Miten katsot taideteosta, vaikuttaa siihen mitä näet: Esimerkkinä Hugo Simbergin haavoittunut enkeli

 

 

Kun luin Helena Ruuskan kirjoittaman Hugo Simbergin elämänkerran, aloin nähdä Simbergin taulut uudella tavalla. Moni tunnistaa Simbergin tuotannosta taulun haavoittuneesta enkelistä mitä pikkupojat kantavat paareilla. Olen aina pitänyt taulusta ja olen nähnyt siinä viestin, ettei kukaan ole haavoittumaton (ei edes enkeli), mutta meillä on silti toivoa, kun yhdessä hoivaamme toisemme kuntoon. Jos osaamme parantaa enkeleitä, pystymme ihan mihin vaan. Teoksessa pojat ovat aikuisten vaatteissa. Enkelin siivessä on veritahra. Edessä oleva poika katsoo suoraan eteen, enkelityttö maahan ja takimmainen poika katsojaan päin.  

 

Ruuskan kirjassa kerrottiin vaihtoehtoisia tulkintoja. Yhden mukaan kaikki kuvan hahmot ovat Simbergin omakuvia. Etummainen poika on taiteilija, joka kritiikistä huolimatta puskee eteenpäin. Enkeli paareilla on kroonisesti sairas Simberg ja taaimmainen poika kuvaa Simbergiä tavallisena suomalaisena poikana. Nämä tulkinnat kuvaavat hyvin Hugo Simbergin erilaisia rooleja. Hän sairasti paljon ja kuoli syfilikseen, mistä hän kärsi koko aikuisikänsä. Kuolema ei näyttäytynyt Simbergille minään lempeänä noutajana, vaan julmana kiduttajana. Hugo kärsi säryistä ja taudista koko ikänsä, kuolema tuli sairaskohtauksena. 

 

Toisen tulkinnan mukaan paareilla oleva enkeli on Suomineito, joka on haavoittunut Venäjän sortotoimien takia. Kun kuvaa katsoo tällä tavalla näkee, miten taaimmainen poika katsoo syyttävästi: ”katso nyt mitä teit”.  Myös toista teosta, ”Kuolema luistelee”, on tulkittu symbolina Venäjän tsaarin venäläistämistoimille, mihin moni taiteilija otti tuolloin kantaa. Ei kuitenkaan ole varmaa oliko kyseessä poliittinen kannanotto, sillä Simberg ei yleensä harrastanut sellaisia. Vaikkakin hän alkoi tuossa vaiheessa kirjoittamaan kirjeensä suomeksi ”koska juuri nyt tilanne vaatii sitä”. 

 

Helena Ruuska kertoi kirjassaan, että ilman Akseli Gallen-Kallelaa Hugo Simberg tuskin kuuluisi Suomen taiteen kärkinimiin. Trenditietoinen Gallen halusi kokeilla uutta aina ensimmäisten joukossa ja rakensi erämaahan itselleen ateljeen. Ateljeehen hän sai ajoittain oppilaakseen iloisen Hugo Simbergin ja heistä tuli hyviä ystäviä. Gallen-Kallela kertoo, että hänellä on upea oppilas, jonka työt vaikuttavat saarnoilta ja jäävät mieleen. Sekä Gallen-Kallela että Simberg siirtyivät realismista symbolismiin, missä tärkeitä on tunne ja mitä mielessä liikkuu. Simbergin kansankuvissa väreilee samaan aikaan ankara arki ja hellä hymy. Hugo oli empaattinen myötäeläjä. Taidehistoriassa Haavoittunutta enkeliä pidetään suomalaisen symbolismin keskeisenä teoksena.  

 

Hugo Simberg hahmotteli Haavoittunutta enkeliä kolme vuotta. Jossain vaiheessa pikkupoikien tilalla oli piruja. Teos on samaan aikaan sekä symbolinen että realistinen. Maisema, missä kulkue vaeltaa, on tunnistettavissa Töölönlahdeksi, jos tuntee teoksen taustat, muuten se voisi olla missä vaan. Karussa keväisessä maassa kasvaa hentoja valkoisia kukkia, samoja kukkia on enkelillä kädessään. Kevät, karukin, on toivon aikaa. 

