Mitä oikeastaan on ystävyys – filosofien näkemyksiä ystävyydestä

Ystävyys on filosofeille hankala käsite ja siksi sitä ei ole paljon pohdittukaan. Tämä johtuu siitä, että filosofiassa on perusajatuksena, että kaikkia ihmisiä tulisi kohdella tasavartaisesti ja samalla tavalla.  Ystävyydessä on kuitenkin kyse nimenomaan siitä, että kohtelemme ystäviämme eri tavalla ja eriarvoisina kuin muita. Me kohtelemme ystäviämme paremmin kuin muita ja näemme vaivaa ilahduttaaksemme heitä. Filosofiselta kannalta siis ystävyys on oikeastaan epämoraalista, mikä on täysin kestämätön lähtökohta, koska ystävyys on ihmisille arvokasta ja välttämätöntä. Ilman ystävyyttä elämä olisi tyhjempää. 

 

Aleksander Nehamas (2008) on yksi harvoja filosofeja, jotka ovat pohtineet ystävyyden olemusta. Hän toteaa ihmisten luonteen ja olemuksen kehittyvän vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Läheisillä ystävillä on erityisen merkittävä rooli meidän luonteemme kehittymisessä. Ystävyyden suurin arvo on siinä, että se auttaa meitä tulemaan niiksi ihmisiksi, joita me olemme. Koska ystävämme ovat vaikuttaneet valtavasti siihen millaisia ihmisiä meistä on tullut, on todella kummallista, miten paljon ystävyyssuhteet riippuvat sattumasta. Meidän ja ystäviemme polkujen on pitänyt kohdata jossain kohtaa ajassa ja paikassa joko reaali- tai virtuaalimaailmassa. Silloinkaan emme voi täysin valita keitä ystävämme on, koska ystävyys on kaksisuuntaista. Ei riitä, että pidät jostain henkilöstä, hänen täytyy myös pitää sinusta. 

 

Maija-Riitta Ollilan mukaan ystävyys tarkoittaa sellaista vastavuoroista suhdetta kahden tai useamman ihmisen välillä, jossa osapuolet myös tunnistavat suhteen ystävyydeksi. Näitä suhteita voi olla monenlaisia. Jotkut ystävyydet perustuvat pitkälti keskinäiseen, mutta välineelliseen hyötyyn (autetaan toisia ja saadaan mielihyvää toisen seurasta). Tällöin ystäviä arvostetaan itselle tärkeiden asioiden mahdollistajana. Tämäntyyppinen ystävyyden laji voi olla, vaikka työkaverien kesken, kun työpaikka vaihtuu nämä ystävät jäävät. Yleensä kuitenkin, kun puhumme ystävyydestä, tarkoitamme syvempää suhdetta kuin tämä. Todellinen ystävyys tarkoittaa, että arvostamme ystäviämme heidän itsensä takia, ilman ehtoja tai taka-ajatuksia. Läheiset ystävät muodostavat yhteisen sosiaalisen ryhmän, jolla on oma identiteetti. Tästä ystävyydestä puhuttaessa sanalla ”me” on hyvin erityinen merkitys mikä aukeaa vain asianosaisille. 

 

Maija-Riitta Ollila (2019) pohtii, että ystävyys voi myös olla petollista. Näin käy silloin kun ihmisillä on erilaiset motiivit ystävyydelle. On ongelmallista, jos toinen luulee, että kyse on tosiystävyydestä ja toinen on ystävyyssuhteessa vain saadakseen siitä itselleen hyötyä (esimerkiksi seurana paremman puutteessa, kukkien kastelijana, koiran ulkoiluttajana tms.) Petollisessa ystävyydessä petetty luulee, että he ovat muodostamassa sosiaalista ryhmää ja yhteistä identiteettiä, mitä todellisuudessa ei olekaan olemassa.

