keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Linnajuhlien eettiset pukuvalinnat




Linnanjuhlissa nähtiin tänä(kin) vuonna upeita pukuja ja hauskoja oivalluksia. Osaa pukuvalinnoista kehuttiin Ylen televisiolähetyksessä ja lehtien nettipalstoilla eettisiksi valinnoiksi. Jäin pohtimaan tätä juhlapukujen eettisyyttä. Eettinen kuluttaminen tarkoittaa sellaista kuluttamista, jonka avulla pyritään tavalla tai toisella parantamaan maailmaa tai pienentämään kulutuksen haittoja. Eettistä kuluttamista on vaikeaa määritellä täsmällisesti, koska ihmisten erilaiset arvot määrittelevät sen millaista toimintaa he pitävät eettisenä ja millaiset eivät. Toiselle eettisyys voi olla luonnon ja eläinten hyvinvoinnin kunnioittamista ja toiselle ihmisten tasa-arvoisuuden tai jonkin muun aatteen ajamista.  Koska eettisyys- termiä käytetään tarkoittamaan hyvin monenlaisia asioita, on hyvä tarkastella hieman sitä mikä oikeastaan tekee juhla-asuvalinnasta eettisen?

Pohdittuani asiaa tulin siihen johtopäätökseen, että eettisyyden juhlapuvuissa voisi tiivistää seuraaviin kategorioihin:


Kannanotto


Puvun materiaalilla tai kuvilla voidaan ottaa kantaa moniin asioihin. Näitä asioita voivat olla esimerkiksi eläinten hyvinvointi, monikulttuurisuus, lajien säilyminen tms. Kannanoton ei kuitenkaan tulisi olla liian räikeä, ettei tule rikkoneeksi juhlaetikettiä. Isäntäväki on kutsunut vieraat linnaan juhlimaan Suomen itsenäisyyttä kanssaan, e (Ylen nettisivut)
ikä siksi, että he voisivat osoittaa mieltään jostain asiasta. Tässä mielessä pidän saamelaisaktivistien 169 –tempausta epäonnistuneena, vaikka epäilemättä se toi julkisuutta runsain mitoin. Kolttasaamelainen taiteilija ja aktivisti, Pauliina Feodoroff ja puolisonsa Milja Sarkola olivat tatuoineet näyttävästi numeron 169 käsivarteensa ja halusivat siten kiinnittää huomiota alkuperäiskansojen ILO 169 –sopimukseen, jota Suomi ei ole ratifioinut

Ympäristöystävällisyys ja kierrättäminen


Niin kuin kaikessa muussakin kuluttamisessa on yksi tärkeä eettinen näkökulma tuotannon ja materiaalien ympäristöystävällisyys. Tänä vuonna en kiinnittänyt erityistä huomiota minkään materiaalin tai tuotantotavan eettisyyteen. Tosin joku toimittaja kehui Pirkka-Pekka Peteliuksen mateennahasta tehtyä solmuketta ekologiseksi. En nyt ole ihan samaa mieltä, varmasti mateennahan pesuun ja käsittelyyn menee niin paljon energiaa ja vettä, että moni muu materiaali olisi ollut paljon ekologisempaa. En kuitenkaan millään muotoa halua paheksua solmuketta, se oli hauska ja saattaa olla eettinenkin valinta, jos se kiinnittää ihmisten huomiota kalojen hyvinvointiin tai luonnonsuojeluun yleensä. Se ei vaan ollut ympäristöystävällinen tai ekologinen, kuten ei myöskään viime vuonna hehkutettu Satu Taiveahon kahvikapselimekko. Taiveahon mekon oli kierrätetyistä kahvikapseleista Nestlen kanssa yhteistyössä suunnitellut Outi Pyy. Vaikka kierrätys sinänsä on positiivista, on huomioitava myös kierrätyksen kustannukset. Olisi varmaan ollut ekologisempaa, jos Nestle olisi vaan sulattanut alumiinit ja käyttänyt ne uusien kapselien tuotantoon ja jos Taiveaho olisi ostanut mekkokankaansa kaupasta. Lue lisää tästä casesta Vihreät vaatteet -blogista. Samoin kuin Peteliuksen kohdalla en paheksu mekkoa sinänsä, se oli hieno ja puhui symbolisesti kierrättämisen puolesta. Harmittaa vaan jos mekkoa kutsutaan ekologiseksi, koska sitä se ei ollut.

