Jääkiekkoilijat, kuten kaikki muutkin joukkuepelienpelaajat, joutuvat tekemään jatkuvasti päätöksiä. Aikaan harkintaan ei ole, vaan päätökset perustuvat intuitioon. Pitää pystyä ennakoimaan sekä vastustajien että joukkuekaverien liikkeitä, ajoittamaan oma liike oikeaan aikaan ja paikkaan. Tilanteet muuttuvat nopeastikin. Mitä enemmän on kokemusta, sitä paremmin pystyy ennakoimaan tilanteita ja tekemään oikeita päätöksiä, toisin sanoen sitä parempi peliäly pelaajalla on. Vaikka aloitustilanne (kuva yllä) on staattinen, ja siinä on rajallinen määrä mahdollisia tapahtumia, niin jo pari sekuntia aloituksen jälkeen tilanne on mutkikas; kaikki 10 kenttäpelaajaa ja kiekko liikkuvat.
Gary Kleinin kehittelemä tunnistamiseen perustuva intuitiivisen päätöksenteon idea (RDP-malli) on havaittu
toimivaksi useiden urheilulajien pelaajien päätöksenteon tutkimuksessa.
Lyhyesti sanottu kyse on siitä, että
asiantuntijat (tässä tapauksessa pelaajat) tekevät päätöksiä kiireessä siten,
että he ensin tunnistavat onko tilanne heille entuudestaan tuttu. Tämän jälkeen
he miettivät siihen sopivia toimintatapoja. Tämä prosessi voidaan tehdä joko
alitajuisesti tai tiedostavasti harkiten. Mahdollisuudet jakaantuvat kolmeen
erilaiseen ryhmään (katso alla oleva kuva). Kokenut päätöksentekijä tunnistaa
onko tilanne tuttu ja voiko siinä käyttää vanhoja kokeiltuja toimintatapoja.
Jos voi ja toimintatavat ovat hyviä, niin niitä käytetään. Jos vanhat
toimintatavat tuntuvat huonoilta, luodaan uusia tapoja. Jos tilanne on
tuntematon, siihen sovitellaan vanhoja muissa tilanteissa kokeiltuja
toimintatapoja. Kuviosta puuttuu looginen neljäs vaihtoehto eli tuntematon
tilanne mihin ei vanhat kokeillut toimintatavat päde, koska se ei enää ole
intuitiivista päätöksentekoa.
Esimerkiksi Johnson ja Raab sekä Lenzen oman
tutkimusryhmänsä kanssa ovat huomanneet sen olevan hyvä tapa tutkia käsipallon pelaajien päätöksentekoa.
Macquet on huomannut sen pätevän myös lentopalloilijoiden
päätöksenteossa. Mulligan et al. ovat tutkineet jääkiekkopelaajien päätöksentekoa
pelitilanteissa kiinnittämällä kameran heidän kypäräänsä. Artikkeli ”Situational familiarity and its relation to decision quality
in ice-hockey” julkaistiin International Journal of Sport
and Exercise Psychology-lehdessä muutamia vuosia sitten. Tutkimuksessa pelaajia
haastateltiin heidän päätöksenteostaan jälkikäteen samalla kun katsottiin videota.
Tämä on hyväksi havaittu tutkimusmenetelmä, sillä pelaajia ei voi haastatella
samaan aikaan kun he pelaavat. Video ja siihen liittyvät haastattelut auttavat
selvittämään mitä pelaaja on missäkin kohtaa ajatellut. Tutkimuksessa
keskityttiin erityisesti selvittämään tilanteiden tuttuuden vaikutusta
pelaajien päätöksentekoon. Kokeneemmat pelaajat kuvailivat tilanteita ”
tutuksi” huomattavasti useammin kuin
kokemattomammat. Tutkimuksessa huomattiin, että tuttuus auttoi tekemään
parempia päätöksiä.
Yohann Cardin on tutkimusryhmänsä kanssa tutkinut jalkapalloilijoiden intuitiivista
päätöksentekoa hieman erilaisen menetelmän eli virtuaalisen simulaation avulla.
Tutkimuksessa löydettiin pelistä yli 400 erilaista päätöksentekotilannetta.
Suurin osa tilanteista oli tuttuja, joihin sopii jokin hyvä vanha toimintatapa.
Toiseksi eniten oli sellaisia tuttuja tilanteita, joihin ei ollut selkeää
ratkaisua, mutta joihin löytyi ratkaisu keinovalikoimasta. Melko harva tilanne
oli ennestään tuntematon, missä jouduttiin
hakemaan täysin uutta ratkaisua. Tutkimukset tulokset on koottuna oheiseen
kuvioon. Tutkimuksen tulokset vahvistavat ajatusta, että dynaamisessa
tilanteissa asiantuntijat käyttävät enemmän aikaa tunnistaakseen tilanteen kuin
vertaillakseen erilaisia toimintatapoja.
Kuva 1
Tilanteiden tuttuuden tunnistaminen Cardin et al. (2013) jalkapalloilijoita
koskevan tutkimuksen mukaan
Tästä kaikesta voisi päätellä, että suuri osa
tilanteista on pelaajille tuttuja ja päätöksenteko on täysin ongelmatonta
(vanha tuttu ratkaisu). Kaiken ydin on tilanteiden nopea tunnistaminen.
Ehkä
kaikkein kiinnostavin urheilijoiden intuitiivista päätöksentekoa luotaava
tutkimus on Stephen Martelin ja Joan Vickersin tekemä testi jääkiekon pelaajien käyttämistä
vihjeistä puolustustilanteessa, mikä kartoittaa juuri tuossa
tunnistamisprosessissa käytettyjä vihjeitä. Tutkimuksessa
selvitettiin miten parhaimpien pelaajien tilanteen visuaalinen hahmottaminen
eroaa keskinkertaisten pelaajien visuaalisesta hahmottamisesta. Käytännössä
tutkimuksessa vertailtiin maajoukkuetason naispelaajien päätöksentekoa kansallisen tason
naispelaajien päätöksentekoon. Molemmat
naisten joukkueet pelasivat puolustuspeliä nuoria miehiä vastaan.
Pelaajien kypäriin kiinnitettiin silmänliikekamerat,
joilla mitattiin katseen kestoa ja suuntaa. Tutkimus alkaa siten, että
tutkittava pelaaja pitää silmiään kiinni ja seisoo keskiympyrässä. Tilanteessa
tulee 3-2 hyökkäys. Vihellyksen jälkeen pelaaja saa avata silmät ja lähteä
puolustamaan. Koska tilanne on jo käynnissä,
hänellä on kiire. Hänen pitää ensin kartoittaa pelitilanne ja tulkita
nopeasti vihjeet ja poimia omista kokemuksistansa sopiva reaktio kyseiseen
tilanteeseen. Sen jälkeen hänen pitää
siirtyä nopeasti oikeaan kohtaan ja pyrkiä kontrolloimaan tilannetta. Näissä
tilanteissa on aina sekä tuttuja että tuntemattomia elementtejä.
Tutkimushenkilöt
luistelivat nopeasti puolustusalueelle ja samaan aikaan skannasivat
vastustajien sijaintia, kiekkoa ja oman joukkueen pelaajien sijaintia jäällä. Tämän
jälkeen he pystyivät päättämään mihin sijoittuvat. Toisin sanoen minkä pelaajan
vetoja tai syöttöjä he pyrkivät ensisijaisesti estämään. Tutkimuksessa
seurattiin puolustavan pelaajan katsetta minkä hän loi pelin alussa
välittömästi vihellyksen jälkeen ja minne hän katsoi luistelun aikana, sekä
minkä katseen hän loi juuri ennen lopullista sijoittumistaan tilanteeseen. Havaittiin, että
eliittiurheilijat käyttivät nopeaa vilkaisua heti tilanteen alussa. Keskinkertaisilla
pelaajilla meni pidempi aika hahmottaa tilanne. Eliittiryhmä pystyi siirtymään
taktisesti oikeaan kohtaan nopeammin, koska hahmottivat myös tilanteen
nopeammin. Tilanteen loppuvaiheessa juuri ennen lopullista ratkaisua
esimerkiksi syöttöä eliittiryhmäläiset loivat pidemmän ja vakaamman katseen
tilanteeseen, varmistuen että heidän alunperin suunnittelemansa taktiikka oli
edelleen pätevä. Kokeneemmat pelaajat eroavat siis vähän vähemmän kokeneista
koska pystyvät aloittamaan toiminnan nopeammin ja sitten siirtymään taktisesti
oikeampaan paikkaan ja koska juuri ennen toimintaa he varmistavat pidemmälle ja
vakaamalla katsella, että toimintaa on halutunlainen ja ettei tilanne ole
muuttunut epäedulliseksi.
Olennaista on siis tilanteen mahdollisimman nopea ja oikeanlainen
tunnistaminen, jotta voi valita sopivat toimintatavat. Mitä kokeneempi tai
lahjakkaampi urheilija, sitä nopeammin hän päätyy optimaaliseen ratkaisuun.
Lähteet: RPD-mallin käyttäminen urheilijoiden
päätöksenteon tutkimuksessa
Klein, G. A. (1993). A recognition-primed
decision (RPD) model of rapid decision making. In G. A. Klein, J. Orasanu, R.
Calderwood, & C. E. Zsambok (Eds.), Decision making in action: Models
and methods (pp. 138-147). Norwood, NJ: Ablex
Johnson, J. G., & Raab, M. (2003) Take the first: Option
generation and resulting choices. Organizational
Behavior and Human Decision Processes, 91,
215–229.
Lenzen, B., Theunissen, C. & Cloes, M. (2009) Situated
Analysis of Team Handball Players' Decisions: An Exploratory Study, Journal of
Teaching in Physical Education, 28, 54-74.
Macquet, A. C. (2009) Recognition within the decision-making
process: A case study of expert volleyball players, Journal of Applied
Sport Psychology, 21, 64-79.
Mulligan, D., McCracken, J., & Hodges, N. J. (2012).
Situational familiarity and its relation to decision quality in
ice-hockey. International
Journal of Sport and Exercise Psychology, 10(3), 198-210.
Cardin, Yohann & Bossard, Cyril & Buche, Cedric & Kermarrec,
Gilles (2013): “Investigate Naturalistic Decision-Making of Football Players in
Virtual Environment: Influence of Viewpoints in Recognition”, NDM11, the 11th
International Conference on Naturalistic Decision Making, May 2013, Marseille,
France. pp.109-117, 2013.
Martell, Stephen G & Vickers,
Joan N. (2004): “Gaze characteristics of elite and near-elite athletes in ice
hockey defensive tactics”, Human Movement Science ,22(6),p.689-712, Apr 2004
Kommentit
Lähetä kommentti