Oberammergaun satoja vuosia sitten annettu lupaus pitää yhä: Hitlerin innostuskaan ei saanut horjutettua

Euroopassa riehui rutto eli mustasurma 1600-luvulla. Rutto löysi tiensä myös pieneen eteläsaksalaiseen Oberammergau -nimiseen kylään. Epätoivoiset kyläläiset rukoilivat Jumalaa ja vannoivat valan. Jos yhtään kyläläistä ei enää kuole ruttoon, niin kyläläiset järjestävät Jeesuksen kärsimysnäytelmän joka 10. vuosi Jumalan kunniaksi. Yhtään kyläläistä ei enää kuollut, ja niinpä kyläläiset järjestivät ensimmäisen näytelmän 1634. Kymmenen vuotta myöhemmin näyteltiin jälleen. Tässä tarinassa kaikkein kiinnostavinta on se, että he järjestävät tuota näytelmää edelleen 10 vuoden välein. 

 

Jossain vaiheessa näytelmä siirrettiin järjestettäväksi tasavuosina ja se on historian saatossa siirtynyt muutamalla vuodella sotien takia ja nyt sitten 2020 koronan takia. Viimeksi näytelmä järjestettiin 2022 ja seuraava kerta on vuonna 2030. Erikoisen historian lisäksi näytelmässä on myös toinen kiinnostava aspekti; nimittäin se, että kaikki näyttelijät ovat kyläläisiä. Ja tämä on aikamoinen ponnistus kylässä, jossa asuu vähän yli 5000 ihmistä. Kerrallaan näyttämöllä saattaa olla 800 ihmistä esittämässä massiivisia kuorokohtauksia. Näytelmä työllistää reilu 1000 kyläläistä ja näytelmää katsomaan tulleet turistit suunnilleen loput. Mutta koska näytelmä on vain 10 vuoden välein, niin kyläläiset työllistävät itseään välivuosina koristeellisilla talomaalauksilla ja puutöillä.

 

Näytelmä säätelee kyläläisten elämää, avioliitot ja lasten saamiset on suunniteltu näytelmän rytmin mukaan. Joskus aiemmin oli voimassa säädös, jonka mukaan naimisissa olevat naiset eivät saa näytellä näytelmässä, mutta se oli pakko kumota, koska kylän naiset eivät suostuneet menemään enää naimisiin. 

 

Satojen vuosien saatossa näytelmää on käynyt katsomassa monet kuuluisat ihmiset ja kuninkaalliset. Aikanaan ehkä tervetullut, mutta myöhemmin taakaksi osoittautunut vieras oli Adolf Hitler. Hitler ihastui näytelmään ja julisti sen olevan natsi-ideologian mukainen. Hämmentyneet kyläläiset jakaantuivat kahtia Hitlerin leimatessa heidät natseiksi. Osaa se ei haitannut, mutta osa oli pöyristyneitä. Aiheesta on kirjoitettu kirja “Oberammergau in the Nazi Era: The Fate of a Catholic Village in Hitler's Germany”. 

Hitleriä erityisesti näytelmässä ihastutti se, että juutalaiset johtajat tuomitsivat Jeesuksen kuolemaan ja juutalainen kansanjoukko huusi hänelle kuolemaa. Hitleriltä taisi mennä ohi se pieni yksityiskohta, että Jeesuskin oli juutalainen. Kaikki tapahtui juutalaisessa yhteiskunnassa, jota roomalaiset hallitsivat. Toisen maailmansodan jälkeen näytelmän piti päästä irti natsileimasta, mutta sen karistaminen osoittautuikin vaikeaksi. Viime vuosikymmeninä apuna on käytetty juutalaista organisaatiota, joka on auttanut välttämään antisemitistisiä tulkintoja. Näytelmään on lisätty Jeesuksen kannattajien lausuntoja, jolloin juutalaisia on sekä jeesuksen kannattajissa että vastustajissa (niin kuin tietysti historiallisestikin oli). Nykypäivän kyläläiset kannattavat lämpimästi pyrkimyksiä päästä eroon antisemitistisestä leimasta. 

 

Vaikka näytelmää on esitetty satojen vuosien ajan, on sitä aina pyritty sovittamaan sen ajan kohdeyleisön tarpeisiin. Muutamassa kymmenessä vuodessa on tapahtunut esimerkiksi sellainen muutos, että monet ihmiset eivät tunne enää Raamatun kertomuksia kovinkaan hyvin, ja siksi niitä pitää selittää ja taustoittaa tarkemmin. Näytelmässä myös huomioidaan nykyajan ihmisten pelkoja ja toiveita, eli käsitellään kysymyksiä ihmiskunnan tulevaisuudesta.

 

Olen jotenkin hyvin viehättynyt siitä, että kyläläiset ovat pitäneet lupauksensa Jumalalle satojen vuosien ajan. Nykyaikana tuon lupauksen pitäminen on hieman helpompaa, koska pääsylipputulot ja turismi takaavat toimeentulon. Mutta 1600-luvulla ja 1700-luvulla ei pääsylipputuloja juurikaan tullut. Lupaukset ovat aika kiinnostavia pohdinnan aiheita. Ennen kuin kyläläiset lupasivat järjestää näytelmän, ei heillä ollut mitään tarvetta alkaa näytellä Jeesuksen kärsimysnäytelmää. Lupauksen annettuaan heillä taas oli moraalinen velvollisuus järjestää tuo näytelmä. Ehkä he myös pelkäsivät Jumalan kostoa, jos he rikkoisivat lupauksensa. 

 

Olen ilahtunut, että pääsin kokemaan ja näkemään näytelmän viime vuonna. Koska näyttelijät ovat saksalaisia, he tietysti puhuvat saksaa. Saksaa osaamattomille turisteille oli painettu näytelmän vuorosanat englanniksi vihkoseen, mistä näytelmää oli helppo seurata. Tosin helpompaa olisi ollut, jos olisi ollut käytössä jokin samantyyppinen näyttötaulu mitä oopperassa käytetään. Oma saksankielen taitoni on sen verran surkea, että monet repliikit menivät ohi ja tarkastelin niitä sitten jälkikäteen vihkosesta kuorolaulujen aikana. On hirveän vaikea arvioida näyttelijöiden tasoa. Koska kaikki puhuivat saksaa, niin kaikki kuulostivat vähän äreiltä. Toki tämä oli osittain tarkoituskin, koska näytelmässä käytiin kiivasta väittelyä. Sen sijaan kuorolaulut, musiikki ja soololaulut olivat upeita. On hämmentävää, että niin pienestä kylästä löytyy niin paljon talenttia. Mutta toki he ovat orientoituneet rooleihin jo syntymästään lähtien ja yhteisönä tätä on ehditty harjoitella jo monta sataa vuotta…