 

Joskus ystävyyssuhteet päättyvät. Usein ystävyyden päättyminen liittyy siihen, että jompikumpi osapuoli on muuttunut, on lähdetty eri suuntiin. Aleksander Nehamas sanoo, että ystävyyssuhteiden päättyminen voi olla hyvin tuskallista. Jos joku lakkaa olemasta ystäväni, hän viestittää minulle, että olen muuttunut huonompaan suuntaan tai olen paljastunut huonommaksi ihmiseksi kuin hän luuli. Hän ei siis enää pidä siitä millainen henkilö minusta on tullut. Tämä jo sinänsä tuntuu pahalta, mutta vielä ikävämmältä tuntuu se, että lopettamalla ystävyyden hän viestittää, ettei hän enää pidä siitä, millainen ihminen hänestä on tullut ystävyyden seurauksena. Eikä hän halua sitä, mitä voin hänelle tarjota ja eikä oikeastaan arvosta sitäkään mitä olen hänelle ajan mittaan antanut. 

 

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein mukavaa ystävänpäivää sekä pitkiä ja antoisia ystävyyssuhteita. 

 

Lähteet: 

 

Edmonds, David  & Warburton, Nigel (2008): ” Alexander Nehamas on Friendship”, Philosophy Bites  Podcast by David Edmonds & Nigel Warburton, who interview special quests, 26.10.2008

 

Ollila, Maija-Riitta (2019): ”Tekoälyn etiikkaa”, Otava. 

 

Vernon, Mark (2006): ”Philosophy of friendship”, Palgrave Macmillian.  

Kiitos kuvasta nenetus at free digital photos.net

Aktiivisuusrannekkeiden ja älyvakuutusten liitto on asiakkaan kannalta ongelmallinen

Mistä on kyse

Vakuutusyhtiöille hyväkuntoiset ja terveydestään huolehtivat asiakkaat ovat henkivakuutuksissa ja terveyskuluvakuutuksissa huomattavasti kannattavampia asiakkaita kuin muut. Mitä paremmassa kunnossa ihmiset ovat, sitä vähemmän he sairastavat, sitä pidempään he elävät ja sitä enemmän he ehtivät maksaa vakuutusmaksuja elämänsä aikana. Tämän takia ei olekaan yllättävää, että vakuutusyhtiöt ovat alkaneet kehittelemään vakuutuksia, joihin liittyy asiakkaiden terveyden ja elämäntapojen seuraaminen. Näitä vakuutuksia on erityisesti Yhdysvaltojen markkinoilla, mutta myös Suomessa, esimerkiksi Tapiolan älyhenkivakuutus. 

 

Elintapojen mittaamiseen perustuvat älyvakuutukset muuttavat täysin vakuutusyhtiöiden mahdollisuudet arvioida ja hinnoitella vakuutusten riskejä. Kuntoileva asiakas voi jatkossa saada vakuutuksensa huomattavasti aiempaa halvemmalla, sohvalla viihtyvä asiakas ei ehkä saa vakuutusta lainkaan. Mitä pienempi riski sinulla on sairastua, sitä enemmän vakuutusyhtiösi sinusta hyötyy. 

Vakuutusyhtiöiden tuotteet

 

Vakuutusyhtiöt palkitsevat ihmiset henkilökohtaisen datan luovuttamisesta alennuksilla vakuutusmaksuissa tai muilla palkkioilla. Maarit Åström-Kupiainen kertoo Kuningaskuluttajassa, että ottaessaan LähiTapiolan älyhenkivakuutuksen asiakas saa perinteisen henkivakuutuksen lisäksi aktiivisuusrannekkeen, sähköisen terveystarkastuksen ja itsevalmennusohjelman. Alennuksia varsinaisiin vakuutusmaksuihin ei LähiTapiolalta ainakaan vielä saa, vaikka asiakkaan mittaustulokset päätyvät vakuutusyhtiön käyttöön. Alennusten sijaan asiakkaat saavat hyvinvointitietoa sekä kumppaneiden tarjouksia terveystuotteista. Lisäksi älyhenkivakuutusasiakkaille järjestetään yhteisiä tapahtumia ja kilpailuja. LähiTapiolan kannalta tuotteistus on loistava, he saavat asiakkaiden datan hyvin pienellä hinnalla: ranneke, jotain hyvinvointitietoa (mitä löytyy netistä ilmaiseksikin paljon) ja joku softa. Kaiken paitsi rannekkeen pystyy monistamaan ja kustannus on pieni. Lisäksi he voivat myydä asiakasrekisterinsä kumppaneille tai maksua vastaan välittää kumppanien mainokset itse. Jo pelkästään tällä kumppanitoiminnalla pystytään todennäköisesti kattamaan rannekkeiden ja terveystietojen kulut. Juhlapuheissa halutaan välittää asiakkaista ja heidän terveydestään. Se voi tietysti olla tottakin, mutta kyllä tässä kova bisnescase on takana myös.  

