Kiireisyys on osin asenne

Viime viikolla tässä blogissa puhuttiin objektiivisesta ajasta, siitä miten kiireisiä ihmiset ovat aktiviteettien määrällä mitattuna. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan sitä, miten niukalta aika tuntuu ihmisistä. Joskus tuntuu, että aikaa on paljon, joskus vähän. Joskus sama ajanjakso tuntuu pitkältä, joskus lyhyeltä. Subjektiivinen aika riippuu sen kokijoista. Joillakin ihmisillä tuntuu olevan yleisesti ottaen paljon aikaa. Toiset taas ovat koko ajan kiireisiä. Nämä kokemukset ovat subjektiivisia ja niillä on paljon vaikutusta kulutuskäyttäytymiseen (Darian & Cohen (1995)[i], Kaufman-Scarborough & Lindquist (2003)[ii]).

Subjektiivisen ajan mittaaminen


Subjektiivista aikaa voidaan mitata moniportaisella skaalamuuttujalla esim. Kaufman-Scarborough & Lindquist (2003)[iii] tai huomattavasti yksinkertaisemmin kuten Darian & Cohen (1995)[iv] ovat tehneet. He kysyivät mitä mieltä ihmiset olivat väitteestä: ”minulla on hyvin vähän vapaata aikaa” ja jakoivat ihmiset niihin, joilla aikaa oli hyvin niukasti, niukasti ja riittävästi. Tutkimuksessa huomattiin, että subjektiivisella ajan niukkuudella oli selvä vaikutus pikaruuan syömiseen. Olen myös käyttänyt samaa väittämää. ) Jaoin ihmiset kahteen ryhmään sen mukaan miten he tähän vastasivat. Melko ja täysin samaa mieltä väittämän kanssa oli ”time-poor”, ei osaa sanoa on jätetty pois tarkastelusta, ja melko ja täysin erimieltä ovat ”time-rich”. Jotkut ovat väittäneet, ajan niukkuus on asenne tai luonteenpiirre. Tämä pitää osin paikkansa, sillä tutkimukseni osoittaa, että ajan niukkuus on osaksi asenne, mutta se riippuu myös objektiivisen ajan niukkuudesta.

Subjektiivinen aika riippuu objektiivisesta ajasta, mutta se on myös asenne


Alla olevasta kuviosta näkee, että subjektiivisen ajan niukkuus riippuu objektiivisen ajan niukkuudesta (lineaarisesti nouseva sininen väri, korrelaatio 0,34). Toisaalta siitä näkee myös, että ajan niukkuus on osin asenne. Niistä ihmisistä, joilla oli objektiivisesti hyvin vähän aikaa (yli 8 aktiviteettia) 17% koki itsensä kiireettömiksi. Toisaalta ihmisistä, joilla objektiivisesti ajatellen pitäisi olla paljon aikaa (vain 1-2 aktiviteettia), 31% tunsi itsensä kiireisiksi.



Tulokset (alla) paljastavat, että kaikissa taustaryhmissä on niitä, joilla aika on riittävä resurssi ja niitä joille se ei ole sitä. On kiinnostaa vertailla objektiivista ja subjektiivista ajan niukkuutta tai riittävyyttä keskenään. Näyttäisi siltä, että miehet tuntevat itsensä vähemmän kiireiseksi kuin oikeastaan ovat ja kokevat,  että heillä on enemmänkin aikaa kuin oikeastaan on. Miehillä siis vaikuttaisi olevan melko stressitön suhde ajan niukkuuteen. Sukupolvien välillä on kiinnostavia eroja. Sukupolvi X on selvästi kiireisempi kuin nuoremmat sukupolvet, mutta silti nuoremmat pitävät itseään kiireisempinä. Ehkäpä syntyminen diginatiiviksi rajattomien mahdollisuuksien maailmaan ei olekaan niin stressitöntä, kuin julkisuudessa on väitetty. Myös koulutuksen suhde ajan riittävyyteen on kiinnostava. Mitä enemmän ihminen on kouluja käynyt, sitä enemmän aktiviteetteja hänellä keskimäärin on, mutta kiireisyyden tunne ei kuitenkaan lisäänny samalla tavalla.




Tämä on kiinnostavaa, koska se kuinka niukaksi ajan kokee vaikuttaa enemmän kulutuksen kuin se kuinka niukkaa kuluttajan aika todellisuudessa on. Tästä myöhemmin lisää.



[i] Darian, Jean C. & Cohen, Judy (1995): “Segmenting by consumer time shortage”, Journal of Consumer Marketing Volume: 12 Issue: 1
[ii] Kaufman-Scarborough, Carol & Lindquist, Jay D. (2003): “Understanding the Experience of Time Scarcity- Linking Consumer Time-Personality and Marketplace Behavior”, Time & Society, Vol. 12, No. 2-3, 349-370 (2003)
DOI: 10.1177/0961463X030122011

[iii] Kaufman-Scarborough, Carol & Lindquist, Jay D. (2003): “Understanding the Experience of Time Scarcity- Linking Consumer Time-Personality and Marketplace Behavior”, Time & Society, Vol. 12, No. 2-3, 349-370 (2003)
DOI: 10.1177/0961463X030122011

[iv] Darian, Jean C. & Cohen, Judy (1995): “Segmenting by consumer time shortage”, Journal of Consumer Marketing Volume: 12 Issue: 1

Kommentit