Suuri osa ehdokkaista lupailee yhtä sun toista vaalien alla. He lupaavat vaikuttaa moneen asiaan, tehdä suuria tekoja ja muuttaa maailmaa. Enimmäkseen lupaukset ovat realistisia, mutta toisinaan ehdokkaat antavat hulvattomia, lähinnä viihteeksi tarkoitettuja lupauksia. Niin tai näin, vaalilupaukset ovat keskeinen osa ehdokkaiden kampanjointia. Tästä huolimatta osa ehdokkaista ilmoittaa, ettei aio luvata yhtään mitään. Sellainen varovaisuus on ihan turhaa, sillä äänestäjillä näyttää olevan kohtuullisen hyvä ”vaalilupausten lukutaito”. Hyvin harva äänestäjä ajattelee vaalilupausten olevan kirjaimellisesti lupausten kaltaisia.
Monet äänestäjät ymmärtävät, etteivät ehdokkaat aina pysty pitämään lupauksiaan. Täsmällisten lupausten pitäminen on politiikassa aina vaikeaa, koska politiikanteko on pitkälti monimutkaisia kompromisseja. Edes enemmistöpuolueen edustaja ei yksinään päätä mitään. Eikä päätä puoluekaan. Kompromisseja pitää tehdä ensin puolueen sisällä ja sitten poliittisten liittolaisten kesken. Oppositiopuolueen on hyvin vaikeaa pitää minkäänlaisia lupauksia, koska heillä ei ole valtaa päättää oikein mistään. Vaikka vaalimainoksissa lupaillaan monenlaisia mahdottomia asioita, harva äänestäjä näyttää pitävän vaalilupauksia pötypuheena. He pitävät niitä lähinnä vain tavoitteina, joita ei ole tarkoituskaan ottaa kirjaimellisesti.
Media kirjoittaa vaalilupauksista ennen vaaleja aika toteavaan sävyyn, eikä niitä juurikaan epäillä ennakkoon. Melko harvoin media vaatii jälkikäteenkään ketään tilille lupauksistaan, muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Kun George H. W. Bush pyrki Yhdysvaltojen presidentiksi 1988 hän lupasi vaalikampanjassaan ”Read my lips: No more taxes”. On arvioitu, että moni republikaani äänesti häntä juuri tuon lupauksen takia. Niin kuin politiikassa usein käy, Bush ei pystynyt pitämään lupaustaan. Demokraatit hallitsivat kongressia ja Bush joutui taipumaan kompromissiin, minkä seurauksena verot nousivat. Media ja vastaehdokkaat eivät tätä nimenomaista lupauksen rikkomista unohtaneet. Tämän on arveltu olevan osasyy siihen, että Bush hävisi seuraavat presidentinvaalit Bill Clintonille. Nykypäivänä Yhdysvalloissa on ihan eri meininki, sillä suuri osa kansasta ja media tuntuvat suhtautuvan presidentti Donald Trumpin lupausten pitämättömyyteen hyvin suurpiirteisesti.
Lupauksien pitämiseen liittyvät sosiaaliset normit voivat aiheuttaa päänvaivaa politiikoille. Ehkä tästä syystä vaalilupaukset ovat usein melko epämääräisiä: ”Teen parhaani” tai ”Olen jonkin asian puolella”. On hyvä luvata tarpeeksi, että ihmisiä kiinnostaa, mutta ei liikaa, jotta ei aiheudu pettymyksiä. Tekee ehdokas sitten epämääräisen tai tarkan vaalilupauksen, sen pitää olla uskottava. Markkinoijat ovat huomanneet, että jos tarjous on liian hyvä ollakseen totta, ihmiset eivät usko siihen. Mark Joyner kertoo epäuskottavien tarjousten voimasta kuvaavan esimerkin. Eräs markkinointimies laittoi sanomalehteen ilmoituksen, missä sanottiin: "Tarjoan sinulle tuhat dollaria jokaista dollaria kohden, jonka annat minulle”. Eikö kuulostakin huijaukselta? Markkinointimies, joka laittoi tällaisen tarjouksen lehteen, ei saanut yhtäkään vastausta, ja juuri se oli hänen pointtinsa. Tarjous ei kuulostanut riittävän uskottavalta.