 

Andria Bianchin artikkelin mukaan kanadalainen Manulife vakuutusyhtiö tarjoaa alennuksia vakuutusmaksuista älyrannekkeita käyttäville ja datansa jakaville asiakkaille. Christoffer Ingraham kertoo, että Vitality-niminen vakuutus sisältää monenlaisia pelillisiä elementtejä. Pelaamisen palkkioina asiakkaat saavat alennuksia vakuutusmaksuihin, alennuksia Applen tuotteista tai Amazon lahjakortteja. Keskivertohenkivakuutuksessa voi säästää jopa 300 dollaria vuodessa. 

Onko tässä jokin ongelma? 

 

Mitään ongelmaa ei ole, jos yksittäinen asiakas ei välitä siitä, että hänen henkilökohtaiset tietonsa ovat myös vakuutusyhtiön käytössä. Moni ajattelee, että on ihan sama, tietääkö vakuutusyhtiö, kuinka monta askelta päivässä hän ottaa. Mutta hieman epämukavalta saattaa alkaa tuntua silloin kun vakuutusyhtiö saa edistyneempien laitteiden avulla tietää paljon muutakin kuin askeleet. Moni laite mittaa yksityiskohtia nukkumisesta, sijainnista, ulkoilureiteistä, sykkeestä ja verenpaineesta. Monen mielestä on hieman ongelmallista kuinka paljon terveyteen ja elämäntapoihin liittyvää dataa vakuutusyhtiöt saavat. Tietojen avulla voidaan päätellä sinusta paljon - onko esimerkiksi ihan ok, että vakuutusyhtiösi tietää kuinka usein ja missä harrastat seksiä? 

 

Kun yksityisyydensuojan kanssa liikutaan epämukavuusalueella, tulisi kompensaation tietojen luovuttamisesta olla merkittävä. On myös hieman epäselvää, kuka on vastuussa datan säilyttämisestä turvallisesti ja kuka datan oikeastaan omistaa. Epäselviä kysymyksiä on paljon. Onko data varmasti turvassa vakuutusyhtiössä? Onko sinulla oikeus poistaa data halutessasi? Onko vakuutusyhtiöllä mahdollisuus luovuttaa (tai myydä) data edelleen eteenpäin markkinointitarkoituksia varten? Steffen Krüger ja Niamh Bhroin pohtivat Journal of Media Innovations -lehdessä aihetta. He pitävät ongelmallisena sitä, että valta on jakaantunut epäsymmetrisesti vakuutusyhtiön ja asiakkaan välillä. Vakuutusyhtiöllä on valta mitata ja ohjailla asiakkaan elämää, eikä valta puuttua toisten elämään tunnu reilulta. 

 

Silloin kun asiakkaat suostuvat luovuttamaan omat terveystietonsa vakuutusyhtiöille saadakseen vastineeksi merkittäviä etuja, olisi hyvä, että mittarit olisivat luotettavia. Näin ei kuitenkaan ole. Jos mitataan pelkkiä askeleita, ei mittari tiedä muusta liikunnasta mitään. Mittaamatta jää ne kerrat, kun ihminen käy uimassa, pyöräilemässä jne. Katie Siek pohtii Tekniikan maailmassa (2020), että tiedot eivät myöskään tallennu silloin kun ihmiset kävelevät syystä tai toisesta niin, että heidän käsivartensa pysyy paikallaan. Näin käy esimerkiksi silloin, kun pitää kädestä lasta, työntää lastenvaunuja tai kantaa kauppakassia.  Itsekin Fitbitin käyttäjänä turhaudun välillä siihen, miten jääkiekon pelaaminen kerryttää vain hyvin vähän ”askeleita” (ja siis liikuntasuoritusta) tai miten välillä ympäri maita ja mantuja vaivalla tallustelemani askeleet vain yhtäkkiä katoavat palvelusta. 

