perjantai 31. elokuuta 2018

Vaimoni eroottinen potentiaali - päätöksentekoa Foenkinoksen kirjassa



David Foenkinoksen kirja ”Vaimoni eroottinen potentiaali” oli kiinnostava lukuelämys. Foenkinos edustaa ranskalainen nykykirjallisuutta. Hän on julkaissut noin 10 kirjaa. Kirjat ovat keveitä, hyvin ranskalaisia ja sisältävät nokkelaa huumoria. Takakannessa kirjailijaa verrataan Woody Alleniin. Yhtymäkohtia on ainakin päähenkilöiden neuroottisuus ja eläminen omassa todellisuuden kuplassaan. 

Päätöksentekoa kuvataan kirjassa melko kepeästi. Päähenkilö Hector rakastuu kirjastossa naiseen, päättää mennä tämän kanssa naimisiin samana päivänä, kertoo juhlallisesti työkavereilleen ja suvulleen ja kosii naista vasta seuraavana päivänä. Kuulostaa epäilyttävän ranskalaiselta. Päätös naimisiin menosta oli sikäli helppo, että jos tunnistaa vain yhden vaihtoehdon on päätös yleensä lähes automaattinen. Sitä vaan tietää, eikä vaihtoehtoja ole. Päätös on siis sen välillä meneekö naimisiin sen ainoan kanssa vai ei. Hector käyttää tunnistamisheuristiikkaa (recognition heuristic). Tästä päätöksentekotavasta ovat kirjoittaneet kattavasti Goldstein & Gigerenzer vuonna 2002[i] ilmestyneessä kirjassa Models of ecological rationality. 

Myöskään Hectorin toista suurta päätöstä, eli luopumista keräilyharrastuksesta, ei oikeastaan selitetä. Toki lukija tajuaa, että keräilyvimmasta aiheutuvat haitat näyttävät ylittävät keräilystä saatavat hyödyt. Tavallaan lukijalle siis maalaillaan kustannus-hyötyanalyysin (tai plussat ja miinukset – päätöksentekoheuristiikan =Frequency of good and bad features)  käyttöä, vaikka päähenkilö ei näitä tarkkaan ottaen listaakaan. Hectorin keräilyvimma hallitsee hänen tekemisiään. Keräilyyn liittyvä kilpailu toisten keräilijöiden kanssa ajaa hänet jopa itsemurhayritykseen. Keräilyvimman voi nähdä pakkomielteen tai ajatusten jumiutumisen metaforana. Aika monelle meistä on tuttua, että ajatukset jumiutuvat ja alkavat kiertää kehää. Vaikka kustannus-hyöty analyysi ehkä auttoikin Hectoria alitajuisesti, ei se auta silloin kun ajatukset kiertävät kehää. Jokainen tajuaa, että olisi parempi, ettei niin olisi. Jumiutuneita ajatuksia yleensä puretaan jonkin päätöksentekosysteemin avulla. Jotkut, kuten Hector, antavat eri vaihtoehdoille plussia ja miinuksia, toiset kouluarvosanoja. On myös mahdollista vertailla vaihtoja pareittain ja karsia aina huonoimman (joukkuelajeissa käytetty cup-systeemi).  Näistä ja muista päätöksentekotyypeistä kirjoitetaan tässä blogissa.


Hectorin rakkaus omaan vaimoon, saa hänet käyttäytymään kummallisesti. Hector alkaa keräillä mieleenpainuvia kuvia oman vaimonsa arkieroottisista hetkistä. Koska hän uskoo olevansa pakkomielteinen keräilijä, hän pitää omaa käyttäytymistään pakkomielteisenä. Tämä johtaa siihen, että hän myös alkaa käyttäytymään pakkomielteisesti. Ennakkokäsityksemme ja stereotypioiden käyttö määräävät usein hyvin pitkälle sen mitä asioita huomaamme ja miten tulkitsemme huomaamamme asiat. Tätä kirjassa kuvataan hienosti.

