[ii] Schwab, Pierre-Nicolas (2016): ” French Universities scandalous selection algorithm revealed”, Into the minds-blogi, https://www.intotheminds.com/blog/en/french-universities-scandalous-selection-algorithm-revealed/

[iii] Lindberg, Susanna (2019): ”Just machines”, presentation in conference  ”Moral machines? Ethics and politics of the digital world” –Conference in Helsinki, 6-8.3 2019