Materiaalien kierrättäminen ei siis aina ole ekologista, mutta sen sijaan kokonaisten pukujen kierrättäminen on. Lienee ihan selvää, että jos ei tarvita uutta pukua lainkaan, luontokaan ei saastu uuden puvun takia. Aina välillä joku kertoo käyttäneensä samaa pukua jo aiemminkin tai että joku muu on käyttänyt pukua. Tosin ei tämäkään ole ihan täydellistä, koska nyt jää työllistämisvaikutus väliin (ei työllistetä yhtään suunnittelijaa tai ompelijaa).

Tuotannon tukeminen


Eettinen pukuvalinta ei ole ihan helppoa, nimittäin aina joutuu valitsemaan kenen tai minkä asian etua painotetaan eniten. Tulisiko mekon olla ympäristöystävällinen, kantaaottava vai pitäisikö mekon tuotannon tukea jotain tiettyä henkilöä, toimintaa tai ihmisryhmää. Monet päätyvät tukemaan kotimaisia suunnittelijoita, materiaaleja ja ompelijoita. Yhtä hyvät perusteet voisi olla vaikkapa jonkun tietyn köyhän alueen ihmisten tai tuotannon tukeminen.  

Sari Sarkomaan eettinen pukuvalinta hipoo täydellisyyttä


Sari Sarkomaan Roosa-Nauha mekossa on todella pohdittu eettisyyttä monesta eri näkökulmasta. Iltalehden mukaan mekon koristeeksi on ostettu Roosa-nauha merkkejä, jolloin on suoraan jo tuettu naisten rintasyövän tutkimusta. Lisäksi mekon avulla kiinnitetään huomiota Roosa nauha keräykseen ja kaiken huipuksi juhlien jälkeen mekko huutokaupataan ja tuotto ohjataan roosa nauha keräykseen. Huutokauppaan voi osallistua Roosa nauha – Facebook sivuilla.  



(Kiitos alussa olevasta kuvasta Frameangel at freedigitalphotos.net)


torstai 19. marraskuuta 2015

Valitsisinko Facebook-profiilikuvaani Ranskan lipun?



Moni Facebook-käyttäjä on viime päivinä vaihtanut profiilikuvakseen Ranskan lipun väreissä olevan kuvansa. Profiilikuvaa vaihtamalla osoitetaan sympatiaa Ranskalle ja otetaan kantaa terrorismia vastaan. Toisaalta halutaan myös viestittää, että on huomannut uutisen ja järkyttynyt siitä. Koska nämä ovat kiistatta hyviä asioita, voidaan ihmetellä miksi sitten kaikki eivät ole vaihtaneet profiilikuviaan. Ei ole epäselvää kenen puolella tulisi olla. Terroriteot poikkeavat muusta sodankäynnistä siinä, että kun muissa sodissa on usein epäselvää kumpi on paha ja kumpi hyvä (molemmat yleensä tekevät jossain määrin pahoja tekoja), terroriteoissa ei ole mitään epäselvää. On absoluuttista pahaa ja absoluuttista hyvää. Profiilikuvien vaihtamattomuuteenkin on silti hyviä syitä. Kyseessä on siis mielenkiintoinen päätöksentekotilanne, jossa on monia aspekteja.