Kirjassa Hectorin vaimo Brigitte on hyvin viisas. Hän näkee Hectorin omituisuuden ja saa hänet uskomaan, että jokainen on kummallinen omalla tavallaan. Brigitte ymmärtää, että toimivassa perheessä on asiat balanssissa. Jos sinä annat minulle tämän, niin minä annan sinulle tuon. Perheen päätöksenteosta ja erityisesti reiluuden kehästä on kirjoittanut Chenting Su (2008)[ii] tutkijakollegoidensa kanssa.  Reiluuden kehä kuvaa hienosti sitä miten perheissä haetaan balanssia reiluuden välillä. Hetkellisesti voi olla reiluusvajetta, mutta pitkällä aikavälillä se pitää korjata tai se korjaantuu konflikteissa. Hector ja Brigitte kokevat suhteessaan vuorotellen vajausta, mutta saavat sen yleensä korjattua.  Kirjassa suhteen (ja vaimon) eroottinen potentiaali löytyy arjesta. Ehkä me kaikki olisimme onnellisempia, jos meillä olisi aikaa huomata pienet onnen ja erotiikan hetket arjessamme.



****


Hector on tavaroiden Don Juan. Hän on keräillyt kaikkea: metrolippuja, vaalikampanjamerkkejä, jäniksenkäpäliä, kroatialaisia sananparsia, cocktailtikkuja, aamuviiden ääniä. Kaikkea yhtä innokkaasti, koko olemassaolo huokuen kiihkoa ja vimmaa puhtaan euforian ja äärimmäisen masennuksen kausineen. Syvästä aallonpohjasta ponnistettuaan Hector saa tarpeekseen. Hän päättää lopettaa keräilyn tykkänään ja keskittää tarmonsa ainutlaatuisuuteen – vain huomatakseen ryhtyneensä keräilemään tuoretta vaimoaan Brigitteä. Kirjan alkuperäinen nimi on Le potentiel érotique de ma femme, siinä on 203 sivu ja sen on suomentanut Pirjo Thorel. Se on ilmestynyt vuonna 2004.




[i] Goldstein, D. G., & Gigerenzer, G. (2002). Models of ecological rationality: The recognition heuristic. Psychological Review, 109(1), 75-90
[ii] Su, Chenting & Zhou, Kevin Zheng & Zhou, Nan & Li, Julie Juan (2008): “Harmonizing conflict in husband-wife purchase decision making: perceived fairness and spousal influence dynamics”, Journal of the Academy of Marketing Science Fall2008, Vol. 36 Issue 3, p378-394

torstai 31. toukokuuta 2018

Harmillinen hopea: Miksi hopea harmittaa ja pronssi ilahduttaa?



On kiinnostavaa pohtia tilanteita, missä ihmiset, joilla on faktisesti asiat paremmin kuin toisilla, ovat tyytymättömämpiä tilanteeseensa. Kakkostila on parempi kuin kolmostila, mutta pronssimitalistit ovat tyytyväisempiä kuin hopeamitalistit. Joukkuelajeissa, missä pelataan loppuottelu ja pronssiottelu, ei ole ollenkaan outoa hopeamitalisteja harmittaa ja pronssin saaneet iloitsevat. Hopeamitalistit ovat juuri hävinneet pelin (ja kullan) ja pronssimitalistit ovat voittaneet ottelun (ja mitalin). Kiinnostavaa sen sijaan on se, että sama ilmiö on havaittavissa myös yksilölajeissa: juoksussa, pituushypyssä jne. Medvec et al (1995)[1] ovat tutkineet hopea- ja pronssimitalistien tuntemuksia vuoden 1992 kesäolympialaisissa. Tutkimuksessa selvisi kiistatta, että pronssimitalistit olivat tyytyväisempiä suoritukseensa kuin hopeamitalistit riippumatta lajista.

