perjantai 6. maaliskuuta 2020

Miten tanskalainen filosofi Sören Kierkegaard (1813-1855) auttaa meitä ymmärtämään nykyajan pelaajia, maalivahteja - ja tuomareita

(Kuva Harri Laitinen)

Tanskalainen filosofi Sören Kierkegaard eleli 1800-luvun alkupuolella eikä luultavasti seurannut kovinkaan paljoa jalkapalloa tai jääkiekkoa (koska nämä pelit tulivat suosituiksi vasta paljon myöhemmin). Hän tutki teoksissaan ihmisen olemassaolon merkitystä ja yksilön suhdetta muihin ihmisiin. Hän tuli siihen tulokseen, että jokainen ihminen määrittää itse oman todellisuutensa. Ja jokaisen todellisuus on ainutlaatuinen. Tätä ajattelutapaa alettiin myöhemmin filosofiassa kutsua eksistentialismiksi. Koska ihmiset määrittävät itse oman todellisuutensa, he ovat myös itse vastuussa sen sisällöstä (eli siitä millaisena he näkevät maailman ja oman roolinsa siinä). Tuosta vapaudesta määrittää oma todellisuus seuraa huikean onnentunteen lisäksi myös ahdistusta siitä vastuusta, mitä jokaisella on omasta elämästään sekä pelkoa mahdollisista vääristä valinnoista. Kierkegaard käytti termiä ”angst” kuvaamaan tätä tunnetilaa. Angst voidaan kääntää myös peloksi, ahdistuneisuudeksi tai hermostuneisuudeksi, mutta mikään näistä ei oikein kata termin alkuperäistä merkitystä, mihin liittyy myös iloa vapaudesta valita. Käytän tässä kirjoituksessa sanaa angsti. (Tätä ei kuitenkaan tulisi sekoittaa nuorten käyttämään angsti-sanaan, mikä kuvaa yleisesti sitä kaikkea mikä ottaa päähän).


Angsti ja rangaistuspotkut jalkapallossa 


Andre Krnac (2010) on kirjoittanut jalkapallon filosofiaa käsittelevään kirjaan kappaleen  “Kierkegaard at the penalty Spot”, jossa hän keskittyy pohtimaan rangaistuspotkuja.  Rangaistuspotkun ideana on antaa maalintekomahdollisuus pelaajalle, jota vastaan on aiemmin rikottu ja jolta rikkomalla on mahdollisesti viety maalintekomahdollisuus. Rangaistuspotkun suorittavan pelaajan pitää päättää mihin kohtaan maalia hän laukoo, ja miten pyrkii harhauttamaan maalivahdin. Pelaaja tuntee angstia; hänellä on paljon mahdollisuuksia, mutta toisaalta hän on myös vastuussa potkun onnistumisesta. Päätös siitä mihin hän laukaisee, on joko oikea tai väärä riippuen lopputuloksesta eli siitä tuleeko tilanteesta maali. Tämä on tavallaan hullua, koska maali ei ole kiinni pelkästään laukaisijasta. Maalivahdilla on myös paljon osuutta asiaan. Angstin suuruus riippuu päätöksen tärkeydestä, mikä taas riippuu pelitilanteesta; ollaanko jo monta maalia johdossa vai ollaanko tasoittamassa tilannetta tai jopa ottamassa johtoa. Päätös siitä mihin laukaista, tuntuu aina paljon vaikeammalta ennekuin se on tehty. Jälkikäteen ei yleensä mietitä mitä kaikkia vaihtoehtoja pelaajalla oli, jälkiviisaana ”tiedetään” mihin olisi pitänyt laukaista ja mihin ei. Tässäkään keskustelussa ei aina huomioida maalivahdin toimintaa, joka toimisi eri tavalla, jos pelaaja laukaisisi eri suuntaan. Kun on tutkittu huipputason jalkapallomaalivahteja, on huomattu, että he näkevät videolta useimmiten mihin kohtaan maalia laukaus on tulossa jo ennen kuin pelaajan jalka edes koskettaa palloa (esim. Dicks, Davids & Button 2010). Käytännössä pelaajalla ei yleensä ole rajattomasti vaihtoehtoja mielessään. Sen lisäksi, että hänellä on oma vahva harjoiteltu toimintatapansa, hänellä saattaa olla käsitys siitä miten kyseinen maalivahti yleensä liikkuu ja toimii. Nämä rajaavat vaihtoehtoja, mutta eivät silti välttämättä pienennä angstia johtuen vastuusta ja mahdollisuuksista. Vaikka jalkapallon pelaajilla on toki kentälläkin koko paljon mahdollisuuksia, angsti on silti selkeimmin läsnä rangaistuspotkutilanteissa, missä kello on pysäytetty ja kaikki katsovat suoritusta. 

