Kollapsologia ottaa yhteiskunnan romahtamisen lähtökohdaksi - mistä oikein on kyse?

Tein yllä olevan infograafin kiteyttämään olennaisena pitämiäni asioita kollapsologiasta. Tätä saa käyttää ja jakaa, kunhan kertoo tekijän eli Hanna Willman-Iivarinen, www.miratio.fi 

Olen törmännyt termiin ”kollapsologia” useaan otteeseen tulevaisuudentutkijoiden tilaisuuksissa. Marraskuussa 2025 BIODIFUL-hanke järjesti kollapsologia-webinaarin. Menin kuuntelemaan ja ottamaan selvää, mistä oikein on kyse.

Kollapsologian taustalla on ajattelutapa, jossa lähdetään liikkeelle siitä, että nykyinen yhteiskuntamalli vääjäämättä romahtaa. Tarkoituksena ei ole käyttää aikaa kauhisteluun, vaan pohtia realistisesti, miten voidaan lieventää romahduksen seurauksia vahvistamalla resilienssiä ja miten saadaan uudelleenrakennus mahdollisimman nopeasti käyntiin. Olennaista ei siis ole yrittää estää romahdusta tai arvioida sen todennäköisyyksiä. Kun lähtökohdaksi otetaan, että romahdus joka tapauksessa tapahtuu, säästetään aikaa ja voidaan keskittyä olennaiseen. Muut tutkimusalat voivat keskittyä pohtimaan romahduksen estämistä, hidastamista tai todennäköisyyksiä. 

Vaikka kollapsologiassa ei haeta syitä romahdukseen, ei niiden kuvitteleminen kovin vaikeaa ole. Ruokajärjestelmät ovat haavoittuvia, maaperä köyhtyy, pölyttäjät kuolevat, luonnon monimuotoisuus heikkenee, ilmastonmuutos, maat velkaantuvat, energian hinta ja saanti vaikeutuu, infrastruktuurit rapautuvat ja autoritaaristen liikkeiden vetovoima kasvaa. Samaan aikaan populistit horjuttavat uskoa faktoihin ja tekoäly mullistaa suunnilleen kaiken. Tekoälyynkin liittyy monenlaisia riskejä, joita on vaikeaa edes kuvitella. 

Lisäksi on ennustettu, että pelkästään ilmastonmuutoksesta johtuva pakolaisuus voi kasvaa jopa seitsemänkertaiseksi vuoteen 2050 mennessä: Tämä tarkoittaisi, että Suomeen voisi päätyä noin miljoona pakolaista. Seurauksena olisi massatyöttömyys, terveydenhuollon kriisi, ruokakriisi ja arjen ahdinko ylikansoitettujen paikkojen vuoksi. Yliopiston lehtori Panu Halme Jyväskylän yliopistosta heitti ilmaan kysymyksen: ”Kuvitteleeko joku tämän kaiken tapahtuvan ilman väkivaltaa?”. Joo, tuskin ei. 

Kollapsologiassa oletetaan, että romahdus on jo käynnissä tai alkaa hyvin pian. Vaikka pystymme paikkaamaan osia järjestelmästä, emme pysty estämään romahdusta. Kollapsologiassa ei ajatella romahduksen tulevan yhdessä rysähdyksessä kuten elokuvissa vaan hitaana ja monitahoisena rappeutumisena. Tässä tulee väkisinkin mieleen Suomen nykyinen kurjistumiskehitys, kun hallitus leikkaa rajulla kädellä hyvinvointivaltion palveluista ja samaan aikaan kuitenkin valtionvelka kasvaa. Ei tätä sen kauempaa tarvitse hakea. 

Jared Diamondin laaja katsaus historiaan osoittaa, että järjestelmät harvoin kaatuvat yhden tekijän seurauksena, vaan moninainen pienten kriisien kasaantuminen johtaa pisteeseen, jossa kokonaisuus ei enää palaudu ennalleen. Diamondin keskeinen huomio on, että järjestelmät vaikuttavat vahvimmilta juuri hetkeä ennen kuin ne murtuvat. Tämä johtuu siitä, että jäykässä ja vahvalta vaikuttavassa systeemissä reagointikyky ja joustovara ovat heikkoja. Usein tätä ei havaita ennen kuin on liian myöhäistä. Tämän takia esimerkiksi ruoantuotannossa olisi hyvä olla diversiteettiä, eikä pelkkiä suurtiloja. 

