Kuinka kiireisiä kuluttajat oikeastaan ovat?

Kun kuuntelee ihmisten juttuja, huomaa, että useat pitävät itseään todella kiireisinä. Ihmiset selittävät kiireellään tekemättä jättämisiään ja omia valintojaan. Markkinointiin liittyvissä tutkimuksissakin kiire nousee yhdeksi päällimmäiseksi syyksi lopettaa jonkin tuotteen käyttäminen tai olla tilaamatta jotain uutta. Minusta on tutkijana äärettömän kiinnostavaa se, miten ihmiset puhuvat kiireestään ja toisaalta miten kiireisiä he oikeasti ovat. Olet varmaan kuullut jonkun sanovan, ettei ole ehtinyt kirjoitella tai vastata jonkun viestiin. Minkä keskustelun toinen osapuoli tuntuu hyväksyvän ilman suurempia mutinoita. Itsekin teen ihan samaa, vaikka aikuisten oikeasti ei kenelläkään voi olla niin kiire, ettei ehdi yhtä lausetta näpytellä puhelimella vastaukseksi. Kyse on ennemminkin siitä, ettei muista tai jaksa, tai että ajan luonne on vääränlainen (haluaa olla tietyssä tunnelmassa kun vastaa tai soittaa). 

Lähestulkoon rajattomat ajanviettomahdollisuudet aiheuttavat sen, että huomaamme ettemme ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisimme. Haalimme liikaa tekemistä ja olemme kiireisiä. Emmekä huomaa, että suuri osa kiireestämme johtuu omista valinnoistamme ja prioriteeteistamme. Olemme itse asettaneet itsellemme tietyt standardit ja tehtävät. Olen tutkinut sitä, kuinka kiireisiä ihmiset todella ovat ja kuinka kiireisiksi he kokevat itsensä. Tässä blogikirjoituksessa käsitellään kuinka kiireisiä ihmiset ovat ja ensi viikon blogikirjoituksessa sitä kuinka kiireisiksi he itsensä tuntevat.

Objektiivinen aika

Mitattava aika on objektiivista aikaa. Se on kaikille sama. Aikaa voidaan mitata sekunneissa, tunneissa, päivissä, kuukausissa tai vuosissa. Kaikki tapahtumat tapahtuvat objektiivisessa ajassa. Objektiivinen aika ei riipu siitä, kuka sitä tarkastelee. Sen sijaan subjektiivinen aika kuvaa sitä, miltä aika sen tarkastelijasta tuntuu. Joskus varttitunti tuntuu pitkältä ajalta, joskus lyhyeltä. Objektiivisesti ajatellen meillä kaikilla on vuorokaudessa samat 24 tuntia aikaa, viikossamme on seitsemän päivää jne. Toisaalta tämä näkökulma voi tuntua vähän saivartelulta, koska toisilla ihmisillä on enemmän velvollisuuksia ja sitoumuksia kuin toisilla. Eikä kaikkeen tekemiseen voi ainakaan lyhyellä aikavälillä vaikuttaa. Meillä on velvollisuuksia työnantajaamme, perhettämme ja läheisiämme kohtaan. Voi olla, että olemme ottaneet vastaan luottamustehtäviä, joiden avulla yritämme tehdä maailmasta parempaa. Koska ei ole mielekästä tarkastella aikaa siitä näkökulmasta, että kaikilla on sitä yhtä paljon, otetaan jatkossa velvollisuudet annettuina ja tarkastellaan (objektiivista) käytettävissä olevan ajan määrää.

Objektiivisen ajan mittari

Olen kehittänyt mittarin objektiivisesta vapaasti käytettävissä olevasta ajasta ja testannut mittaria useassa tutkimuksessa kerätyn datan avulla (ks. Miration tietopankki). Tein listan tyypillisistä päivittäisistä askareista ja kysyin ihmisiltä kuinka hyvin nämä väittämät pitivät paikkansa heidän kohdallaan. Väittämät olivat sen tyyppisiä kuin ”Meillä on koira”, ”Minulla on kokopäivätyö”, ”Minulla on alle kouluikäisiä lapsia”, ”Minulla on pitkä työmatka” ja ”Asun omakotitalossa”. Väittämiä oli yhteensä 15kpl. Lisäksi väittämien kattavuus varmistettiin avoimella kysymyksellä. Tämän jälkeen laskin paikkansa pitävien väittämien summan. Jos summa on suuri, vapaasti käytettävää aikaa on vähän, ja jos summa on pieni, aikaa on enemmän. Aktiviteettien summat on koodattu seuraavasti:

·      Paljon aikaa 0-1 aktiviteettia

·      Melko paljon aikaa 2 aktiviteettia

·      Keskimäärin aikaa 3 aktiviteettia

·      Ei paljoa aikaa  4-5 aktiviteettia

·      Vähän aikaa 6-7 aktiviteettia

·      Hyvin vähän aikaa 8-15 aktiviteettia

Alla oleva kuvio havainnollistaa ihmisten vapaasti käytettävissä olevan ajan määrää:

Objektiivisen ajan määrä taustoittain 

Kuten yllä olevasta kuviosta huomaa ihmisillä on keskimäärin melko paljon vapaasti käytettävää aikaa. Vain 5% on todella kiireisiä. Alla oleva kuvio havainnollistaa tilannetta taustoittain:

Naiset ovat himpun verran kiireisempiä kuin miehet. Sukupolvi X (syntynyt 1965-1979) oli kaikkein kiireisin. Kuten odotettavissakin on, perheet olivat kiireisempiä kuin pariskunnat ja yksinasuvat ihmiset. Kiinnostavaa on koulutuksen yhteys aktiviteettien määrään, mitä koulutetumpi ihminen, sitä kiireisempi hän on aktiviteettien määrällä mitattuna.

Ennemminkin yleisessä kiireen tunteessa on kyse siitä, kuinka kiireiseksi ihminen kokee itsensä (miltä aika tuntuu), prioriteeteista ja ajan erilaisista luonteista. Emme esimerkiksi voi työajalla miettiä vapaa-ajan asioita tai halua vapaa-ajalla miettiä työasioita. Joskus aika on tarkoitettu hyötyajaksi, joskus nautintoajaksi. Näistä erilaisista ajan luonteista kirjoitetaan tässä blogissa jatkossa ja myös siitä, miltä aika tuntuu.

Yhteenveto:

• Selitämme irrationaalisesti kiireellämme monia sellaisia asioita, jotka eivät riipu kiireestä, vaan asioiden priorisoinnista. Nämä selitykset menevät yllättäin myös läpi.
• Mahdollisuuksien lukumäärä aiheuttaa sen, että on koko ajan kiireen tuntu. Kaikkea mitä haluaisi tehdä, ei ehdi tekemään.
• Kiire tai kiireettömyys ovat ainakin pitkällä aikavälillä enimmäkseen omia valintojamme. Olisimme voineet valita toisinkin.
• Melkein puolella ihmisistä (42%) on suuri vapaus päättää itse omasta ajankäytöstään. Objektiivisesti ajatellen todella kiireisiä on vain 5%.
• Sukupolvi X ja perheet ovat muita kiireisempiä. Mitä koulutetumpi ihminen sitä kiireisempi hän on