Jääkiekkomaalivahdin angsti 


Charles Le Blanc (2015) on pohtinut angstia jääkiekkomaalivahdin näkökulmasta artikkelissaan ”Kierkegaard and the art of goaltending” jääkiekon filosofiaa käsittelevässä kirjassa. Maalivahdin tilanne poikkeaa rangaistuspotkuista; maalivahti on maalissa koko pelin ajan, eikä kelloa ole pysäytetty. Tilanteessa on kuitenkin yhtäläisyyksiä: maalivahdiltakin on kielletty epäonnistuminen ”denied right to err” ihan samalla tavalla kuin rangaistuspotkun laukaisijalta. Vaikka maalivahdilta on kielletty erehtyminen, erehtymisen madollisuus on kuitenkin todellista. Tästä johtuu, että angsti on perustavaa laatua oleva pysyvä olotila, mikä määrittää kaikkia maalivahteja (”angst is a fundamental state that defines all goalies”, s.226).  Le Blanc kertoo Montreal Canadiensin maalivahdin Ken Drydenin omasta urastaan kirjoittamasta kirjasta ”The Game”. Le Blancin mukaan angsti suorastaan tihkuu Drydenin kirjan joka sivulta (”Every page of this volume is practically dripping in angst”, s. 227). Kirja kertoo lukijoille maalivahdin vaikeuksista tuntea kuuluvansa joukkueeseen, poikkeavuuden tunteesta suhteessa muihin pelaajiin ja epävarmuudesta siitä pystyykö suoritukseen minkä joukkuekaverit ansaitsisivat. Itsensä määrittelemisen ja merkityksen hakemisen lisäksi maalivahdit ovat pelissä koko ajan tilanteessa, mikä määrittelee heidän hyvyytensä maalivahtina. Angsti liittyy maalivahdin kokemaan vastuuseen omista valinnoistaan epävarmassa ja  määrittelemättömien riskien tilanteessa. Angsti on kuitenkin Le Blancin mukaan maalivahdeille tavoiteltava tila, sillä mitä enemmän maalivahti kokee angstia, sitä enemmän hän on läsnä tilanteessa, ja sitä paremmin hän torjuu. 

Tuomarin angsti


Vaikka yksikään filosofi ei ole kirjoittanut Kierkegaardin angstin käsitteestä urheilutuomarien näkökulmasta, niin leikitellään ajatuksella hetki. Samaan tapaan kuin rangaistuspotkun laukaisijalta ja jääkiekkomaalivahdilta, on myös tuomareilta kielletty erehtymisen mahdollisuus. Tuomareille itselleen on hyvin tärkeää hoitaa pelit ilman virheitä, vaikka tuo tehtävä onkin todella vaativa: pitäisi pitää silmällä useita pelaajaa, pelivälinettä, kentän rajoja samaan aikaan kun itse liikkuu kentällä. Toisin kuin rangaistuspotkun laukaisija, jolla on paljon mahdollisuuksia, tuomari lähinnä reagoi kentän tapahtumiin. Tuomarin päätökset ovat myös luonteeltaan dikotomisia; tilanteet ovat joko maaleja/paitsioita/rikkeitä tai eivät. Tämä pienentää valinnanmahdollisuuksista johtuvaa angstia. Mutta toisaalta ihan samassa tilanteessa on myös maalivahti, joka lähinnä vain reagoi kentän tapahtumiin. Oikeastaan kaikki mitä yllä on kirjoitettu maalivahdeista, sopii myös tuomareihin. He ovat koko ajan tilanteessa mikä määrittelee heidän hyvyyttään tuomareina, tilanteet ovat epämääräisiä ja virheitä ei kuulu tehdä. Voisi siis argumentoida samaan tapaan kuin Le Blanc jääkiekkomaalivahdeista, että mitä enemmän tuomari kokee angstia, sitä enemmän hän on läsnä tilanteessa, ja sitä parempia päätöksiä hän tekee.  

Lähteet: 



Dicks, M.Davids, K., & Button, C. (2010). Individual differences in the visual control of intercepting a penalty kick in association footballHuman Movement Science, 29, 401411.

Dryden, Ken (2013): “The Game”, Triumph Books. 

Krnac, Andre (2010): “Kierkegaard at the penalty Spot”, kappale kirjassa Richars, Ted (eds): “Soccer and Philosophy – Beautiful thoughts on the beautiful game”, Open Court, Chigago and Lasalle, Illinois, s. 327-334

Le Blanc, Charles (2015): “Kierkegaard and the art of goaltending”, kirjassa Baillargeon, Normand and Boissinot, Christian (eds): ”Hockey and Philosophy”, University of Ottawa Press, s. 223-234



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti