Kun tietokirjailija istuu alas kirjoittamaan, hänen ensimmäinen ja ehkä vaikein tehtävänsä on valita näkökulma aiheeseen eli kirjailijan ääni. Tämä päätös vaikuttaa suuresti siihen, minkälainen suhde kirjailijalla muodostuu lukijaansa ja millaisella asenteella tekstiä kirjoittaa. Näkökulman valinta kumpuaa useista eri tekijöistä: kirjailijan omasta identiteetistä, hänen ammatillisesta roolistaan ja siitä, minkälaista vuoropuhelua hän haluaa yleisönsä kanssa käydä. Kieli voi olla kertovaa, kuvailevaa, argumentoivaa, erittelevää tai ohjaavaa ja sen tyyli voi olla opettavainen tai vaikkapa pohdiskeleva. Kieli voi olla myös ärhäkkää tai empaattista, humoristista tai lakonista. Kersti Juva, kääntäjä ja kirjailija, on osuvasti todennut: "köyhää on kieli, jos se tyytyy pelkkiin latteisiin väitteisiin." Tämä lausahdus korostaa sitä, että olisi tärkeää kertoa asioista mielenkiintoisella tavalla.
Suomen Tietokirjailijat ry:n järjestämässä kirjoituskoulutuksessa teimme mielenkiintoisen harjoituksen. Osallistujat saivat tehtäväkseen kirjoittaa koronaa käsittelevän tietokirjan avaussanat eri näkökulmista. Meille jaettiin laput, joissa kerrottiin mistä roolista tai näkökulmasta kirjoittaa. Osallistujia ja rooleja oli 11 erilaista. Oli mielenkiintoista kuulla miten erilaisia kirjoja samasta aiheesta voisi kirjoittaa pelkästään vaihtamalla näkökulmaa. Omaksi roolikseni tuli olla ulkomaalainen antropologi Suomessa. Otsikoin kirjani: "Suomalainen korona - hallittu ja hillitty." Kirjani alkaisi näin: ”Asuin koronaepidemian aikaan Suomessa ja pääsin kurkistamaan suomalaisen yhteiskunnansieluun. Se miten kukin maa hoiti koronaepidemiaa kertoo hyvin paljon yhteiskunnasta, sen normeista ja rakenteista. Kun nyt katsotaan taaksepäin huomataan, että suomalaiset koronatoimet olivat suomalaisille hyvin tyypillinen tapa toimia. Tiedotustilaisuudet hoidettiin asiallisesti ja hötkyilemättä. Maassa ei syntynyt varsinaista oppositiota koronatoimilla. Tämäkin on tyypillistä, sillä kansa on aina yhdistänyt voimansa vaikeiden vihollisten edessä. Surullista sen sijaan on, että yksinäisyys ja mielenterveyden ongelmat ovat…” Kurssilaiset innostuivat kirjastani ja kertoivat haluavansa lukea sen. Itsekin innostuin aiheesta, harmi vaan etten ole ulkomaalainen antropologi. Myös muiden kurssilaisten avaukset olivat hienoja.
Oli se äänen valinta sitten mikä tahansa, niin se on varmaa, että muilta kirjailijoilta tulee tukea ja ymmärrystä valinnalle. Keskustelu näkökulman valinnasta oli hyvin kannustavaa. Olen myös saanut paljon vertaistukea ”Kirjailijanloput” – Facebook-ryhmästä. Ainoa mistä kaikki tietokirjailijat haaveilevat on, että joku vielä maksaisi tästä työstä. Luimme kurssilla Antti Nylenin kirjasta "Häviö" katkelman: ” Kirjallisten töideni aiheuttama psyykkinen paine, katkera tietoisuus työni täydellisestä hyödyttömyydestä - siitä, ettei sen perheelleni aiheuttamia kärsimyksiä koskaan tulla korvaamaan rahana, turvallisuutena, hyvinvointini - ja lohduton varmuus siitä, ettei työni tule ilahduttamaan muita kuin riivaajia ja kahdeksan tuntematonta lukijaa, saa inhimillisyyden ja lempeyden hauraan pintakiellon nopeasti hilseilemään pois”.
Valitessaan näkökulmaa tekstiin, tietokirjailija tekee useita päätöksiä: minkä roolin hän omaksuu, minkälaisia kielen rekistereitä käyttää, ja miten hän rakentaa tekstinsä rytmin ja rakenteen. Nämä päätökset eivät ole irrallisia; ne kytkeytyvät tiiviisti kirjailijan tavoitteisiin, yleisöön ja viestiin, jonka hän haluaa välittää.
Näkökulman valinta on tärkeää, sillä se muovaa teoksen luonteen ja määrittää sen paikan kirjallisuuden kentässä. Jokainen kirjoittaja kohtaa tämän haasteen omalla tavallaan, mutta kaikille yhteistä on pyrkimys löytää ääni, joka on sekä aidosti oma että resonoi lukijoiden kanssa.
Ps. Omat tietokirjani löytyy täältä: https://miratio.fi/kauppa/
Kommentit
Lähetä kommentti