Miksi valita profiilikuvaan Ranskan lippu


Hyviä syitä profiilikuvan vaihtoon on monia. Voimme osoittaa sympatiaa ranskalaisille ja kertoa omasta järkytyksestämme. Koska emme kovin konkreettisia tekoja voi tehdä, voimme ainakin täten symbolisesti tehdä jotain. Emme voi esimerkiksi mennä luovuttamaan ranskalaisille verta, kuten monet siellä asuvat olevat tehneet. Kuvaa vaihtamalla vastustamme pahuutta yhteisessä rintamassa  muiden Länsimaiden ja samanmielisten kanssa. Viestitämme samalla pahoille, että me emme alistu ja seisomme yhdessä. On jotenkin symbolisesti mukava ajatus, että oma protestini on ihan samanlainen kuin mihin Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa päätyi. Otamme yhdessä kantaa länsimaisten arvojen puolesta ja osoitamme solidaarisuuttamme ranskalaisille. Profiilikuvan muuttamiseen voi myös kokea suurta sosiaalista painetta, sillä muuuttamattajättäminenkin on viesti.




Syitä olla valitsematta Ranskan lippua profiilikuvaan


Pääsyy lienee, se ettei moni ole varmaan tullut edes pohtineeksi koko profiilikuvan vaihtoa. Osa ei sitä ehkä teknisesti edes osaisi tehdä (jos eivät ole törmänneet sovellukseen, mikä tekee tuon vaihdon nappia painamalla). Vaihtaminen vaatii siis jonkin verran vaivannäköä ja sitten pitää jossain vaiheessa viitsiä vaihtaa kuva takaisin. Näiden teknisten hankaluuksien lisäksi, moni miettii mitä kuvanvaihtaminen viestittää itsestä. Saattaa tuntua, että ehkä se paljastaisi itsestä liikaa tai tuntuisi hyvin oudolta eikä sopisi minäkuvaan. Osa ei halua ottaa julkisesti kantaa mihinkään asiaan ja haluaa vain huolehtia omista asioistaan. Moni voi myös ajatella, että kantaaottavat ihmiset ovat aktivisteja, joihin he eivät halua leimautua. Ehkä joku myös kokee asettuvansa henkilökohtaisesti vaaraan, terroristien koston potentiaaliseksi kohteeksi, jos julkisesti ottavat kantaa heitä vastaan. Osalla yhdistyy terroriteot ja ennakkoluulot pakolaisia kohtaan hämmentävästi keskenään: jos ottaa kantaa terroritekoja vastaan onko sitten(kin) heidän sortamisensa pakolaisten puolella? Monille vastaus on itsestään selvä, mutta niille jotka katsovat maailmaa pakolaisiin kohdistuvien ennakkoluulojensa kautta, tilanne voi olla hyvin hämmentävä.

Joku on argumentoinut, ettei halua laittaa Ranskan lippua profiilikuvaansa, koska emme ole osoittaneet samaa solidaarisuutta muiden maailmalla tapahtuneiden terroritekojen uhreille. Vaikka tämä argumentti näyttää päällisin puolin hyvältä, se silti mielestäni ontuu. Jos emme voi auttaa kaikkia ihmisiä, onko sitten oikein ettemme auta ketään? On toki selvää, että koska ihmiset ovat samanarvoisia, on väärin, ettemme järkyty yhtä paljon kauempana tehdyistä teoista kuin Eurooppaan kohdistuneista teoista. Vaikka joku asia olisi väärin, ei se silti poista sitä tosiasiaa, että mitä lähempänä maantieteellisesti tai kulttuurisesti pahoja asioita tapahtuu sitä syvemmin ne meitä koskettavat. Eikä muiden maanosien terroritekojen uhreja lohduta yhtään, jos jätämme profiilikuvamme vaihtamatta.




Rakennukset Ranskan lipun väreissä


Tämä sama Ranskan lipun symbolisesen heiluttamisen -ilmiö ja päätöksentekoproblematiikka koskee myös monia yrityksiä ja yhteisöjä. Maailmalla on valaistu julkisia rakennuksia ja muistomerkkejä trikolorin värein. Suomessakin ainakin Oopperatalo ja Kuopion musiikkitalo valaistiin. Muidenkin julkisten rakennusten ylläpitäjät ovat varmaan pohtineet asiaa. Valaiseminen vaatii silti huomattavasti enemmän vaivannäköä kuin pelkkä profiilikuvan vaihto. Toisaalta ehkä myös riski leimautua terroriteon mahdolliseksi kohteeksi ovat rakennuksilla yksityisiä ihmisiä konkreettisempia, mikä toki tekee kannanottamisesta uhmakkaampaa ja uljaampaa.