 

On nostettu myös esiin kysymys tasa-arvoisuudesta. Kaikilla ei ole varaa ostaa laitteita tai ei ole aikaa käydä lenkillä. Joillain voi myös olla fyysisiä vammoja, mitkä estävät urheilun. Nyt kehittymässä oleva toimintatapa saattaa myös ahdistaa ihmisiä, jotka eivät ole kovin urheilullisia.  Alla vielä yhteenveto mahdollisista ongelmista aktiivisuusrannekkeiden ja älyvakuutusten osalta: 

 

 

Tulevaisuuden vakuutusyhtiö voi olla Facebook- tai Google

 

Åström-Kupsasen (2017) kirjoittamassa artikkelissa Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun tutkimusjohtaja Olli-Pekka Ruuskanen ennustaa, että älyvakuutukset muuttavat vakuutuskenttää radikaalisti, eikä pelkästään henkilövakuutusten saralla. Nyt jo esimerkiksi Iso-Britanniassa on markkinoilla ajotavan huomioivia autovakuutuksia, joissa auton mittauslaitteiden antama tieto määrittää vakuutuksen hinnan. Mitä vähemmän ja turvallisemmin ajat, sen pienemmät vakuutusmaksusi ovat. Ruuskasen mukaan myös perinteiset vakuutusyhtiöt saattavat joutua siirtymään syrjään. Nyt jo on markkinoilla uudenlaisia vakuutuksia, jotka perustuvat sosiaalisen median tuottamaan aineistoon hinnoittelussa ja asiakasvalinnassaan. Tulevaisuuden vakuutusyhtiösi voikin olla Facebook tai Google, jotka valitsevat asiakkaansa vaikkapa tämän käyttämien hakusanojen tai sosiaaliseen mediaan päivitysten perusteella. 

Lähteet: 

 

 

• Bianchi, Andria (2018): ”What to wear? The ethical benefits and challenges of wearable devices”, Hospital news – Canada’s health care news and best practices, 19.11.2018, https://hospitalnews.com/what-to-wear-the-ethical-benefits-and-challenges-of-wearable-devices/
• Carver, L. F. (2018): “Why life insurance company wants your fitbit data”, the Conversation blog 23.9.2018, https://theconversation.com/why-life-insurance-companies-want-your-fitbit-data-103732
• Ingraham, Christofer (2018): ” An insurance company wants you to hand over your Fitbit data so it can make more money. Should you?”, September 25, 2018, Washington Post https://www.washingtonpost.com/business/2018/09/25/an-insurance-company-wants-you-hand-over-your-fitbit-data-so-they-can-make-more-money-should-you/?noredirect=on&utm_term=.14f5fbf4f817
• Krüger, Steffen, and Niamh Ni Bhroin (2020): "Vital signs: Innovations in self-tracking health insurance and social change." Journal of Media Innovations 6.1 (2020).
• Prince, Anya (2020): "Would You Like A FitBit With That Insurance Policy?." Available at SSRN 3634922.
• Siek, Katie (2020): Aktiivisuusrannekkeet eivät ehkä kerrokaan sinulle kaikkea, mitä toivot – Kaikki askeleet eivät tallennu, ja ranneke voi liioitella saamasi unen määrää, Tekniikan maailman nettisivut, https://tekniikanmaailma.fi/aktiivisuusrannekkeet-eivat-ehka-kerrokaan-sinulle-kaikkea-mita-toivot-kaikki-askeleet-eivat-tallennu-ja-ranneke-voi-liioitella-saamasi-unen-maaraa/
• Åström-Kupsanen, Maarit (2016): ”Älyvakuutukset tulevat: Kerro sykkeesi, saat alennusta vakuutusmaksuista”, Kuningaskuluttaja 4.2.2016. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/04/alyvakuutukset-tulevat-kerro-sykkeesi-saat-alennusta-vakuutusmaksuista

Kuka päättää mikä on kaunista ja miksi sillä on mitään väliä?

Käsityksemme kauneudesta yksipuolistuu ja yhdenmukaistuu  

Kaikkina aikoina kauneus on ollut ihmisille tärkeää, jo antiikin ajan filosofit pohtivat kauneutta ja sen olemusta. Ortodoksinen munkki Serafin Seppälä toteaa kirjassaan Kauneus (2010), että kyky ja tarve nauttia kauneudesta yhdistää kaikkia vähänkään syvällisiä ihmisiä. Kirjassaan hän valottaa seikkaperäisesti monenlaisia kauneuskäsityksiä kuten harmonia ja hyvyys. Hän on huolissaan siitä, että aikamme kauneuskäsityksen mukaan kauneuden ajatellaan olevan vain pintaa. Käsityksemme kauneudesta on yksipuolistunut. 

