Kun kuuntelee ihmisten juttuja, huomaa, että useat pitävät
itseään todella kiireisinä. Ihmiset selittävät kiireellään tekemättä jättämisiään
ja omia valintojaan. Markkinointiin liittyvissä tutkimuksissakin kiire nousee
yhdeksi päällimmäiseksi syyksi lopettaa jonkin tuotteen käyttäminen tai olla
tilaamatta jotain uutta. Minusta on tutkijana äärettömän kiinnostavaa se, miten
ihmiset puhuvat kiireestään ja toisaalta miten kiireisiä he oikeasti ovat. Olet
varmaan kuullut jonkun sanovan, ettei ole ehtinyt kirjoitella tai vastata
jonkun viestiin. Minkä keskustelun toinen osapuoli tuntuu hyväksyvän ilman
suurempia mutinoita. Itsekin teen ihan samaa, vaikka aikuisten oikeasti ei
kenelläkään voi olla niin kiire, ettei ehdi yhtä lausetta näpytellä puhelimella
vastaukseksi. Kyse on ennemminkin siitä, ettei muista tai jaksa, tai että ajan
luonne on vääränlainen (haluaa olla tietyssä tunnelmassa kun vastaa tai
soittaa).
Lähestulkoon rajattomat ajanviettomahdollisuudet aiheuttavat
sen, että huomaamme ettemme ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisimme. Haalimme
liikaa tekemistä ja olemme kiireisiä. Emmekä huomaa, että suuri osa
kiireestämme johtuu omista valinnoistamme ja prioriteeteistamme. Olemme itse
asettaneet itsellemme tietyt standardit ja tehtävät. Olen tutkinut sitä, kuinka
kiireisiä ihmiset todella ovat ja kuinka kiireisiksi he kokevat itsensä. Tässä
blogikirjoituksessa käsitellään kuinka kiireisiä ihmiset ovat ja ensi viikon
blogikirjoituksessa sitä kuinka kiireisiksi he itsensä tuntevat.
Objektiivinen aika
Mitattava aika on objektiivista aikaa. Se on kaikille sama.
Aikaa voidaan mitata sekunneissa, tunneissa, päivissä, kuukausissa tai
vuosissa. Kaikki tapahtumat tapahtuvat objektiivisessa ajassa. Objektiivinen
aika ei riipu siitä, kuka sitä tarkastelee. Sen sijaan subjektiivinen aika
kuvaa sitä, miltä aika sen tarkastelijasta tuntuu. Joskus varttitunti tuntuu
pitkältä ajalta, joskus lyhyeltä. Objektiivisesti ajatellen meillä kaikilla on
vuorokaudessa samat 24 tuntia aikaa, viikossamme on seitsemän päivää jne. Toisaalta
tämä näkökulma voi tuntua vähän saivartelulta, koska toisilla ihmisillä on enemmän
velvollisuuksia ja sitoumuksia kuin toisilla. Eikä kaikkeen tekemiseen voi
ainakaan lyhyellä aikavälillä vaikuttaa. Meillä on velvollisuuksia
työnantajaamme, perhettämme ja läheisiämme kohtaan. Voi olla, että olemme
ottaneet vastaan luottamustehtäviä, joiden avulla yritämme tehdä maailmasta
parempaa. Koska ei ole mielekästä tarkastella aikaa siitä näkökulmasta, että
kaikilla on sitä yhtä paljon, otetaan jatkossa velvollisuudet annettuina ja
tarkastellaan (objektiivista) käytettävissä olevan ajan määrää.
Objektiivisen ajan mittari
Olen kehittänyt mittarin objektiivisesta vapaasti
käytettävissä olevasta ajasta ja testannut mittaria useassa tutkimuksessa
kerätyn datan avulla (ks. Miration tietopankki).
Tein listan tyypillisistä päivittäisistä askareista ja kysyin ihmisiltä kuinka
hyvin nämä väittämät pitivät paikkansa heidän kohdallaan. Väittämät olivat sen
tyyppisiä kuin ”Meillä on koira”, ”Minulla on kokopäivätyö”, ”Minulla on alle
kouluikäisiä lapsia”, ”Minulla on pitkä työmatka” ja ”Asun omakotitalossa”.
Väittämiä oli yhteensä 15kpl. Lisäksi väittämien kattavuus varmistettiin
avoimella kysymyksellä. Tämän jälkeen laskin paikkansa pitävien väittämien
summan. Jos summa on suuri, vapaasti käytettävää aikaa on vähän, ja jos summa
on pieni, aikaa on enemmän. Aktiviteettien summat on koodattu seuraavasti:
·
Paljon aikaa 0-1 aktiviteettia
·
Melko paljon aikaa 2 aktiviteettia
·
Keskimäärin aikaa 3 aktiviteettia
·
Ei paljoa aikaa
4-5 aktiviteettia
·
Vähän aikaa 6-7 aktiviteettia
·
Hyvin vähän aikaa 8-15 aktiviteettia
Alla oleva kuvio havainnollistaa ihmisten vapaasti
käytettävissä olevan ajan määrää:
Objektiivisen ajan määrä taustoittain
Kuten yllä olevasta kuviosta huomaa ihmisillä on keskimäärin
melko paljon vapaasti käytettävää aikaa. Vain 5% on todella kiireisiä. Alla oleva
kuvio havainnollistaa tilannetta taustoittain:
Naiset
ovat himpun verran kiireisempiä kuin miehet. Sukupolvi X (syntynyt 1965-1979)
oli kaikkein kiireisin. Kuten odotettavissakin on, perheet olivat kiireisempiä
kuin pariskunnat ja yksinasuvat ihmiset. Kiinnostavaa on koulutuksen yhteys
aktiviteettien määrään, mitä koulutetumpi ihminen, sitä kiireisempi hän on
aktiviteettien määrällä mitattuna.
Ennemminkin yleisessä kiireen tunteessa on kyse siitä, kuinka
kiireiseksi ihminen kokee itsensä (miltä aika tuntuu), prioriteeteista ja ajan
erilaisista luonteista. Emme esimerkiksi voi työajalla miettiä vapaa-ajan
asioita tai halua vapaa-ajalla miettiä työasioita. Joskus aika on tarkoitettu hyötyajaksi, joskus nautintoajaksi. Näistä
erilaisista ajan luonteista kirjoitetaan tässä blogissa jatkossa ja myös siitä,
miltä aika tuntuu.
Yhteenveto:
- Selitämme irrationaalisesti kiireellämme monia sellaisia asioita, jotka eivät riipu kiireestä, vaan asioiden priorisoinnista. Nämä selitykset menevät yllättäin myös läpi.
- Mahdollisuuksien lukumäärä aiheuttaa sen, että on koko ajan kiireen tuntu. Kaikkea mitä haluaisi tehdä, ei ehdi tekemään.
- Kiire tai kiireettömyys ovat ainakin pitkällä aikavälillä enimmäkseen omia valintojamme. Olisimme voineet valita toisinkin.
- Melkein puolella ihmisistä (42%) on suuri vapaus päättää itse omasta ajankäytöstään. Objektiivisesti ajatellen todella kiireisiä on vain 5%.
- Sukupolvi X ja perheet ovat muita kiireisempiä. Mitä koulutetumpi ihminen sitä kiireisempi hän on
Kommentit
Lähetä kommentti