Linnajuhlien eettiset pukuvalinnat

Linnanjuhlissa nähtiin tänä(kin) vuonna upeita pukuja ja hauskoja oivalluksia. Osaa pukuvalinnoista kehuttiin Ylen televisiolähetyksessä ja lehtien nettipalstoilla eettisiksi valinnoiksi. Jäin pohtimaan tätä juhlapukujen eettisyyttä. Eettinen kuluttaminen tarkoittaa sellaista kuluttamista, jonka avulla pyritään tavalla tai toisella parantamaan maailmaa tai pienentämään kulutuksen haittoja. Eettistä kuluttamista on vaikeaa määritellä täsmällisesti, koska ihmisten erilaiset arvot määrittelevät sen millaista toimintaa he pitävät eettisenä ja millaiset eivät. Toiselle eettisyys voi olla luonnon ja eläinten hyvinvoinnin kunnioittamista ja toiselle ihmisten tasa-arvoisuuden tai jonkin muun aatteen ajamista.  Koska eettisyys- termiä käytetään tarkoittamaan hyvin monenlaisia asioita, on hyvä tarkastella hieman sitä mikä oikeastaan tekee juhla-asuvalinnasta eettisen?

Pohdittuani asiaa tulin siihen johtopäätökseen, että eettisyyden juhlapuvuissa voisi tiivistää seuraaviin kategorioihin:

Kannanotto

Puvun materiaalilla tai kuvilla voidaan ottaa kantaa moniin asioihin. Näitä asioita voivat olla esimerkiksi eläinten hyvinvointi, monikulttuurisuus, lajien säilyminen tms. Kannanoton ei kuitenkaan tulisi olla liian räikeä, ettei tule rikkoneeksi juhlaetikettiä. Isäntäväki on kutsunut vieraat linnaan juhlimaan Suomen itsenäisyyttä kanssaan, e (Ylen nettisivut)
ikä siksi, että he voisivat osoittaa mieltään jostain asiasta. Tässä mielessä pidän saamelaisaktivistien 169 –tempausta epäonnistuneena, vaikka epäilemättä se toi julkisuutta runsain mitoin. Kolttasaamelainen taiteilija ja aktivisti, Pauliina Feodoroff ja puolisonsa Milja Sarkola olivat tatuoineet näyttävästi numeron 169 käsivarteensa ja halusivat siten kiinnittää huomiota alkuperäiskansojen ILO 169 –sopimukseen, jota Suomi ei ole ratifioinut

Ympäristöystävällisyys ja kierrättäminen

Niin kuin kaikessa muussakin kuluttamisessa on yksi tärkeä eettinen näkökulma tuotannon ja materiaalien ympäristöystävällisyys. Tänä vuonna en kiinnittänyt erityistä huomiota minkään materiaalin tai tuotantotavan eettisyyteen. Tosin joku toimittaja kehui Pirkka-Pekka Peteliuksen mateennahasta tehtyä solmuketta ekologiseksi. En nyt ole ihan samaa mieltä, varmasti mateennahan pesuun ja käsittelyyn menee niin paljon energiaa ja vettä, että moni muu materiaali olisi ollut paljon ekologisempaa. En kuitenkaan millään muotoa halua paheksua solmuketta, se oli hauska ja saattaa olla eettinenkin valinta, jos se kiinnittää ihmisten huomiota kalojen hyvinvointiin tai luonnonsuojeluun yleensä. Se ei vaan ollut ympäristöystävällinen tai ekologinen, kuten ei myöskään viime vuonna hehkutettu Satu Taiveahon kahvikapselimekko. Taiveahon mekon oli kierrätetyistä kahvikapseleista Nestlen kanssa yhteistyössä suunnitellut Outi Pyy. Vaikka kierrätys sinänsä on positiivista, on huomioitava myös kierrätyksen kustannukset. Olisi varmaan ollut ekologisempaa, jos Nestle olisi vaan sulattanut alumiinit ja käyttänyt ne uusien kapselien tuotantoon ja jos Taiveaho olisi ostanut mekkokankaansa kaupasta. Lue lisää tästä casesta Vihreät vaatteet -blogista. Samoin kuin Peteliuksen kohdalla en paheksu mekkoa sinänsä, se oli hieno ja puhui symbolisesti kierrättämisen puolesta. Harmittaa vaan jos mekkoa kutsutaan ekologiseksi, koska sitä se ei ollut.

Materiaalien kierrättäminen ei siis aina ole ekologista, mutta sen sijaan kokonaisten pukujen kierrättäminen on. Lienee ihan selvää, että jos ei tarvita uutta pukua lainkaan, luontokaan ei saastu uuden puvun takia. Aina välillä joku kertoo käyttäneensä samaa pukua jo aiemminkin tai että joku muu on käyttänyt pukua. Tosin ei tämäkään ole ihan täydellistä, koska nyt jää työllistämisvaikutus väliin (ei työllistetä yhtään suunnittelijaa tai ompelijaa).

Tuotannon tukeminen

Eettinen pukuvalinta ei ole ihan helppoa, nimittäin aina joutuu valitsemaan kenen tai minkä asian etua painotetaan eniten. Tulisiko mekon olla ympäristöystävällinen, kantaaottava vai pitäisikö mekon tuotannon tukea jotain tiettyä henkilöä, toimintaa tai ihmisryhmää. Monet päätyvät tukemaan kotimaisia suunnittelijoita, materiaaleja ja ompelijoita. Yhtä hyvät perusteet voisi olla vaikkapa jonkun tietyn köyhän alueen ihmisten tai tuotannon tukeminen.  

Sari Sarkomaan eettinen pukuvalinta hipoo täydellisyyttä

Sari Sarkomaan Roosa-Nauha mekossa on todella pohdittu eettisyyttä monesta eri näkökulmasta. Iltalehden mukaan mekon koristeeksi on ostettu Roosa-nauha merkkejä, jolloin on suoraan jo tuettu naisten rintasyövän tutkimusta. Lisäksi mekon avulla kiinnitetään huomiota Roosa nauha keräykseen ja kaiken huipuksi juhlien jälkeen mekko huutokaupataan ja tuotto ohjataan roosa nauha keräykseen. Huutokauppaan voi osallistua Roosa nauha – Facebook sivuilla.  

(Kiitos alussa olevasta kuvasta Frameangel at freedigitalphotos.net)