Jos Yhdysvaltojen viholliset olisivat päässeet suunnittelemaan sen ulkopolitiikan käsikirjoituksen, toiminta saattaisi näyttää suunnilleen tältä, mitä olemme viime viikkoina todistaneet. Joskin epäilen, ettei kenenkään mielikuvitus olisi näihin mullistuksiin riittänyt. Trumpin ja Vancen hallinto on kääntänyt Yhdysvaltojen ulkosuhteet päälaelleen. Muutamassa kuukaudessa maa on luopunut liittolaisistaan, lähentynyt perinteistä vihollista eli Venäjää ja sysännyt itsensä kohti kansainvälistä eristäytymistä. Suhteet Yhdysvaltain pitkäaikaisiin liittolaisiin, kuten Eurooppaan ja Kanadaan, ovat heikentyneet lähes katkeamispisteeseen. Euroopassa ja Kanadassa käydään vakavaa keskustelua siitä, tarvitaanko Yhdysvaltoja enää lainkaan, sillä se on osoittautunut erittäin epäluotettavaksi kumppaniksi. Yhdysvallat ei enää johda vapaata maailmaa, vaan toimii siellä kaiken vakauden horjuttajana.
Yhdysvaltojen kansainvälinen asema on lyhyessä ajassa muuttunut tavalla, jonka korjaaminen voi olla lähes mahdotonta. Washingtonin vetäytyminen perinteisestä roolistaan vapaan maailman johtajana on avannut strategisen tyhjiön, jota Kiina innokkaasti täyttää. Kiina on viime aikoina esiintynyt rauhantahtoisena ja vakautta tukevana toimijana.
Trumpin ja Vancen retoriikka ja toimet ovat myös heikentäneet Natoa, kun alkaa näyttää epävarmalta sitoutuuko Yhdysvallat enää sen periaatteisiin. Tämä on saanut monet eurooppalaiset maat hakemaan liittolaisiaan muualta. Lisäksi Trumpin hallinnon uusi kauppasota, puheet Kanadan liittämisestä Yhdysvaltoihin, Grönlannin ja Panaman kanavan anastamisesta, tarvittaessa vaikka sotilaallisin voimin, ovat kiristäneet suhteita sekä naapurimaihin että Eurooppaan.
Tämän kehityskulun seuraukset eivät rajoitu pelkästään ulkopolitiikkaan – myös Yhdysvaltain sisäinen vakaus on vaarantunut. Mielenosoituksia on paljon ja moni kongressin jäsen kyseenalaistaa yhä voimakkaammin sanakääntein hallinnon politiikan ja sen vaikutukset maan turvallisuuteen ja talouteen.
Tarkastelen tässä tekstissä, miten Yhdysvaltojen tilanne saataisiin jälleen vakautettua ennen kuin mitään todella peruuttamatonta tapahtuu. Selkeintä olisi Yhdysvaltojen johdon vaihtaminen ja uusien vaalien järjestäminen. Tämä on kuitenkin perustuslain vastaista ja siksi tarkastelen muita vaihtoehtoja ja artikkelin lopussa rakennan skenaarioita, miten tilanne Yhdysvalloissa saattaa edetä.
Vallanvaihtamisen keinovalikoima
Yksinkertaisin tapa vallanvaihtoon olisi nostaa virkarikossyyte Trumpia vastaan. Syyksi tähän riittää toimiminen Yhdysvaltojen etujen vastaisesti. Aika moni on jo nyt sitä mieltä, että kriteerit täyttyvät helposti. Ei voi olla Yhdysvaltojen edunmukaista heikentää maanpuolustuksellista ja ulkopoliittista asemaa. Ei myöskään ole Yhdysvaltojen edun mukaista ajaa maata kauppasotaan tai sisäpoliittiseen kaaokseen. Pörssi reagoi jo nyt voimakkaasti. Virkarikossyyte voisi napsahtaa myös siitä, että Trump jäädyttää kongressin jo päättämän Ukrainan tuen. Koska presidentti ei voi toimia kongressin päätöksiä vastaan, hän rikkoo lakia. Virkarikossyytteen nostaminen vaatisi kuitenkin kongressissa 2/3 enemmistön. Kongressi on republikaanien hallussa ja toistaiseksi puolueen enemmistö on pysynyt Trumpin takana.
Myös presidentin syrjäyttäminen on mahdollista, jos hänet katsotaan kykenemättömäksi hoitamaan tehtäväänsä (25th Amendment). Tämä vaatisi sen, että varapresidentti ja hallituksen enemmistö tukisi toimenpidettä. Se on erittäin epätodennäköistä, sillä JD Vance ja hallitus ovat Trumpille täysin lojaaleja ja tuskin asettuisivat häntä vastaan.
Teoriassa olisi mahdollista pakottaa Trump eroamaan, samalla tavalla kuin Richard Nixon aikoinaan pakotettiin. Tämä voisi tapahtua joko republikaanien tai yritysmaailman toimesta. On kuitenkin epätodennäköistä, että Trump taipuisi minkään pienen painostuksen edessä. Trump tykkää vallasta ja siviilinä hän joutuisi kohtaamaan useita rikossyytteitä vanhoista toimistaan.
Äärimmäinen, mutta teoriassa mahdollinen, skenaario olisi sotilasvallankaappaus tai sisällissodan kaltainen tilanne. Yhdysvaltain asevoimat ei ole millään tavalla politisoitunut, eikä sotilasjohto ole osoittanut minkäänlaista halua puuttua tilanteeseen. Perinteisesti armeija on pysynyt erossa politiikasta, joten vallankaappauksen todennäköisyys on hyvin pieni. Ellei sitten käy niin, että armeija joutuu valitsemaan perustuslain tai presidentin määräysten välillä. Jos esimerkiksi Trump määräisi armeijan hajottamaan mielenosoituksia vastoin perustuslakia, armeija joutuisi kinkkiseen valintatilanteeseen.
Ongelmaksi kaikissa näissä vaihtoehdoissa muodostuu myös varapresidentti JD Vance. Mikäli Trump syrjäytettäisiin, valta siirtyisi hänelle. Eikä Vancen linja ole Trumpia parempi, oikeastaan hän on monessa suhteessa vielä radikaalimpi. Tämä tekee vallanvaihdosta entistä monimutkaisemman, sillä mikäli Trump halutaan poistaa, olisi löydettävä keino myös Vancen poistamiseksi.
Kriittiset muutostekijät
Yhdysvalloissa muuttuu nyt niin monta asiaa samaan aikaan, että muutoksia on vaikeaa hahmottaa. Ulkopolitiikan kriisiä käsiteltiin jo edellä. Maa on ajautunut tilanteeseen, missä sen vaikutusvalta hupenee päivä päivältä. Trumpin henkilökohtainen kauna Zelenskyiä kohtaan on johtanut Ukrainatuen jäädyttämiseen. Tämä on vahingoittanut Yhdysvaltojen (entisen?) liittolaisen, Ukrainan, asemaa Venäjän aloittamassa hyökkäyssodassa ja myös hajottanut republikaanien yhtenäisyyden. Monet senaattorit ovat varoittaneet, että tämä päätös voi kostautua Yhdysvaltojen pitkäaikaiselle turvallisuudelle ja liittolaissuhteille.
DOGE-leikkaukset ovat suoraan vaikuttaneet miljoonien amerikkalaisten toimeentuloon ja monien tärkeiden instituutioiden rapautumiseen. Maahanmuuttajien hallitsemattomat karkotukset ovat ajaneet monet toimialat syöksykierteeseen, kun työvoimaa ei ole enää saatavilla. Trumpin hallinnon asettamat tariffit ovat kiristäneet suhteita Eurooppaan ja naapurimaihin sekä heikentäneet Yhdysvaltojen omaa taloutta. Protektionismi on tehnyt enemmän hallaa kuin hyötyä, mutta Trumpin hallinto ei näytä perääntyvän.
