sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Mitä oikeastaan on ystävyys – filosofien näkemyksiä ystävyydestä


Ystävyys on filosofeille hankala käsite ja siksi sitä ei ole paljon pohdittukaan. Tämä johtuu siitä, että filosofiassa on perusajatuksena, että kaikkia ihmisiä tulisi kohdella tasavartaisesti ja samalla tavalla.  Ystävyydessä on kuitenkin kyse nimenomaan siitä, että kohtelemme ystäviämme eri tavalla ja eriarvoisina kuin muita. Me kohtelemme ystäviämme paremmin kuin muita ja näemme vaivaa ilahduttaaksemme heitä. Filosofiselta kannalta siis ystävyys on oikeastaan epämoraalista, mikä on täysin kestämätön lähtökohta, koska ystävyys on ihmisille arvokasta ja välttämätöntä. Ilman ystävyyttä elämä olisi tyhjempää. 

 

Aleksander Nehamas (2008) on yksi harvoja filosofeja, jotka ovat pohtineet ystävyyden olemusta. Hän toteaa ihmisten luonteen ja olemuksen kehittyvän vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Läheisillä ystävillä on erityisen merkittävä rooli meidän luonteemme kehittymisessä. Ystävyyden suurin arvo on siinä, että se auttaa meitä tulemaan niiksi ihmisiksi, joita me olemme. Koska ystävämme ovat vaikuttaneet valtavasti siihen millaisia ihmisiä meistä on tullut, on todella kummallista, miten paljon ystävyyssuhteet riippuvat sattumasta. Meidän ja ystäviemme polkujen on pitänyt kohdata jossain kohtaa ajassa ja paikassa joko reaali- tai virtuaalimaailmassa. Silloinkaan emme voi täysin valita keitä ystävämme on, koska ystävyys on kaksisuuntaista. Ei riitä, että pidät jostain henkilöstä, hänen täytyy myös pitää sinusta. 

 

Maija-Riitta Ollilan mukaan ystävyys tarkoittaa sellaista vastavuoroista suhdetta kahden tai useamman ihmisen välillä, jossa osapuolet myös tunnistavat suhteen ystävyydeksi. Näitä suhteita voi olla monenlaisia. Jotkut ystävyydet perustuvat pitkälti keskinäiseen, mutta välineelliseen hyötyyn (autetaan toisia ja saadaan mielihyvää toisen seurasta). Tällöin ystäviä arvostetaan itselle tärkeiden asioiden mahdollistajana. Tämäntyyppinen ystävyyden laji voi olla, vaikka työkaverien kesken, kun työpaikka vaihtuu nämä ystävät jäävät. Yleensä kuitenkin, kun puhumme ystävyydestä, tarkoitamme syvempää suhdetta kuin tämä. Todellinen ystävyys tarkoittaa, että arvostamme ystäviämme heidän itsensä takia, ilman ehtoja tai taka-ajatuksia. Läheiset ystävät muodostavat yhteisen sosiaalisen ryhmän, jolla on oma identiteetti. Tästä ystävyydestä puhuttaessa sanalla ”me” on hyvin erityinen merkitys mikä aukeaa vain asianosaisille. 

 

Maija-Riitta Ollila (2019) pohtii, että ystävyys voi myös olla petollista. Näin käy silloin kun ihmisillä on erilaiset motiivit ystävyydelle. On ongelmallista, jos toinen luulee, että kyse on tosiystävyydestä ja toinen on ystävyyssuhteessa vain saadakseen siitä itselleen hyötyä (esimerkiksi seurana paremman puutteessa, kukkien kastelijana, koiran ulkoiluttajana tms.) Petollisessa ystävyydessä petetty luulee, että he ovat muodostamassa sosiaalista ryhmää ja yhteistä identiteettiä, mitä todellisuudessa ei olekaan olemassa.

 

Joskus ystävyyssuhteet päättyvät. Usein ystävyyden päättyminen liittyy siihen, että jompikumpi osapuoli on muuttunut, on lähdetty eri suuntiin. Aleksander Nehamas sanoo, että ystävyyssuhteiden päättyminen voi olla hyvin tuskallista. Jos joku lakkaa olemasta ystäväni, hän viestittää minulle, että olen muuttunut huonompaan suuntaan tai olen paljastunut huonommaksi ihmiseksi kuin hän luuli. Hän ei siis enää pidä siitä millainen henkilö minusta on tullut. Tämä jo sinänsä tuntuu pahalta, mutta vielä ikävämmältä tuntuu se, että lopettamalla ystävyyden hän viestittää, ettei hän enää pidä siitä, millainen ihminen hänestä on tullut ystävyyden seurauksena. Eikä hän halua sitä, mitä voin hänelle tarjota ja eikä oikeastaan arvosta sitäkään mitä olen hänelle ajan mittaan antanut. 

 

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein mukavaa ystävänpäivää sekä pitkiä ja antoisia ystävyyssuhteita. 

 

Lähteet: 

 

Edmonds, David  & Warburton, Nigel (2008): ” Alexander Nehamas on Friendship”, Philosophy Bites  Podcast by David Edmonds & Nigel Warburton, who interview special quests, 26.10.2008

 

Ollila, Maija-Riitta (2019): ”Tekoälyn etiikkaa”, Otava. 

 

Vernon, Mark (2006): ”Philosophy of friendship”, Palgrave Macmillian.  


Kiitos kuvasta nenetus at free digital photos.net

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti