David
Foenkinoksen kirja ”Vaimoni eroottinen potentiaali” oli kiinnostava lukuelämys.
Foenkinos edustaa ranskalainen nykykirjallisuutta. Hän on julkaissut noin 10
kirjaa. Kirjat ovat keveitä, hyvin ranskalaisia ja sisältävät nokkelaa huumoria.
Takakannessa kirjailijaa verrataan Woody Alleniin. Yhtymäkohtia on ainakin
päähenkilöiden neuroottisuus ja eläminen omassa todellisuuden kuplassaan.
Päätöksentekoa kuvataan kirjassa melko kepeästi. Päähenkilö
Hector rakastuu kirjastossa naiseen, päättää mennä tämän kanssa naimisiin
samana päivänä, kertoo juhlallisesti työkavereilleen ja suvulleen ja kosii naista
vasta seuraavana päivänä. Kuulostaa epäilyttävän ranskalaiselta. Päätös
naimisiin menosta oli sikäli helppo, että jos tunnistaa vain yhden vaihtoehdon
on päätös yleensä lähes automaattinen. Sitä vaan tietää, eikä vaihtoehtoja ole.
Päätös on siis sen välillä meneekö naimisiin sen ainoan kanssa vai ei. Hector
käyttää tunnistamisheuristiikkaa
(recognition heuristic). Tästä päätöksentekotavasta
ovat kirjoittaneet kattavasti Goldstein & Gigerenzer vuonna 2002[i]
ilmestyneessä kirjassa Models of
ecological rationality.
Myöskään Hectorin toista suurta päätöstä, eli luopumista
keräilyharrastuksesta, ei oikeastaan selitetä. Toki lukija tajuaa, että
keräilyvimmasta aiheutuvat haitat näyttävät ylittävät keräilystä saatavat
hyödyt. Tavallaan lukijalle siis maalaillaan kustannus-hyötyanalyysin (tai plussat
ja miinukset – päätöksentekoheuristiikan =Frequency of good and bad features) käyttöä, vaikka päähenkilö ei näitä
tarkkaan ottaen listaakaan. Hectorin keräilyvimma hallitsee hänen
tekemisiään. Keräilyyn liittyvä kilpailu toisten keräilijöiden kanssa ajaa
hänet jopa itsemurhayritykseen. Keräilyvimman voi nähdä pakkomielteen tai
ajatusten jumiutumisen metaforana. Aika monelle meistä on tuttua, että
ajatukset jumiutuvat ja alkavat kiertää kehää. Vaikka kustannus-hyöty analyysi
ehkä auttoikin Hectoria alitajuisesti, ei se auta silloin kun ajatukset kiertävät
kehää. Jokainen tajuaa, että olisi parempi, ettei niin olisi. Jumiutuneita
ajatuksia yleensä puretaan jonkin päätöksentekosysteemin avulla. Jotkut, kuten
Hector, antavat eri vaihtoehdoille plussia
ja miinuksia, toiset kouluarvosanoja.
On myös mahdollista vertailla vaihtoja
pareittain ja karsia aina huonoimman (joukkuelajeissa käytetty
cup-systeemi). Näistä ja muista
päätöksentekotyypeistä kirjoitetaan tässä blogissa.
Hectorin
rakkaus omaan vaimoon, saa hänet käyttäytymään kummallisesti. Hector alkaa
keräillä mieleenpainuvia kuvia oman vaimonsa arkieroottisista hetkistä. Koska
hän uskoo olevansa pakkomielteinen keräilijä, hän pitää omaa käyttäytymistään
pakkomielteisenä. Tämä johtaa siihen, että hän myös alkaa käyttäytymään
pakkomielteisesti. Ennakkokäsityksemme ja stereotypioiden käyttö määräävät
usein hyvin pitkälle sen mitä asioita huomaamme ja miten tulkitsemme
huomaamamme asiat. Tätä kirjassa kuvataan hienosti.
Kirjassa Hectorin vaimo Brigitte on hyvin viisas.
Hän näkee Hectorin omituisuuden ja saa hänet uskomaan, että jokainen on
kummallinen omalla tavallaan. Brigitte ymmärtää, että toimivassa perheessä on
asiat balanssissa. Jos sinä annat minulle tämän, niin minä annan sinulle tuon. Perheen
päätöksenteosta ja erityisesti reiluuden kehästä on kirjoittanut Chenting Su (2008)[ii] tutkijakollegoidensa kanssa. Reiluuden kehä kuvaa hienosti sitä miten
perheissä haetaan balanssia reiluuden välillä. Hetkellisesti voi olla
reiluusvajetta, mutta pitkällä aikavälillä se pitää korjata tai se korjaantuu konflikteissa.
Hector ja Brigitte kokevat suhteessaan vuorotellen vajausta, mutta saavat sen
yleensä korjattua. Kirjassa suhteen (ja vaimon) eroottinen
potentiaali löytyy arjesta. Ehkä me kaikki olisimme onnellisempia, jos meillä
olisi aikaa huomata pienet onnen ja erotiikan hetket arjessamme.
****
Hector on tavaroiden Don Juan. Hän on
keräillyt kaikkea: metrolippuja, vaalikampanjamerkkejä, jäniksenkäpäliä,
kroatialaisia sananparsia, cocktailtikkuja, aamuviiden ääniä. Kaikkea yhtä
innokkaasti, koko olemassaolo huokuen kiihkoa ja vimmaa puhtaan euforian ja
äärimmäisen masennuksen kausineen. Syvästä aallonpohjasta ponnistettuaan
Hector saa tarpeekseen. Hän päättää lopettaa keräilyn tykkänään ja keskittää
tarmonsa ainutlaatuisuuteen – vain huomatakseen ryhtyneensä keräilemään
tuoretta vaimoaan Brigitteä. Kirjan alkuperäinen nimi on Le potentiel érotique de ma femme, siinä on 203 sivu ja
sen on suomentanut Pirjo Thorel. Se on ilmestynyt vuonna 2004.
[i] Goldstein, D.
G., & Gigerenzer, G. (2002). Models of ecological rationality: The
recognition heuristic. Psychological Review, 109(1), 75-90
[ii] Su, Chenting & Zhou,
Kevin Zheng & Zhou, Nan & Li, Julie Juan (2008): “Harmonizing conflict
in husband-wife purchase decision making: perceived fairness and spousal
influence dynamics”, Journal of the Academy of Marketing Science Fall2008,
Vol. 36 Issue 3, p378-394
Kommentit
Lähetä kommentti