 

Mediatisoituneessa maailmassa käsityksemme kauneudesta väkisinkin yhtenäistyvät, kun jaamme kaikki pääsyn samojen uutisten ja käsitysten lähteille. Kaikkein eniten kauneuskäsityksiämme kuitenkin yhdenmukaistavat monenlaiset algoritmit ja filtterit. Kun haemme Googlen kuvahausta kauniita ihmisiä, rakennuksia ja paikkoja, on Googlen algoritmi valinnut nämä meille. Olisi mielenkiintoista tietää, miten se on valinnat tehnyt.  Tätä tietoa Google ei kuitenkaan jaa. Kuinka monen ihmisen tai kenen kauneuskäsitykset ovat olleet luokittelun pohjana? Vaikka emme Googlen algoritmin perustaa tunne, niin Jill Rettberg (2019) osaa kertoa siitä, miten algoritmit oppivat ”tunnistamaan” (ja samalla määrittelemään) kauneutta. Hän on tutkinut sitä, miten algoritmit oppivat luokittelemaan kuvia estetiikan eli kauneusopin perusteella. Luokittelu perustuu samaan tekniikkaan kuin kasvojen tunnistus. Algoritmit luokittelevat kuvia ja ennustavat mitä tunteita ihmiset kokevat, kun katsovat niitä. Algoritmit antavat pisteitä erilaisille kuville kauneuden mukaan - ja samalla tulevat määritelleeksi sitä mikä on kaunista. 

Kauneusleikkaukset yhdenmukaistavat ihmisiä  

Algoritmien lisäksi kauneuskäsityksiin vaikuttavat yhtenäistävästi selfie-filtterit, joiden avulla voidaan ”kaunistaa ihmisiä” eli poistaa ryppyjä, suurentaa silmiä ja tasoittaa ihoa. Yksi tällainen filtteri on kiinalaisessa Meitu-äpissä, mikä parantelee selfiekuvia suurentamalla silmiä, lisäämällä meikkiä ja sarjakuvamaisia efektejä. Moni pitää tätä pelkkänä hassutteluna, minkä avulla voi ”kaunistaa” ihmisiä huvikseen. Mistään ihan pienestä ilmiöstä ei kuitenkaan ole kyse, sillä Elina Lappalaisen (2017) mukaan ”Meitu on ladattu yli miljardiin puhelimeen ja sillä on yli 456 miljoonaa aktiivista käyttäjää”. Ongelmallista tässä on se,  että Meitun kauneuskäsitys on kapea-alainen ja stereotyyppinen.  New Yorkerissa julkaistun artikkelin mukaan Meitu muuttaa kauneuskäsityksiä Kiinassa kovaa vauhtia. 

 

Kiinalaisen sanomalehden mukaan kauneusleikkauksista on tullut viime vuosina Kiinassa sosiaalisesti hyväksyttyjä. Kiinan kauneusleikkausliiketoiminta kasvaa kuusi kertaa nopeammin kuin muualla maailmassa. Yli 8 miljoonaa ihmistä Kiinassa on käynyt kauneusleikkauksessa. Tutkimuksen mukaan vaikuttaa siltä, että selfie -kulttuuri on pääsyy kauneusleikkausten äkilliselle ja suurelle kasvulle. Opiskelijat ottavat lainaa kauneusleikkauksia varten.  Moni opiskelijoista uskoo, että fyysinen kauneus on ydinkompetenssi, jonka avulla maailmassa pärjää. 

Onko kauneus ydinkompetenssi?