Diamondin toinen tärkeä havainto on se, ettei romahdus ole kaikkialla samanlainen: jotkut yhteisöt onnistuvat sopeutumaan uusiin olosuhteisiin, toiset takertuvat vanhoihin systeemeihin ja häviävät. Historiassa voittajat ovat niitä, jotka ketterimmin sopeutuvat muuttuneeseen todellisuuteen. Toisin sanoen että romahdus ei ole kaiken loppu, vaan uudenlaisen maailman alku. 

Kollapsologian tarkoitus ei ole lietsoa epätoivoa. Hyöty syntyy siitä, että hyväksymällä romahduksen mahdollisuus, voidaan keskittyä siihen, mihin todella voimme vaikuttaa. Olennaista on resilienssin lisääminen. Resilienssi tarkoittaa kykyä kestää vaikeuksia ja selviytyä, vaikka jokin menisi pieleen. Se ei ole pelkkää sinnittelyä vaan toimintakyvyn säilyttämistä, kriisistä palautumista ja sopeutumista. Jos jokin osa pettää, löytyy muita tapoja selviytyä. Monitieteinen lähestymistapa on välttämätön, koska mikään yksittäinen tieteenala ei kata tilannetta riittävästi. 

Kollapsologian ehkä tunnetuin teos, Pablo Servignen ja Raphaël Stevensin How Everything Can Collapse, kertoo, että monia nykyisiä kriisejä käsitellään täysin irrallisina, vaikka ne ovat toisiinsa kytkeytyneitä järjestelmäriskejä. Esimerkiksi ilmastokriisi ei ratkea ilman energiajärjestelmän muutosta, energiajärjestelmä ei ratkea ilman talouden uudelleenpohtimista ja niin edelleen. Heidän keskeinen teesinsä on, että selviytymisen perustana on yhteisöjen kyky auttaa toisiaan ja rakentaa paikallisia ratkaisuja maailmassa, jossa globaaleihin mekanismeihin ei voi täysin luottaa. 

Oikeastaan voisi sanoa, että kollapsologia on jonkinlainen filosofia, ajattelumalli, mikä auttaa tunnistamaan mikä on tärkeää ja välttämätöntä. Kiinnostavaa on se, miten tätä voidaan soveltaa. Jos poliitikot ottaisivat tämän lähtökohdaksi, päätösten painopiste voisi siirtyä systeemisen kestävyyden vahvistamiseen. Lisäksi esimerkiksi yrittäjät voivat löytää mahdollisuuksia palveluissa ja ratkaisuissa, jotka tukevat yhteisöjen resilienssiä, kuten paikallista energiaa, ruoantuotantoa, osaamista ja viestintää. 

Yhdysvaltalainen tutkija Christopher Jones argumentoi kesällä 2025 Tulevaisuudentutkimuksen konferenssissa Turussa, että romahduksesta pitäisi puhua, vaikka se voi olla kiusallista ja paljon helpompaa olisi vain vaieta. Hänen keskeinen väitteensä on, että silläkin uhalla, että synkät tulevaisuuskuvat ja romahduspuhe leimataan fatalismiksi tai joksikin maailmanlopun hihhuloinniksi, asiasta pitää puhua. Jos romahduksen mahdollisuus ohitetaan julkisessa keskustelussa, tuloksena ei ole turvallisempi maailma, vaan yhteiskunta, joka kohtaa kriisin valmistautumatta.

Lisätietoja: 

https://www.collapsologie.fr/en/

Lähteet: 

 

-       Diamond, Jared (2011): Collapse – How Societies Choose to Fail or Survive. Penguin Group.

-       Halme, Panu (2025): Turvallisuus, presentaatio BIODIFUL-hankkeen Kollapsologia ”Mikä on tärkeää”- webinaarissa 21.11.2025

-       Jones, Christopher (2023): The Wisdom of Collapse – Governing in Descent Futures or the Birth of New Beginnings. Esitys konferenssissa Empowering futures – Long-term governance, democracy and futures research, Turku, 14–16.6.2023

-       Kuhmonen, Irene (2024): ”Miten säilytetään kriittisten järjestelmien toimintaedellytykset?”, presentaatio Kollapsologia ”Mikä on tärkeää”- webinaarissa 21.11.2025

-       Servigne, Pablo & Stevens, Raphaël (2020): How Everything Can Collapse – A Manual for our Times. Polity Press.