Tekivät ihmiset sitten millaisia päätöksiä tahansa Facebookin profiilikuviensa suhteen, tämä kannanoton mahdollisuus on mielestäni ollut hieno asia. On hienoa, että moni on halunnut yhteisessä rintamassa osoittaa tukeaan Ranskalle ja että symbolinen lipunkantaminen somessa on yhdistänyt monia ihmisiä. Ennen kaikkea mielestäni on hienoa, jos symbolisen lipunkantamisen mahdollisuus on saanut meidät pohtimaan solidaarisuutta, arvojamme ja valintojamme.

perjantai 13. marraskuuta 2015

Sloganien psykologia

Monet ihmiset ajattelevat olevansa immuuneja mainonnalle (eli laajasti käsitettynä suostuttelulle). Käytännössä yleensä tämä tarkoittaa sitä, että he eivät tiedosta miten mainonta vaikuttaa heihin. Mainonnan avulla tiedotetaan tuotteiden ominaisuuksista, luodaan niille ominaisuuksia, positioidaan tuotteita (eli asetetaan ne tiettyihin konteksteihin ja kategorioihin), luodaan mielikuvia ja herätetään kiinnostusta. Koska sloganien (eli iskulauseiden) avulla voidaan tehdä kaikkia edellä mainittuja tehokkaasti, ovat ne keskeisiä mainostajien työkaluja. Tässä blogikirjoituksessa käydään läpi tapoja miten sloganit vaikuttavat meihin ja saavat meidät ostamaan tuotteita. Ensinnäkin sloganit saavat meidät pitämään tuotteista ja toiseksi muistamaan ne. Kolmanneksi sloganit kiinnittävät huomiomme haluttuihin ominaisuuksiin ja neljänneksi ne liittävät tuotteisiin persoonallisia piirteitä. Nämä vaikutukset ovat enimmäkseen täysin alitajuisia ja siksi emme niitä välttämättä huomaa. Alla olevassa kuviossa kuvataan sloganien vaikutukset:


Slogan positioi


Sloganit ovat hyvin tärkeitä strategisia välineitä, joiden avulla yritykset positioivat itsensä ja tuotteensa johonkin kategoriaan. Esimerkiksi Gigantti kertoo olevansa edullinen (Se on nyt vaan tyhmää maksaa liikaa). Koska emme halua olla tyhmiä otamme Gigantin mukaan ostopaikka- ja tuotevertailuihin. Jos emme tarkista Gigantin hintaa ja osta sieltä (halvinta) varaudumme selittämään vähintään itsellemme, miksi emme ostaneet sieltä. Ilman tuota slogania emme selittelisi lainkaan, miksi emme ostaneet Gigantista.

Parhaimmillaan slogan voi määrittää koko tuotekategorian. Esimerkiksi Volkswagenin Das auto – slogan on nerokas, se kertoo kuluttajalle, että tämä on se automerkki mihin kaikkia muita autoja kuuluu vertailla. Eli Volkswagen haluaa olla määrittelyn  lähtökohta. Muiden automerkkien pitää yrittää erottautua olemalla jotain muuta kuin vain ”auto”. Esimerkiksi Mersu (The best or nothing) ja Lexus (The pursuit of perfection) eivät voi olla vain hyviä autoja, vaan niiden pitää pyrkiä täydellisyyteen… Me kuluttajat emme yleensä tiedosta mitä tuotetta käytimme vertailun lähtökohtana ja miksi. On kuitenkin olennaista, mikä on lähtökohta vertailulle, koska se muuttaa tuloksia. Esimerkiksi Pori on suuri kaupunki, jos sitä vertaa Keravaan ja pieni, jos sitä vertaa Turkuun.