Oikeusjärjestelmä on kriisiytynyt Trumpin armahdettua kaikki Capitolin valtaukseen osallistuneet ihmiset. Selkeä piittaamattomuus oikeusjärjestelmästä ja perustuslain vastaiset leikkaukset ja DOGE:n vallankäyttö kielivät oikeusvaltion kriisistä. Myös virkamiesten vaihtaminen myötäilijöihin kertoo karua kieltä hallinnon autoritäärisistä otteista.
Mahdolliset skenaariot
Yhdysvallat on risteyskohdassa, jossa jokainen päätös voi sysätä maan takaisin kohti vakautta tai syöksykierteeseen kohti katastrofia. Kehittelin erilaisia skenaarioita siitä, miten Yhdysvaltojen tulevaisuus voi kehittyä ja erityisesti mitkä tapahtumat voisivat johtaa vallanvaihdokseen.
Skenaario 1: Demokratian loppuliuku
Trumpin ja Vancen hallinto on jo ottanut ensimmäiset askeleet autoritääriseen suuntaan. Trump antoi vaalikampanjansa aikana selviä viitteitä siitä, ettei hän arvosta demokratiaa eikä koe sen säilyttämistä kovinkaan tarpeellisena. Vaalikampanjassaan hän kertoi kannattajilleen moneen kertaan, että nämä vaalit ovat "viimeiset, mitkä tarvitaan". Lisäksi hän on leikitellyt ajatuksella itsestään kuninkaana. Aiemmin harmittomina höpinöinä pidetyt jutut ovat alkaneet vaikuttamaan yhä enemmän todelliselta agendalta. Lisäksi Trump on osoittanut, ettei hän kunnioita perustuslakia, eikä hänen tarvitse noudattaa sellaisia lakeja, mistä hän ei tykkää.
Kun kaaos maassa pahenee ja mielenosoitukset lisääntyvät, hallinnon pitää ennen pitkää päättää tekeekö se myönnytyksiä vai koventaako se otteitaan. On lähes varmaa, että Trump ja Vance valitsevat jälkimmäisen. Tällöin valta keskittyy yhä tiukemmin heille. Jo nyt on näkyvissä pyrkimyksiä tukahduttaa median toimintaa ja painostaa poliittisia vastustajia sekä eri mieltä olevia virkamiehiä monin eri tavoin. Lopputuloksena Yhdysvallat ajautuu tilaan, jossa demokratian muodolliset rakenteet saattavat säilyä (kuten Venäjällä), mutta todellinen valta on vain tietyillä ihmisillä.
Tämä skenaario on erittäin todennäköinen. Trumpin ja Vancen hallinto on jo osoittanut pyrkimyksiä keskittää valta yhä tiukemmin itselle. Ei ole syytä olettaa, että kehitys kääntyisi ilman merkittävää ulkopuolista tai sisäistä painetta.
Skenaario 2: Republikaanit tulevat järkiinsä
Trumpin ja Vancen hallinto on jo nyt jakanut republikaanit kahteen leiriin. Ukrainan tukemisen lopettaminen, liittolaisten kohtelu, tariffipolitiikka ja DOGE-leikkaukset ovat aiheuttaneet kriisin, jossa yhä useamman republikaanin tuki Trumpin ja Vancen hallinnolle on alkanut horjua. Moni miettii palveleeko hallinnon nykyinen linja puolueen etuja vai onko sen tarkoituksena ainoastaan tukea Trumpin ja Vancen henkilökohtaisia valtapyrkimyksiä.