Useiden tutkimusten mukaan fyysinen kauneus vaikuttaa suuresti ihmisten välisissä romanttisissa suhteissa, kauneutta käytetään ikään kuin stereotypiana hyvästä ja haluttavasta (beutiful is good-effect) (esim. Sangrador & Yela 2000, Hadjistavropoulos, & Genest 1994, Dion et al. 1972). Se vaikuttaa myös siihen kenen kanssa halutaan ystävystyä (Lemey et al 2010). Erin Shinners (2009) pyysi tutkimuksessaan 284 opiskelijaa arvioimaan ihmisten miellyttävyyttä ja luotettavuutta valokuvien perusteella. Tulosten mukaan miellyttävämpiä ihmisiä pidettiin luotettavampina kuin ei-niin-miellyttäviä ihmisiä. Tämä vaikutus on osin alitajuinen, eivätkä ihmiset ole tietoisia siitä

Ihmisten fyysinen kauneus koostuu monista eri elementeistä; tutkimusten mukaan kasvojen kauneus näyttää olevan kaikkein tärkeintä (Pansu & Dubois 2002). Tähän liittyvät ominaisuudet, kuten kasvojen väri, tasaisuus, silmien kirkkaus, hiusten kiilto ym. Nämä kaikki ovat merkkejä terveydestä. Olennaisia elementtejä ovat myös symmetrisyys, keskiarvoisuus, maskuliinisuus tai feminiinisyys (Thornhill & Gangestad 1999). Vaikka (pinnallinen) kauneus ei ehkä siltikään ihan ydinkompetenssi ole, on sillä selvästi paljon merkitystä. Ei siis ole lainkaan yhdentekevää, kuka päättää mikä on kaunista. 

Mikä oikeastaan on kauneuden olemus 

Kuten alussa kerroin Serafim Seppälää ahdistaa kauneuskäsitteen pinnallistuminen. Kauneus-kirjansa esipuheessa Serafim Seppälä (2010) kertoo ”suuruudenhullusta” motiivistaan kirjan suhteen. Hän kirjoittaa kauneudesta, koska haluaisi ”tarjota nykyajan aatteellisen pirstoutumisen keskelle jotain sellaista, mikä voisi toimia kokoavana periaatteena” ihmisten taustasta tai uskonnollisesta vakaumuksesta (tai vakaumuksettomuudesta) riippumatta. Mutta mitä sitten kauneus oikeastaan on? 

 

Michael Martin (2013) kertoo Philosophy Bites -podcastissä siitä, miten erilaisia näkemyksiä eri filosofeilla on kauneudesta. David Hume ajattelee, että se mikä on kaunista tai se mitä me pidämme kauniina, on subjektiivinen asia (kauneus on katsojan silmässä). Kauneus on ikään kuin olemassa katsojan sisällä, ja se heijastuu eri tavoilla eri ihmisistä ja esineistä mitä henkilö katsoo. Hume pitää esineen herättämiä tunteita mittarina sen kauneudesta, eli jos jokin tuottaa meille iloa tai onnentunteita, on se myös todennäköisesti meistä kaunista. Immanuel Kant on täysin vastakkaista mieltä, hänen mielestään kauneus on olemassa itsessään ihmisistä tai katsojista riippumatta. Jotkut asiat ovat objektiivisesti ottaen kauniita, eikä niiden kauneus riipu siitä onko kukaan niitä näkemässä. 

 

Serafim Seppälän tulkinta on jotain näiden väliltä. Häntä harmittaa, että kauneus tunnistetaan valikoivasti pelkkinä pintoina, eikä sen arvoa ymmärretä. Kauneus ilmenee materiana, mutta ei ole siinä. Eli tavallaan Kant on oikeassa: kauneus ilmenee ihmisen tai esineen ominaisuutena, mutta myös Hume on oikeassa, sillä kauneus on kuitenkin enemmän kuin pelkkää pintaa. Se on ihastumisen tunne, joka kykenee koskettamaan ihmisiä syvällisesti. 

Lähteet: 