Mitä jos -ajattelu selityksenä 


Tutkittaessa ihmisten ristiriitaista ajattelua on huomattu, että tyytyväisyyteen vaikuttaa paljon ”mitä jos -ajattelu” (englanniksi what might have been). Aihetta ovat tutkineet esimerkiksi Kahneman & Miller (1986)[2] ja Johnson (1986)[3]. Neal Roese ja James Olsen ovat jopa kirjoittaneet aiheesta kirjan (2014)[4].  Mitä jos –ajattelu on tyypillistä kaikille ihmisille, mietitään, että jos olisin lähtenyt viisi minuuttia myöhemmin olisin ollut kolarissa (tai välttänyt sen) jne. Ihmiset pohtivat vaihtoehtoisia lopputuloksia ja mitä helpompi heidän on kuvitella niitä, sitä tyytymättömämpiä he ovat huonoon lopputulokseen (Kahneman & Tversky (1998)[5]).

”Harmillinen hopea ja iloinen pronssi” –ilmiö selittyy pitkälti mitä jos –ajattelun avulla. Medvec et al (1995) selittävät ilmiötä sillä, että hopean vaihtoehto on kullan voittaminen ja pronssin vaihtoehto on mitalitta jääminen. Hopeamitalisti vertaa itseään kultamitalistiin, ja miettii mitä olisi voinut tapahtua. Voittamisen ja hopean välinen ero on niin suuri. Hän saattaa myös miettiä, mitä jos olisi tullut pronssille, mutta tämä ero ei ole niin suuri – molemmat ovat mitaleita – ettei sillä ole paljoa merkitystä. Pronssimitalisti taas vertaa itseään nelossijaan ja on tyytyväinen pronssiin, koska se on huomattavasti parempi kuin jääminen ilman mitalia. Vaikka hän saattaa verrata myös ylöspäin hopeaan, ei tämä ole niin merkittävää, koska ero hopean ja pronssin välillä ei ole niin suuri kuin pronssin ja nelossijan. Tämä asymmetrinen vertaaminen (hopea ylöspäin ja pronssi alaspäin) saattaa aiheuttaa sen, että henkilö, joka on faktuaalisesti huonommassa asemassa (pronssilla) on tyytyväisempi lopputulokseen kuin henkilö joka on paremmassa asemassa (hopealla). Hopeamitalisti ajattelee ”If only”, ”Why didn’t I just…” ja pronssimitalisti ajattelee ”At least I won the medal”. Tällöin voidaan siis ajatella, että ”less is more”. Medvec et al (1995) tutkivat haastatteluja kilpailun jälkeen toisissa olympialaisissa (kesä 1992) koodasivat haastateltavien sanomat ”I almost ” hopeamitalistille ja ”At least I” pronssimitalistille. Tulokset tukivat yllä esitettyä ajatusta, että hopeamitalistit ajattelevat menetettyä mitalia ja pronssimitalistit lohduttautuvat mitalin saamisella.

Nämä samat tulokset pätevät muissakin elämäntilanteissa. Ihminen joka arvaa menestyksekkäästi kuusi numeroa seitsemästä lotossa on todennäköisesti pettynyt, samoin kuin henkilö joka myöhästyy koneesta vain minuutteja on pettyneempi kuin henkilö joka myöhästyy puoli tuntia.  





[1] Medvec, Victoria & Husted, Scott F. & Madey & Thomas Gilovich (1995): "When less is more: counterfactual thinking and satisfaction among Olympic medalists." Journal of personality and social psychology 69.4 (1995): 603.

[2] Kahneman, Daniel & Miller, Dale T. (1986) "Norm theory: Comparing reality to its alternatives." Psychological review 93.2 (1986): 136.

[3] Johnson, Joel T. (1986): "The knowledge of what might have been: Affective and attributional consequences of near outcomes." Personality and Social Psychology Bulletin 12.1 (1986): 51-62.

[4] Roese, Neal J., and James M. Olson, eds. (2014): What might have been: The social psychology of counterfactual thinking. Psychology Press, 2014.