Republikaanipuolue voi päätyä kääntämään selkänsä Trumpille kolmesta syystä. Ensimmäinen syy on arvokriisi. Moni republikaani on perinteisesti kannattanut vahvaa kansallista puolustusta, Nato-yhteistyötä ja hyviä suhteita liittolaisiin, nyt kuitenkin Trump ja Vance toimivat näiden arvojen vastaisesti. Toinen mahdollinen syy on talouskriisi, joka voi pakottaa puolueen lopettamaan Trumpin ja Vancen tukemisen. Republikaanipuolue on erittäin riippuvainen suurista lahjoittajista. Puolueen saama rahoitus romahtaa, jos oligarkit, eli talouden ja yritysmaailman jättiläiset, huomaavat ettei nykyinen hallinto enää palvele heidän etujaan eikä toimi heidän arvojensa mukaisesti. Jo nyt DOGE-leikkaukset ovat iskeneet kulutuskysyntään, yritykset siirtävät tuotantoaan pois Yhdysvalloista ja epävakaa ulkopolitiikka horjuttaa markkinoita. Kolmas syy Trumpin hylkäämiseen on pelko äänestäjien menettämisestä. Jos puolue tajuaa, että Trumpin ja Vancen toimien tukeminen merkitsee vääjäämätöntä tappiota tulevissa vaaleissa, he voivat vetää tukensa Trumpin hallinnolta.
Republikaanien enemmistön tuella senaatti tai edustajainhuone voi käynnistää viraltapano-prosessin. Jos näin käy JD Vancestä tulee presidentti. Koska hän on vielä radikaalimpi kuin Trump, on todennäköistä, että hänet syrjäytetään samaan aikaan tai ainakin hyvin pian edellä mainitulla mekanismilla. Tämän jälkeen edessä olisi joko ennenaikaiset vaalit – mikä vaatisi perustuslain muutoksen – tai edustajainhuoneen puhemies nousisi presidentiksi perustuslain mukaisessa järjestyksessä.
Tämä skenaario on melko todennäköinen. Republikaanien jakautuminen on käynnissä, mutta Trumpin ote puolueesta on edelleen vahva. On mielenkiintoista nähdä kuinka syvä kriisin täytyy olla, ennen kuin puolue kääntää hänelle selkänsä.
Skenaario 3: Ulkopoliittinen painajainen räjähtää käsiin
Trumpin ja Vancen hallinto on jo tehnyt Yhdysvalloista epäluotettavan liittolaisen. Venäjän kanssa flirttailu, Kiinalle annettu strateginen tila, Naton pelotevaikutuksen tuhoaminen ja pitkäaikaisten liittolaisten karkottaminen ovat horjuttaneet maailmanjärjestystä sellaisella tavalla, mistä toipuminen kestää vuosikymmeniä. Yhdysvallat ei ole enää vapaata maailmaa johtava voima, vaan eristäytyvä ja epäluotettava toimija, jonka lupauksilla ei ole minkäänlaista painoarvoa.
Toissa viikonloppuna järjestettiin Lontoossa Yhdysvaltojen entisten liittolaisten kokous, johon Yhdysvaltoja ei kutsuttu. Kanada ja EU ovat alkaneet koordinoida puolustustaan täysin ilman Yhdysvaltojen mukanaoloa. Mukaan rintamaan on liittynyt myös Australia, joka on jopa pohtinut joukkojen lähettämistä Ukrainaan. Tämä kertoo, että Eurooppa on poistanut Yhdysvallat vakavasti otettavien liittolaisten joukosta. Tilanne, mitä ei olisi pystynyt edes kuvittelemaan vielä muutama viikko sitten. Jos tämä kehitys jatkuu niin liittolaiset kääntyvät lopullisesti Yhdysvaltoja vastaan. Lopputuloksena Yhdysvallat jää täysin yksin (tai ehkä se vaihtoehtoisesti liittoutuu tiukemmin Venäjän kanssa?).
Kysymys kuuluu: missä menee raja, jossa kansan enemmistön, republikaanien tai jopa armeijan mitta täyttyy tai syntyy paniikkimieliala? Tähän mennessä Trumpin hallinnon päätökset ovat olleet katastrofaalisia, mutta taso ei näköjään vielä riitä. Ehkä tarvitaan vielä selkeämpi Yhdysvaltoihin kohdistuva sotilaallinen uhka tai vaikkapa Kiinan hyökkäys Taiwaniin, jotta Yhdysvalloissa ymmärretään, kuinka vaarallinen yksinjäämisen strategia todella on.