Slogan liimaa tuotteisiin ominaisuuksia


Sloganien avulla kiinnitetään ihmisten huomio tiettyihin ominaisuuksiaan. Minkä seurauksena ihmiset huomaavat nämä ominaisuudet palveluissa ja tuotteissa. (Tätä kutsutaan englanninkielessä nimellä priming). Lähes kaikki yhdysvaltalaiset tunnistavat Allstate Insurancen sloganin You're in Good Hands. Saadessaan hyvää palvelua Allstatelta he huomaavat sen, ilahtuvat, ja toteavat sloganin pitävän paikkansa. Vaikka jossain muussa vakuutusyhtiössä palvelu voi olla ihan yhtä hyvää, sitä ei samalla tavalla huomata ja siksi muut vakuutusyhtiöt joutuvat kilpailemaan muilla avuilla kuin palvelun hyvyydellä.

Sloganilla voidaan siis muutamalla sanalla voidaan viestittää arvoja, tuotelupauksia ja erotella brändi kilpailijoista. Esimerkiksi Subwayn Eat Fresh kertoo meille, että siellä on tuoreet raaka-aineet. Se luo myös mielikuvaa terveellisestä, vaikka ei sitä ihan suoraan sanokaan. Aviksen We try harder, kertoo lupauksen asiakaspalvelun laadusta. Boush (1993)[i] ja Pryor and Brodie (1998)[ii] osoittavat tutkimuksissaan, että sloganien väitteet siirtyvät ihmisten mielissä osaksi brändien ominaisuuksia. Jos esimerkiksi sloganissa viitataan laatuun, ihmiset uskovat tuotteen olevan laadukas jne. Harva kuluttaja huomaa, miten sloganit vaikuttavat heidän mielikuviinsa.

Slogan brändää


Parhaimmillaan slogan liimaa tuotteeseen tai brändiin luonteen. Se inhimillistää brändin ja antaa sille persoonan. Tämä on ovela temppu:  tuotteelle kehittyy meidän mielessämme jokin persoona, vaikka se olisi sitten ilmaistu vain muutamalla sanalla. Tämän jälkeen me alammekin suhtautumaan brändiin ihan eri tavalla. Me luomme suhdettamme siihen ja sen persoonaan. Meillä saattaa olla siihen rakkaussuhde, ystävyyssuhde, vihasuhde jne. Susan Fournier on tutkinut näitä brändisuhteita  ja löytänyt 15 erilaista suhdetta mitä ihmisillä on brändien kanssa. Kun brändi saa persoonan ja luonteenpiirteitä, sitä voidaan alkaa käyttää symbolina, jolloin siitä voi tulla osa ihmisen omaa tarinaa.

Slogan saa meidät tykkäämään tuotteista ja muistamaan ne


Jos ihmiset pitävät sloganista, nämä positiiviset tunteet ulottuvat myös tuotteeseen ja saa ihmiset pitämään tuotteista. On nimittäin tutkittu, että jos ihmiset pitävät mainoksesta ja mainoksen viestistä he pitävät myös mainostetusta tuotteesta (Vakratsas & Ambler (1999))[iii]. Ihmiset pitävät eniten nokkelista sloganeista, joissa on tahallaan luotu ristiriita tai arvoitus (Lagerwerf (2002)[iv]). Ne myös toimivat tutkimusten mukaan huomattavasti paremmin kuin liian yksinkertaiset (Petty, Cacioppo, and Schumann (1983)[v]). Sloganissa olisi siis hyvä olla jokin koukku, pieni ristiriita, yllättävä asia tai jokin älyllinen elementti, mikä haastaa kuluttajaa ajattelemaan ja oivaltamaan. Kun kuluttaja ratkaisee arvoituksia ja oivaltaa asioita, hänen aivonsa palkitsevat hänet dopamiinihyöyllä eli hyvänolon tunteella. Tämän hyvänolon tunteen kuluttaja sitten alitajuisesti liittää jatkossa brändiin. (Lue lisää dopamiinista). Lienee myös selvää, että mitä enemmän aikaa ja energiaa käytämme sloganin pohtimiseen sitä todennäköisemmin muistamme sen. Mielestäni loistavia, älyllisesti haastavia ja mukavasti kaksimerkityksellisiä sloganeita ovat Superpesiksen Kaikki peliin, Veikkauksen Suomalainen voittaa aina.


