Joskus on aiemmin ajateltu, että ihmisten aivot kehittyvät suoraviivaisesti samalla kun ihminen muutenkin kasvaa eli lapsesta tulee teini ja teinistä aikuinen. On siis ajateltu aivojen kaikkien osien kehittyvän pikkuhiljaa samaan tahtiin. Nyt kun aivojen kehittymistä pystytään tutkimaan entistä tarkemmin, tiedetään, ettei tämä näkemys pidä paikkaansa. Tutkimuksissa on huomattu, että teiniaivot ovatkin ihan omanlaisensa kokonaisuus. Aivojen eri osat kehittyvät hyvin eri tahtia ja siitä johtuen teinien aivot toimivat hyvin eri tavalla kuin esimerkiksi aikuisen aivot.
Teinien aivoissa on kolme olennaista eroa verrattuna aikuisten aivoihin. Ensinnäkin teiniaivot ovat muovautuvampia eli (plastisempia) kuin aikuisten. Kaikkien ihmisten aivot muovautuvat jatkuvasti sen seurauksena mitä me teemme ja ajattelemme. On esimerkiksi huomattu, että Lontoon taksikuskeilla suuntavaistoon liittyvät aivojen osat ovat suuremmat kuin muilla. Jos ihmiset soittavat musiikki-instrumentteja, tietyt aivojen osat kasvavat. Muutoksen huomaa aivokuvauksissa jo yllättävän lyhyen uusien taitojen harjoittelujaksojen jälkeen. Muovautuvuus perustuu siihen, että yhteydet aivojen eri osien välillä joko vahvistuvat tai heikentyvät sen seurauksena mitä teemme ja ajattelemme. Mitä enemmän teemme jotain asiaa, sitä enemmän kasvaa tähän liittyvien asioiden yhteys aivoissamme ja sitä paremmiksi siis kehitymme siinä mitä teemme. Käyttämättömät yhteydet surkastuvat. Aivot muovautuvat siis ihan kaikenikäisillä ihmisillä, mutta koska teinien aivot kehittyvät nopeampaan tahtiin kuin aikuisten, muovautuvuus on suurempaa. Ei siis ole ollenkaan yhdentekevää mitä teinit tekevät ja ajattelevat. Tämä muovautuvuus nimittäin mahdollistaa sen, että jää jumiin negatiivisiin ajatuksiin, kun ajatukset vain kiertävät kehää. Toisaalta muovautuvuus ja uusien yhteyksien synty eri aivojen osien välillä mahdollistaa myös uudenlaisen ja aiempaa laajemman ajattelun.
Toinen ero aikuisten ja teinien aivojen välillä liittyy etuotsalohkon alueeseen. Nuorilla tämä tunteita ja impulsseja säätelevä alue (prefrontal cortex) ei ole vielä yhtä kehittynyt kuin aikuisilla. Jay Gieddin mukaan tästä seuraa, että teinit ottavat huomattavasti enemmän riskejä kuin aikuiset, eivätkä oikein tunnu tajuavan riskien seurauksia. Etuotsalohkon alue kehittyy samanlaiseksi kuin aikuisilla yksilöllisesti tahtiin noin 20-25 -vuotiaana. Etuotsalohkossa muodostuvat salamannopeasti monet syy-seuraussuhteet. Jos ihminen ei pysty näkemään erilaisten tapahtumien riskejä, ei hän myöskään koe niitä. Samasta syystä johtuu itsekontrollin puute. Eli koska alue mikä on vastuussa suunnittelusta ja tahdonalaisesta käyttäytymisestä ei ole vielä täysin kehittynyt, nuoret ovat impulsiivisia ja ottavat suurempia riskejä kuin aikuiset.
Sarah Blakemore selvitti aivojen magneettikuvauksien avulla, että nuoret ja aikuiset käyttävät aivoista eri osa-alueita. Tämä onkin kolmas ero teinien ja aikuisten aivojen välillä. Nuoret käyttävät enemmän ohimolohkoa ja aikuiset enemmän etuotsalohkoa. Tällä on suuri merkitys, sillä etuotsalohkon alueella sijaitsevat empaattiset taidot, ymmärtäväisyys, syyllisyydentunne ja kyky ottaa toiset huomioon. Nuorten enemmän käyttämän ohimolohkon alueelta nämä taidot puuttuvat ja siksi nuorten käyttäytyminen saattaa joskus olla poikkeuksellisen itsekästä. (Itsekkäitä ovat toki aikuisetkin, jotkut enemmän ja toiset vähemmän. Ei tämä ole pelkästään teinien juttu tietenkään). Blakemoren mukaan aivot ”aikuistuvat” näiltä osin vasta 20-30 vuoden iässä.
Vaikka joka maassa lapset ja aikuiset saavat erilaisia rangaistuksia samoista teoista. Yhdysvalloissa on jo kymmenisen vuotta sitten alettu miettimään, pitäisikö aivojen neurologinen kehitysaste huomioida vielä paremmin rangaistuksia annettaessa. Grace Icenogle tutkimusryhmänsä kanssa on sitä mieltä, että huomioon pitäisi ottaa sekin minkä tyyppisestä rikoksesta on kyse. Heidän mukaansa kognitiivinen kapasiteetti (ajattelun kyky) on 16-vuotiaalla jo usein aikuisen tasolla. Sen sijaan, jos tunteet yhdistetään päätöksentekoon (esimerkiksi rikos tehdään tunteen vallassa), nuoret eivät pysty samaan psykologiseen ja sosiaaliseen päättelyyn kuin aikuiset ja siksi rikosseuraamukset pitäisi olla erilaisia erilaisissa rikoksissa ja tilanteissa.
Lähteet
- Giedd, Jay N. (2015): ”The Amazing teen brain”, Scientific American, June 2015, p. 20-25
- Blakemore, Sarah-Jayne (2008): ” The social brain in adolescence”, Nature Reviews Neuroscience 9, 267-277 (April 2008)
- Steinberg, Laurence (2017): "Adolescent brain science and juvenile justice policymaking." Psychology, Public Policy, and Law 23.4 (2017): 410.
- Icenogle, Grace, et al. (2019): "Adolescents’ cognitive capacity reaches adult levels prior to their psychosocial maturity: Evidence for a “maturity gap” in a multinational, cross-sectional sample." Law and human behavior 43.1 (2019): 69.
Ps. Kiitos kuvasta bplanet at freedigitalphotos.net
Kommentit
Lähetä kommentti