Tämän skenaarion todennäköisyys on keskisuuri. Yhdysvaltain ulkopolitiikka on jo nyt vaarallisella tiellä, mutta liittolaiset ovat toistaiseksi olleet melko varovaisia. He etsivät kuitenkin aktiivisesti vaihtoehtoja ja kärsivällisyys on loppumassa. On jopa väläytelty EU:n ja Kiinan strategista liittoa. Sitäkään ei olisi pystynyt kuvittelemaan ennen tätä päivää.
Skenaario 4: Demokratia voittaa (tai Trump järkiintyy)
Yhdysvaltojen poliittinen kriisi on synnyttänyt laajan kansanliikkeen, joka vastustaa Trumpin ja Vancen autoritäärisiä pyrkimyksiä. Mielenosoitukset ovat laajimmat sitten vuoden 2020 Black Lives Matter -liikkeen. Tällä kertaa tosin aiheita on yhden agendan sijaan lukuisia. Mielenosoittajat vaativat Ukrainatuen palauttamista, DOGE-leikkausten perumista, oikeusvaltion vahvistamista ja Yhdysvaltojen kansainvälisen aseman palauttamista. Pelko demokratian katoamisesta ja Yhdysvaltojen romahtamisesta ovat yhdistäneet erilaisia ryhmiä historiallisella tavalla.
Tilanne mielenosoituksissa on alkanut kärjistyä. Äärioikeisto on järjestänyt vastamielenosoituksia, mikä on johtanut väkivaltaisiin yhteenottoihin eri puolilla maata. Kansalliskaarti on kutsuttu tukemaan paikallispoliiseja useissa osavaltioissa. Trump on lisännyt jännitteitä nimittämällä mielenosoituksiin osallistuneita ihmisiä "pettureiksi ja anarkisteiksi". Samaan aikaan republikaanien yhtenäisyys on alkanut murenemaan, sillä useat kuvernöörit ovat kieltäytyneet tukemasta Trumpin pyrkimyksiä tukahduttaa protestit voimakeinoin.
Jos Trump koventaa otteitaan ja yrittää tukahduttaa protestit väkivalloin, kansalaisliike voi kasvaa hallitsemattomaksi ja ajaa maan syöksykierteeseen. Lopulta tilanne vakautetaan joko siten, että Trump ja Vance joutuvat tekemän myönnytyksiä tai luopumaan vallasta. Demokratia voittaa.
Tämä skenaario on mahdollinen, mutta ei toteudu lähitulevaisuudessa. Vaikka protestiliike on jo merkittävä voima, niin Trumpilla on edelleen suuri kannattajakunta. Ratkaisevaa on, missä kohtaa yhdysvaltalaisten enemmistön sietokyky ylittyy. Vaihtoehtoisesti Trump saattaa huomata, ettei hän tällä politiikalla jää historiankirjoihin suurena johtajana ja siksi hän kääntää kurssinsa ennen kuin on liian myöhäistä. Tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon en juurikaan usko, mutta onhan tässä farssissa ollut uskomattomia käänteitä riittämiin, joten kai sekin on mahdollista.
Skenaario 5: Sisällissota
Ajatus uudesta Yhdysvaltain sisällissodasta tuntuu dystooppiselta spekulaatiolta, mutta ehkä se onkin yhä vakavammin otettava uhka. Stephen Marchen The Next Civil War -teoksessa (2022) käydään läpi asiantuntijoiden arvioita ja erilaisia skenaarioita, joiden kautta Yhdysvallat voisi ajautua sisällissotaa muistuttavaan sisäiseen konfliktiin. Marche toteaa analyysinsa perusteella, että kysymys ei ole enää siitä, tuleeko uusi sisällissota, vaan siitä milloin se alkaa. Marchen kirja on kirjoitettu kolme vuotta sitten. Sisällissodan uhka ei ole sinä aikana ainakaan pienentynyt.
