Lisa Brennan-Jobsin kirja ”Pikkusintti” kertoo Steve Jobsista, onnettomista perheistä ja onnen tavoittelusta

”Kaikki onnelliset perheet muistuttavat toisiaan, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan”, kirjoitti Leo Tolstoi kirjassaan Anna Karenina. Tämä lause tulee mieleen, kun lukee Lisa Brennan-Jobsin vuonna 2019 ilmestynyttä kirjaa, mikä kertoo Steve Jobsin perhe-elämästä ja Lisa Brennan-Jobsin lapsuudesta ja nuoruudesta. Vaikka olisi kuinka paljon rahaa, valtaa ja menestystä, ihminen ei välttämättä ole onnellinen. 

 

Toimittaja Lisa Brennan-Jobsin kirjoittama muistelmateos "Pikkusintti" on koskettava tarina hänen lapsuudestaan, jossa hän kaipasi kipeästi kuuluisan isänsä, Steve Jobsin, hyväksyntää. Kun Lisa oli pieni, hänen suurin toiveensa oli saada isältään tunnustusta. Valitettavasti Jobs kielsi pitkään isyytensä ja vieraili harvoin tyttärensä ja tämän epävakaan taiteilijaäidin luona. Jobs otti Lisan asumaan luokseen tämän ollessa teini-ikäinen. Lisan toive näytti viimein toteutuvan. Isän ja tyttären välille syntyi kuitenkin monimutkainen suhde. Jobs oli arvaamaton, vaativa ja tunteiltaan etäinen isä, joka vaikka yritti, ei aina osannut ilmaista tunteitaan selkeästi. 

 

Lisa Brennan-Jobsin kirjaa voi lukea kuvauksena onnettomasta lapsuudesta ja siitä miten lapset hakevat vanhempiensa hyväksyntää. On todella surullista, ettei Steve Jobs kyennyt antamaan tyttärelleen sitä, mitä tämä olisi eniten kaivannut eli varauksetonta hyväksyntää ja rakastetuksi tulemisen tunnetta. Steve kuvataan kirjassa kylmäksi ja etäiseksi. Lisa tekee kaikkensa miellyttääkseen isäänsä ja päästäkseen jäseneksi tämän uuteen perheeseen. Kirjaa lukiessaan tulee ajatelleeksi, että vikaa on myös tyttäressä. Lisa tuntuu löytävän vain yhden (tässä tapauksessa saavuttamattoman) tavan tulla onnelliseksi. Siitä tulee hänelle pakkomielle. Ei omaa onnellisuuttaan kuitenkaan kuuluisi rakentaa toisen ihmisen varaan. Jokainen ihminen on vastuussa omasta onnestaan. 

 

On kiinnostavaa, että pyrkiessämme saavuttamaan onnea, se pakenee. Mitä enemmän mietimme olemmeko nyt onnellisia, sitä enemmän huomaamme asioita, mitkä voisivat olla paremmin.  Moni ihminen luulee tulevansa onnelliseksi, jos saavuttaa jonkin tavoitteensa. Tavoite voi olla uusi auto, talo, työpaikka tai vaikka palkankorotus.  Tutkimusten mukaan tästä todellakin tulee onnentunne, mutta valitettavasti se on hyvin lyhytaikainen. Kohta me jo kaipaamme jotain muuta. Filosofi Pascal Bruckner toteaa, että ”Unhappy paradox” tarkoittaa sitä, että onnentavoittelu johtaa siihen, ettei ole onnellinen ”unhappy paradox is that pursuit of happiness is self-defeating”. Mitä enemmän onnea tavoittelee, sitä enemmän onnellisuus pakenee. Onnellisuus on tunne, mikä tulee ihmiselle ilman, että sitä odottaa. Esimerkiksi jos on syömässä ystävien kanssa, tulee tunne hetken ainutlaatuisuudesta. 

 

Lisa Brennan-Jobsin tarina herättää meissä ajatuksia ja pohdintoja onnesta. Vaikka hänen elämänsä on ollut täynnä haasteita ja vaikeuksia, hän on löytänyt voimaa kohdata ne ja kääntää ne oppimisen ja kasvun mahdollisuuksiksi. Ehkä onnellisuuden tavoittelu ei olekaan lopullinen päämäärä, vaan matka, joka voi tuoda meille hienoja hetkiä. 



[i] Edmonds, David & Warburton, Nigel (2011): ” Pascal Bruckner on pursuit of happiness”, Philosophy Bites Podcast by David Edmonds & Nigel Warburton, who interview special quests, 22.4.2011

 

Kommentit