•  CHINA CGTN (2017): What's driving China's plastic surgery boom? 26.9.2017 https://news.cgtn.com/news/3559544f77597a6333566d54/share_p.html
• December 18 & 25, 2017 Issue https://www.newyorker.com/magazine/2017/12/18/chinas-selfie-obsession
• Dion, Karen, Ellen Berscheid, and Elaine Walster. "What is beautiful is good." Journal of personality and social psychology 24.3 (1972): 285.
• Edmonds, David  & Warburton, Nigel (2013): ” Michael Martin on Hume on Taste”, Philosophy Bites  Podcast by David Edmonds & Nigel Warburton, who interview special quests, 3.8.2013
• Fan, Jiayang (2017): ”Chinas’s selfie obsession: Meitu’s apps are changing what it means to be beautiful in the most populous country on earth”, The New Yorker, Annals of Technology
• Hadjistavropoulos, Thomas, and Myles Genest. "The underestimation of the role of physical attractiveness in dating preferences: ignorance or taboo?." Canadian Journal of Behavioural Science/Revue canadienne des sciences du comportement 26.2 (1994): 298.
• Lappalainen, Elina (2017): ”Kerro kerro suodatin”, Tekniikkalaji kolumni Talouselämä-lehdessä 3/2017, s. 25
• Lemay, Edward P., Margaret S. Clark, and Aaron Greenberg. "What is beautiful is good because what is beautiful is desired: Physical attractiveness stereotyping as projection of interpersonal goals." Personality and Social Psychology Bulletin 36.3 (2010): 339-353.
• Pansu, Pascal, and Michel Dubois. "The effects of face attractiveness on pre-selective recruitment." Swiss Journal of Psychology/Schweizerische Zeitschrift für Psychologie/Revue Suisse de Psychologie 61.1 (2002): 15.
• Rettberg, Jill Walker (2019): ”Machine Vision: Selfie filters and image recognition algorithms as cognitive technical systems”, presentation in conference  ”Moral machines? Ethics and politics of the digital world” –Conference in Helsinki, 6-8.3 2019
• Sangrador, José Luis, and Carlos Yela. "‘What is beautiful is loved’: Physical attractiveness in love relationships in a representative sample." Social Behavior and Personality: an international journal 28.3 (2000): 207-218.
• Seppälä, Serafim (2010): ”Kauneus: Jumalan kieli”, Kirjapaja Oy, s. 7-12. 
• Shinners, Erin. "Effects of the “What is Beautiful is Good” stereotype on perceived trustworthiness." UW-L Journal of Undergraduate Research 12 (2009): 1-5.
• Thornhill, Randy, and Steven W. Gangestad. "Facial attractiveness." Trends in cognitive sciences 3.12 (1999): 452-460.

Kiitos kuvasta Pong at freedigitalphotos.net

Tuomarin tekemän päätöksen dramaattiset seuraukset: Lance Easleyn tarina

 

Kohtalokas vihellys ja kyberkiusaaminen 

 

Kun Lance Easleylle tarjoutui tilaisuus viheltää amerikkalaista jalkapalloa kaikkein ylimmällä tasolla NFL:ssä, hän ei epäröinyt hetkeäkään. Tuo tilaisuus avautui alemman tason tuomareille, koska NFL:n tuomarit olivat lakossa syksyllä 2012. Yhdessä syksyn 2012 ottelussa oli erikoinen ja monitulkintainen tilanne, josta Easley tuomitsi maalin (touchdown). Suuri yleisö ja lehdistö eivät olleet tuomiosta samaa mieltä. Videotuomari tarkisti asian ja totesi sen olleen oikea päätös. Myös NFL on antanut myöhemmin lausunnon samasta asiasta ja todennut seisovansa Easleyn päätöksen takana. 

 

Tässä ei sinänsä ole mitään erikoista, tuomarit tekevät kyseenalaisia (tai siltä näyttäviä) päätöksiä kaikissa lajeissa koko ajan. Se mikä tässä tarinassa on erikoista, on päätöksestä seurannut ryöpytys. Easleyn saama kritiikki oli mittakaavaltaan ihan käsittämätöntä. Easley sai tappouhkauksia, hän tarvitsi poliisisuojelua ja hänen kodissaan oli pommiuhka. Pitkään pelin jälkeen jatkui nettikiusaaminen ja häntä pilkattiin monissa viihdeohjelmissa. Myös mainostajien mielestä oli hyvä idea tarttua aiheeseen.  Mainokseen laitettiin kysymättä lupaa Easleyn kuva ja sen suuntainen teksti, että ”älä tee huonoa ratkaisua, vaan osta meiltä” (”Don’t make a bad call, buy from us”). Lance Easleystä amerikassa yleinen tuli vihan ja vitsien kohde. Hän sai negatiivista huomiota viihdeohjelmissa (esimerkiksi Jay Leno käsitteli Easleyä showssaan). Googlesta löytyy 875 hakutulosta sanoilla ” ’Lance Easley’ Joke”. Dan Wetzelin artikkelin mukaan jopa silloiset presidenttiehdokkaat Barack Obama ja Mitt Romney keskustelivat aiheesta. Tällä yhdellä kyseenalaisella vihellyksellä on jopa omat ”Fail Mary” Wikipediasivut - mihin tämä maailma on menossa?. 