En kuitenkaan pidä sisällissotaa yhtä vääjäämättömänä kuin Marche, vaikka pidänkin sitä mahdollisena. Sisällissodan ei tarvitse tarkoittaa perinteistä rintamasotaa, vaan se voi ilmetä laajamittaisina mellakoina, alueellisina yhteenottoina ja järjestelmällisenä poliittisena väkivaltana, jossa paikalliset poliisiryhmät, osavaltiot ja keskushallinto ajautuvat yhä suurempaan konfliktiin keskenään. Tällä hetkellä Yhdysvalloissa nähdään merkkejä, jotka enteilevät vakavaa sisäistä kriisiä. Mielenosoitukset ovat laajentuneet, väkivaltaistuneet ja niiden tukahduttamista yritetään väkivalloin.
Trumpin toimet ovat lisänneet riskiä sille, että poliittinen väkivalta karkaa hallinnasta. Merkittävin esimerkki tästä on se, miten hän armahti kaikki Capitolin valtaukseen osallistuneet. Tämä oli signaali hänen kannattajilleen, että poliittinen väkivalta ei ainoastaan ole hyväksyttävää, vaan myös suojeltua. Se myös osoitti, että Trump ei kunnioita lakia, mikä pahensi jo valmiiksi olemassa olevaa oikeusvaltion kriisiä.
Tilanne eskaloituisi nopeasti, jos osa osavaltioista kieltäytyisi tottelemasta Trumpin hallinnon määräyksiä. Tällainen liittovaltion ja osavaltioiden välinen konflikti aiheuttaisi aikamoisen kriisin. Pahin mahdollinen skenaario on, että liittovaltion hallinto käyttäisi sotilaallisia keinoja ottaakseen yksittäisen osavaltion hallintaansa. Tällöin Yhdysvallat olisi käytännössä sisällissodassa.
Tämä skenaario on epätodennäköinen, mutta ei mahdoton. Poliittinen väkivalta ja yhteiskunnallinen jakautuminen voivat eskaloitua, mutta perinteinen sisällissota vaatisi armeijan jakautumista ja osavaltioiden laajamittaisia irtautumispyrkimyksiä, mikä on vielä kaukana.
Lopuksi
Yhdysvallat on ajautunut syvään poliittiseen ja yhteiskunnalliseen kriisiin, jonka ratkaiseminen vaatii joko hallinnon vaihtumista tai merkittäviä muutoksia sen toimintatavoissa. Kaikki skenaariot osoittavat, että nykyinen tilanne ei voi jatkua loputtomiin ilman, että seuraukset muuttuvat hallitsemattomiksi. Taloudellinen paine, poliittinen vastarinta ja kansainvälisen aseman romahdus voivat kukin erikseen tai yhdessä pakottaa vallanvaihdokseen. Vaarana kuitenkin on, että hallinto kiristää otettaan ja vie Yhdysvallat yhä syvemmälle autoritääriseen suuntaan.
Kaiken keskiössä on republikaanipuolue. Jos se päättää hylätä Trumpin ja Vancen, hallinnon vaihtaminen ja tilanteen normalisoituminen voi tapahtua nopeastikin. Vaihtoehtoisesti kongressi voi ryhtyä lainsäädännölliseen vastarintaan. Kongressi voisi säätää lakeja, jotka rajoittavat Trumpin ja Vancen valtaa, esimerkiksi pakottamalla Ukrainatuen jatkumisen tai estämällä liittovaltion varojen käytön tiettyihin hankkeisiin. Tämä vaatisi kuitenkin tarpeeksi suurta republikaanien ja demokraattien yhteistyötä, mikä ei toistaiseksi näytä todennäköiseltä. Kahden vuoden päästä on kongressivaalit ja silloin todennäköisesti demokraatit voittavat ylivoimaisesti. Mutta kestääkö Yhdysvallat (ja muu maailma) kahta vuotta tätä hallintoa?
Kommentit
Lähetä kommentti