 

Miksi eri ihmiset näkevät tauluista eri asioita? 

 

Näkeminen ei ole niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella. Aivomme tulkitsevat näkemäänsä tiedostamattamme ja täyttävät aukkoja. Kun katsoo samaa asiaa eri tarkoituksessa, näkee ja etsii eri asioita. Se mitä näkee, riippuu siitä miksi katsoo. Mariëtte Van Maarseveenin ryhmän tutkimuksessa kehotettiin jalkapalloilijoita katsomaan videolta pelitilanteita. Heidän katseidensa liikkeitä seurattiin. Tutkimuksessa selvisi, että jalkapalloilijat katsoivat ihan eri asioita, kun heitä pyydettiin joko ennakoimaan mitä seuraavaksi tapahtuu, miettimään mitä kannattaisi kussakin tilanteessa tehdä tai hahmottamaan säännönmukaisuuksia näkemässään materiaalissa. Eri tarkoituksissa videoita katsottaessa siitä nähtiin ihan eri asioita. Myös sama ihminen voi nähdä eri katselukerroilla eri asioita, jos hän katsoo sitä eri syistä. 

 

Katsomisen motiivin vaikutus näkemäämme on vain yksi hämmentävä asia näkemisessä. David Eagleman on tutkinut visuaalisia illuusioita ja erityisesti sitä mitä aivoissa tapahtuu. Hän kertoo kuutiotestistä. Kun katsoo paperilla olevaa kuutiota, joskus huomaa sen etuosan. Joskus etuosa näyttää muuttuvan takaosaksi. Kun katsoo tarpeeksi pitkään, se muuttuu taas takaisin. Koska mikään ei muutu paperilla, muutos tapahtuu ainoastaan aivoissa. Eagleman kertoo kirjassaan ”Incognito”, että näkeminen on aktiivista toimintaa, ei passiivista vastaanottamista. David Eaglemanin mukaan aivot täydentävät sen mitä me emme näe. Toisin sanoen emme näe mitä on oikeasti edessämme, vaan aivojemme tulkinnan siitä.  Aivot täydentävät aistihavaintojamme tehdäkseen niistä ymmärrettäviä. Näkeminen on siis vihjeiden tulkintaa ja synteesin tekemistä. Hämmentävää on se, ettemme ole tietoisia, miten aivomme tulkitsevat näkemäämme. Meillä ei ole mitään pääsyä siihen automaattiseen koneistoon, millä aivomme päättelevät näitä asioita. Näkemiseemme vaikuttaa siis motiivi miksi katsomme jotain ja mitä yritämme siinä nähdä. Lisäksi näkeminen on aktiivista tulkintaa ja päättelyä. Toisin sanoen näkeminen on sosiaalinen konstruktio.

 

Jokainen katsoja tulkitsee Haavoittunutta enkeliä omalla tavallaan, kuten taiteilija oli sen nimen kohdalle vetämällään viivalla kenties toivonutkin. Taide haastaa meidät näkemään maailman uusin silmin. Taiteen tulkitseminen peilaa sekä yksilön kokemuksia että yhteiskunnan kontekstia. Taiteen voima piilee sen kyvyssä herättää meissä halua ymmärtää toisiamme ja maailmaa paremmin, tarjoten samalla lohdutusta siitä, ettemme ole yksin kokemustemme kanssa.

 

Lähteet: 

Ruuska, Helena (2018): Hugo Simberg: Pirut ja enkelit, WSOY.  

 

Van Maarseveen, Mariëtte & Oudejans, Raôul & Mann, D.L. & Savelsbergh, G.J.P (2016): “Perceptual-cognitive skill and the in situ performance of soccer players”, Quarterly Journal of Experimental Pscyhology

 

Eagleman, David (2013): ” Incognito – The secret lives of a brain”, Robert Laffont, s. 20-55