 

Trauma, sen seuraukset ja siitä selviäminen

 

Easleylle itselleen tuntui jääneen asiasta vakava trauma, mikä ei ole lainkaan ihme. Trauma sai hänet purkamaan tuntojaan kirjassaan ”Making The Call- Living with your decisions”, missä hän kertoo elämänsä muuttaneista 8 sekunnista. Hän kertoo osanneensa odottaa pelissä tilannetta, katsoneensa oikeaan suuntaan ja toivoneensa selkeää tilannetta. Tilanne ei kuitenkaan ollut selkeä ja hänen tulkintansa oli Touchdown. Kirjassaan hän pohtii, että viheltäisi edelleen tilanteen samalla tavalla. Tuomari viheltää, minkä hän näkee ja mitä hän siinä tilanteessa tulkitsee. Ei se oikeastaan jälkiviisauden valossa voi muuttua. 

 

Easley kertoo olleensa ottelun aikaan 52-vuotias ja hänellä oli pitkä ura tuomarina takana (ei tosin NFL tasolla). Hän oli käynyt NFL-tuomarin kurssin ja viheltänyt alemman tason pelejä valtavan paljon. Ennen tuota kohtalokasta vihellystä, Easley kertoi nauttineensa vihellyksen aiheuttamasta haasteesta ja siitä intensiivisestä keskittymisen tunteesta. Hän kertoo saaneensa niinikään tuomarina toimineelta isältään ohjeita tuomariuransa alussa: ”Tee aina parhaasi kentällä, mutta ymmärrä samalla, että olet väärässä osan aikaa ja että on ihmisiä joiden mielestä olet väärässä koko ajan”. 

 

Tuon pelin ja sitä seuranneen ryöpytyksen jälkeen Easleylle tuli itsetuhoisia ajatuksia. Hän kärsi niin syvästä masennuksesta, että vietti jonkin aikaa psykiatrisessa hoitolaitoksessa. Hyvin ei mennyt muillakaan rintamilla; hän menetti työpaikkansa pankissa ja 28-vuotinen avioliitto päättyi. Vakavasti masentunut Lance yrittää edelleen jättää kaiken tapahtuneen taakseen. Hän kertoo huomanneensa, että monet ihmiset eivät ymmärrä mielenterveyden häiriöitä. Jotkut ihmiset tuntuvat ajattelevan, että hänen pitäisi päästä siitä jo yli, koska kyseessä ei kuitenkaan ole mikään oikeasti iso asia. Kukaan ei kuollut. Käsitelläkseen asiaa ja purkaakseen tabuja Lance Easley alkoi pitämään puheita ja kertomaan ihmisille, miten hän selviää häntä kohdanneesta kohtuuttomasta kritiikistä. Nykyään hän elättää itsensä puhujana. 

 

Lancen terveiset suomalaisille urheilutuomareille 

 

Kirjoitin Lance Easleylle sen jälkeen, kun olin lukenut hänen kirjansa. Kerroin kirjoittavani hänen tarinastaan täällä Suomessa ja kysyin miten hän tällä hetkellä jakselee. Hän kertoi voivansa jo paremmin, mutta syövänsä edelleen masennuslääkkeitä. Kysyin myös olisiko hänelle terveisiä Suomalaisille urheilutuomareille. Hän kertoi olevansa liikuttunut siitä, että hänen tarinansa kiinnostaa ja lähetti mielellään terveisiä. Lancen terveiset tuomareille : ”Stay in the moment, forget the past and be prepared for the future”. Hyvin sanottu. 

Lähteet

 

• Easley, Lance (2013): ”The call”, Barbour Publishing
• Kirjeenvaihto Lance Easley kanssa 
• Yahoo Sports: “Since 'Fail Mary,' ex-ref Lance Easley says he is battling post-traumatic stress disorder”, Dan Wetzel, 12.1.2015
• The Washington post: ” Lance Easley, NFL replacement referee, lives with blown Packers-Seahawks touchdown call”
• The Seattle Times (2013): “Death threats follow replacement ref after Seahawks-Packers game”