[5] Kahneman, Daniel; Tversky, Amos (1998). "The simulation heuristic". In Daniel Kahneman; Paul Slovic; Amos Tversky. Judgment under uncertainty: heuristics and biases. Cambridge: Cambridge University Press

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Harrastuksenlopettamispäätös on vaikea päätös – miksi jotkut pelaajat päättävät laittaa hokkarit naulaan


Jääkiekko on hieno laji ja KJT Hockey on hieno seura. Silti joka vuosi muutamat pelaajat päättävät joko vaihtaa seuraa tai luopua harrastuksestaan pysyvästi. Ongelma ei ole KJT:n kohdalla suuri, sillä pelaajamäärät ovat seurassa kasvussa. KJT päätti kuitenkin selvittää miksi pelaajat lopettavat tai vaihtavat seuraa. KJT kehittää toimintaansa jatkuvasti ja analyyttisesti nojautuen muun muassa erilaisiin kyselyihin ja nostamalla strategiasta vuosittain painopistealueita, joihin kiinnitetään erityistä huomiota. Osa pelaajista ei lopeta lajia kokonaan, vaan vaihtaa toiseen seuraan. Tässä blogipostauksessa tarkastellaan niitä pelaajia, jotka päättävät luopua kokonaan jääkiekon pelaamisesta. KJT Exit 2015-2018 kyselyn tulokset on julkaistu KJT Hockeyn luvalla.

Ensimmäisenä mieleen tulee ajatus, että oliko jääkiekko alunperinkin väärä laji lapselle/pelaajalle. Siitä ei kuitenkaan ole kyse kuin aika harvan kohdalla, sillä suurin osa pitää jääkiekkoa sopivana harrastuksena:






Lopettamispäätös oli suurimmalle osalle lopettaneista vaikea päätös. Eikä se ole ihme, sillä samalla luopuu monesta asiasta ja elämää mahdollisesti jo pitkään hallinneesta asiasta. Päätöstä olikin pohdittu pitkään monen pelaajan kohdalla (vieressä): 

Vaikka seurustelun alkamiseen tyssääkin muutamia jääkiekkouria, ei se silti ole kovinkaan tärkeä syy kun tarkastelee lopettamisen syitä yleensä. Pahinta on, jos kiekkoilu ei enää tunnu kivalta, joukkueessa on ristiriitoja tai valmentajan kanssa ei tule juttuun. Merkittävää on myös se, että haluaa aikaa jonkin muun asian tekemiseen. On se muu tekeminen sitten hengailua kaverien kanssa tai opiskelua tai mitä vaan. Melko harva lopettaa siksi, ettei koe enää kehittyvänsä tai joukkueen huonon menestyksen takia.

Ihan kivutonta tuo jääkiekosta luopuminen ei ole sillä jopa 89% lähteneistä jää kaipaamaan yhteenkuuluvuudentunnetta ja lähes yhtä moni pukukoppijuttuja ja pelitunnelmia. Lähes kaikki (84%) ex-kiekkoilijat kaipaavat itsensä kehittämistä ja haastamista. Itsestään selvästi lähes kaikki kaipaavat liikunnan tuomaa euforiaa.

Yhteenvetona voi siis todeta, että KJT on tehnyt monia asioita hyvin (tai mahdollistanut niiden synnyn joukkueiden toiminnassa). Lisäselvitystä kaipaa se, miksi jääkiekko ei enää olekaan hauskaa, vaikka se selvästi on joskus ollut. Ajanpuutetta kukaan ei voi ratkaista, mutta joukkueiden ilmapiiriongelmiin KJT:lla on hyvät työkalut ja niihin pystytään jatkossa puuttumaan nopeasti. Jääkiekko on melko kallis harrastus ja on ymmärrettävää, että taloudellisesti sen harrastaminen voi tehdä tiukkaa. Tähänkin KJT puuttuu jatkossa, sillä harrastamisen kustannusten hallitseminen on KJT:n mielestä tärkeää.

KJT Exit kyselyssä on käytetty Miration kehittelemää ex-asiakas menetelmää. Lisää menetelmästä voit lukea tästä. http://www.miratio.fi/tutkimus-exasiak.html