On paljon tutkimuksia siitä, miten sloganit jäävät ihmisille mieleen ja auttavat muistamaan itse tuotteita. Erityisen hyvin slogan muistetaan, jos sloganiin liittyy jokin rallatus. Joku voi onnistua jopa niin hyvin, että pystyvät lanseeraamaan jonkin hokeman tai käsitteen: Mistä näitä senttejä oikein tulee? (Saunalahti).

Svengaavat sloganit muistetaan parhaiten


Useissa tutkimuksissa on todettu, että svengaavat sloganit muistetaan paremmin kuin sloganit, joissa ei ole riimiä tai rytmiä (Dass et al (2014)[vi] & McQuarrie & Mick (1999)[vii]). Svengillä en tarkoita tässä laulettuja musikaalisia sloganeita vaan esimerkiksi Drive sober or get pulled over tai Tikkurilan Maalaa maailmasi- slogania. Svengaavia sloganeita jopa pidetään uskottavampina kuin rytmittömiä sloganeita (katso oheinen laatikko). Ihmiset ehkä ajattelevat, että koska slogan kuulostaa niin hyvältä, sen on pakko olla totta.




Svengin sloganiin voi luoda monella tapaa. Voidaan esimerkiksi toistaa samoja alkukirjaimia, kuten Eurajoki – Energistä elämää tai loppusointuja Puumesta  Hyvistä syistä. Aika onnistunut riimittely on Ranuan sloganilla Rohkea Ranua missä toistuu sekä alku- että loppusointu. Myös esimerkiksi kansanedustaja Antti Kaikkosen ajankohtainen Kaikkonen on briljantti. Siinä on oivallus (viittaus tv-ohjelmaan), loppusointu ja vielä (tahaton?) itseironia ajankohtaisuudesta. Huittisten Hulluna Huittisiin on mielestäni myös onnistunut, koska siinä hyödynnetään kivasti vanhaa sanontaa, viestitetään kaupungin kiinnostavuutta ja se sisältää svengaavat alkusoinnut. 



Kaiken kaikkiaan voidaan siis todeta, ettei ole ollenkaan yhdentekevää millainen slogan jollain tuotteella on. Eikä silläkään ole väliä muistammeko sloganin tai tiedostammeko lukeneemme sen, vaikutus on alitajuinen ja vaikuttaa mielikuvaamme tuotteesta. Slogan saa meidät huomaamaan asioita, liittämään tuotteeseen ominaisuuksia ja muistamaan ne.





[i] Boush D.M.(1993): “How advertising slogans can prime evaluations of brand extensions”, Psychology & Marketing, 10 (1) (1993), pp. 67–78

[ii] Pryor, K & Brodie R.J. (1998): “How advertising slogans can prime evaluations of brand extensions: Further empirical results”, Journal of Product and Brand Management, 7 (6) (1998), pp. 497–508

[iii] Vakratsas, D. & Ambler T. (1999): “How advertising works: What do we really know?”, The Journal of Marketing, 63 (1) (1999), pp. 26–43

[iv] Lagerwerf L. (2002): “Deliberate ambiguity in slogans”, Document Design Journal of Research and Problem Solving in Organizational Communication, 3 (3) (2002), pp. 244–262

[v] Petty, R.E.& Cacioppo, J.T. & Schumann D. (1983): “Central & peripheral routes to advertising effectiveness: The moderating role of involvement”, Journal of Consumer Research, 10 (2) (1983), pp. 135–146

[vi] Dass, Mayukh & Kohli, Chiranjeev & Kumar, Piyush & Thomas, Sunil (2014): “A study of the antecedents of slogan liking”, Journal of Business Research Dec2014, Vol. 67 Issue 12, p2504-2511-2511

[vii] McQuarrie, E.F. & Mick D.G. (1999): “Visual rhetoric in advertising: Text-interpretive, experimental, and reader-response analyses”, Journal of Consumer Research, 26 (1) (1999), pp. 37–55