Tosin epäuskottavilla vaalilupauksilla on kyllä paljon viihdearvoa. Googlailin näitä ja löysin muutamia aika hauskoja. Esimerkiksi yhdysvaltalainen poliitikko, Vermin Supreme, lupasi ponin kaikille äänestäjille. Tämä outo lupaus oli keskeinen teema hänen vaalikampanjassaan. Ilmeisesti lupaus oli satiiria ja sen tarkoitus oli kiinnittää huomiota poliitikkojen usein liioiteltuihin ja tyhjiin vaalilupauksiin.
Joskus vaalilupaus on niin vaatimaton, että se on sen takia melko huvittava. Vuonna 1980 moni äänestäjä epäili, että tuolloin 69-vuotias Ronald Reagan olisi liian vanha presidentiksi. Reagan vastasi näihin huoliin huumorilla ja hän lupasi pysyä hereillä, eli valppaana ja tietoisena, koko presidenttikautensa ajan. Tämä osoittautuikin tehokkaaksi strategiaksi ja Reagan voitti vaalit.
Olisipa kiva, jos meillä Suomessakin olisi Alan Caruban tapainen poliitikko. Yhdysvaltalainen Alan Caruba (1937-2015) lupasi nimittäin lopettaa tylsyyden. Hän ehdotti, että työpaikoille tulisi pakolliset tanssitauot piristämään työpäivää. Lisäksi hän lupasi, että jatkossa valtion rahoittamat huvipuistot joka kaupungissa tekisivät yhdysvaltalaisten arjesta jännittävämpää. Caruban kampanja korosti elämänilon lisäämistä, ja hänen erikoinen lähestymistapansa keräsi kannattajia, jotka olivat kyllästyneet tavalliseen poliittiseen retoriikkaan. Vielä Carubaa laajemmin ihmisten arkea aikoi mullistaa intialainen poliitikko, Sheik Dawood, joka lupasiäänestäjille 10 litraa brandya "lääkinnälliseen käyttöön" joka kuukausi, jos hänet valitaan kansanedustajaksi.Toteutuessaan tällainen lupaus voisi aiheuttaa aikamoista säpinää yhteiskunnassa.
Kaikista vaalilupauksiin liittyvistä haasteista huolimatta toivon, että ehdokkaat tekevät vaalilupauksia. Lupaus viestii optimismista sen suhteen, että asioita voidaan muuttaa ja parantaa. Olen tässä samoilla linjoilla filosofi Susan Neimanin kanssa. Hänen mielestään pessimismi on henkistä laiskuutta. Optimismi voi vaikuttaa naiivilta ja päällisin puolin pessimismi vaikuttaa urhealta tosiasioiden tunnustamiselta, vähän macholtakin. Mutta todellisuudessa pessimismi on pelkuruutta. Jos ajattelee, että asiat voivat mennä vain huonompaan suuntaan eikä mitään ole tehtävissä, niin itse asiassa samalla toteaa, ettei tarvitse tehdä mitään. Pessimisti vapauttaa itsensä vastuusta toimia. Jos taas ajattelee, että asiat voivat muuttua parempaan ja jotain on vielä tehtävissä, on saman tien vastuussa siitä, että tekee jotain asian eteen.
Lähteet
Juttu Bushin vaalilupauksesta on poimittu Wikipedian sivulta https://en.wikipedia.org/wiki/Read_my_lips:_no_new_taxes
Mark Joynerin kirjan ”The irresistible offer- How to Sell Your Product or Service in 3 Seconds or Less” mukaan tämän tällaisen tarjouksen laittoi lehteen amerikkalainen markkinointimies Mike Enlow.
Supremen, Reaganin ja Caruban lupauksista kerrotaan täällä:
https://listverse.com/2023/10/29/10-strangest-political-campaign-promises-made-by-candidates/
AM Sheik Davoodista kerrotaan täällä;
Neiman, Susan (2010): ”Susan Neiman on Morality in the 21st Century”, Philosophy Bites Podcast, tekijöinä David Edmonds & Nigel Warburton, 27.3.2010.
(huom. tämä juttu on kopio, omasta Vaalimuusa-blogistani).
Kommentit
Lähetä kommentti