Elämme maailmassa, jossa tekoäly (esimerkiksi algoritmit) ovat yhä vahvemmin läsnä ja ohjaavat käyttäytymistämme. Tekoäly helpottaa suuresti arkeamme ja on loistava apu päätöksentekoon. Tässä murroksessa on paljon sellaisia asioita, joita emme ehkä täysin hahmota. Esimerkiksi yksi kiinnostava kysymys on millä tavalla tekoälyn läsnäolo arjessamme ja tekoälyn olemus sinänsä muuttavat meitä ihmisinä.
Olin eilen Tulevaisuuden tutkimuksen seuran ja Luonnonfilosofian seuran järjestämässä ”Mitä Homo sapiensin jälkeen?” -seminaarissa kuuntelemassa, kun filosofi Aku Visala (2019) kertoi pohdinnoistaan ja tutkimuksista liittyen siihen muuttaako tekoälyn läsnäolo arjessa sitä millaisena ihmiset näkevät itsensä. Kyse ei ole ihan triviaalista asiasta, sillä se miten ihmiset näkevät itsensä, vaikuttaa siihen, miten he näkevät vastuunsa ja mitä he pitävät oikeana ja vääränä. Toisin sanoen se millainen ihmiskäsitys ihmisellä on, vaikuttaa siihen millainen moraali hänellä on. Katsotaanpa vähän tarkemmin, miten näihin väitteisiin päädytään:
Tekoäly ei tunne empatiaa
Tutkimusten mukaan ihmisten on yhä vaikeampi erottaa toisistaan ihmistä ja robottia. Robotiikka on kehittynyt kielellisellä puolella paljon. Tietokoneet hoitavat asiakaspalveluchattia jo nyt sillä tavalla, ettemme ole varmoja onko toisessa päässä ihminen vai kone. On myös todettu, että tietokone voi kirjoittaa tarinoita ja säveltää musiikkia, jota emme tunnista koneen tekemäksi (Wellner 2019). Mitä enemmän robotiikka kehittyy siihen suuntaan, että robotit myös näyttävät ihmisiltä, sitä vaikeampi on erottaa robotit ihmisistä jatkossa. Aku Visala kertoo havaintojaan uusimmasta Blade runner- elokuvasta. Siinä eletään lähitulevaisuudessa, missä on täysin ihmisen näköisiä androideja kakkoskansalaisina. Elokuvan ihmiset ovat hyvin tunnekylmiä, heillä ei ole empatiaa androideja kohtaan eikä oikeastaan toisiaankaan kohtaan. Elokuvasta herää ajatus, että julmuus ja epäinhimillinen kohtelu muokkaavat ihmisen moraalisia kykyjä. Kun objektivoimme ei-inhimillisiä olioita (androideja) se edistää myös ihmisen objektivointia.. Vaikkei fiktion avulla voida todistaa muuta kuin miten luovat ihmiset ajattelevat, niin fiktio auttaa meitä ymmärtämään mahdollisia maailmoja ja tottakai myös omaamme. Tutkimuksissa on todettu, että tekoälyn käyttö vaikuttaa ihmisten empatiakyvyn rappeutumiseen jo nykyisessä maailmassa. Esimerkiksi kirjassa ”Re-engineering humanity” keskeinen idea on ajatus siitä, miten älyteknologia nakertaa ihmisen moraalista autonomiaa.
Tekoäly haastaa ihmisen itseymmärrykseen
Filosofit käyvät keskustelua siitä voivatko koneet olla älykkäitä tai luovia. Kuten yleensäkin filosofien kanssa, mitään yksimielisyyttä asiasta ei ole. Ennen ajateltiin, että vain ihminen voi olla luova tai älykäs. Nyt kuitenkin olemme pakotettuja muuttamaan ajatteluamme. Jos kone pystyy oppimaan itse, eikä ainoastaan tekemään mitä sitä on käsketty tekemään, sitä on pakko pitää luovana. Luovat koneet kirjoittavat kirjoja. Samoin, jos kone tekee älykkäitä asioita, on sitä varmaan syytä pitää älykkäänä (Laitinen 2019). Älykkyys ja luovuus eivät siis ole enää vain inhimillisiä ominaisuuksia. Varsinkin älykkyyden suhteen, meidän on pakko jo myöntää, että koneet ovat meitä paljon älykkäämpiä ainakin tietyissä asioissa. Tämä mullistus haastaa meidän käsityksemme itsestämme keskiössä ja meidän pitää miettiä uudelleen, miten ymmärrämme itsemme tässä tekoälyn täyteisessä maailmassa. Visala kertoo, että ihmiskeskeisyys ylipäätään on haastettuna. Ovatko ihmiset erityisiä? Onko ihminen sittenkään huipulla kuten ehkä olemme tottuneet ajattelemaan vai olemmeko vain osa maailmaa? Jos emme enää ole keskiössä, onko meillä myöskään enää valtaa? Kun kohtaamme ajatuksen rajallisesta vallasta, se väistämättä johtaa myös pohtimaan minkä verran meillä on vastuusta. Valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä.
Visala sanoo, että jotta ihminen voisi olla moraalinen toimija pitää tiettyjen ehtojen toteutua. Ensinnäkin ihmisellä pitää olla kyky tunnistaa mitkä ovat moraalisia asioita. Toiseksi moraalisen ymmärryksen pitäisi ohjata toimintaa. Kokosin edellä keskustellut asiat yhteenvedoksi allaolevaan kuvioon havainnollistamaan mekanismia, millä tavalla tekoäly voi vaikuttaa rappeuttavasti yhteiskunnan moraaliin.
Lähteet:
Visala, Aku (2019): ”Uhkaako tekoäly ihmisen itseymmärrystä?”, Esitelmä Tulevaisuudentutkimuksen seuran ja Luonnonfilosofian seuran ”Mitä homo sapiensin jälkeen”-seminaarissa Tieteiden talolla 20.9.2019.
Wellner, Galit (2019): ”From thinking to Imagining”, presentation in conference ”Moral machines? Ethics and politics of the digital world” –Conference in Helsinki, 6-8.3 2019
Frischmann & Evan Selinger: Re-engineering Humanity.
Laitinen, Arto (2019): ”Can machines think? Disambiguating the double talk” ”, presentation in conference ”Moral machines? Ethics and politics of the digital world” –Conference in Helsinki, 6-8.3 2019
Huom. Blogia on päivitetty 1.11.2024 lisäämällä tekoälyn luoma kuva.
Kommentit
Lähetä kommentti