On kiinnostavaa pohtia tilanteita, missä ihmiset, joilla on
faktisesti asiat paremmin kuin toisilla, ovat tyytymättömämpiä tilanteeseensa. Kakkostila
on parempi kuin kolmostila, mutta pronssimitalistit ovat tyytyväisempiä kuin
hopeamitalistit. Joukkuelajeissa, missä pelataan loppuottelu ja pronssiottelu,
ei ole ollenkaan outoa hopeamitalisteja harmittaa ja pronssin saaneet
iloitsevat. Hopeamitalistit ovat juuri hävinneet pelin (ja kullan) ja
pronssimitalistit ovat voittaneet ottelun (ja mitalin). Kiinnostavaa sen sijaan
on se, että sama ilmiö on havaittavissa myös yksilölajeissa: juoksussa,
pituushypyssä jne. Medvec
et al (1995)[1]
ovat tutkineet hopea- ja pronssimitalistien tuntemuksia vuoden 1992
kesäolympialaisissa. Tutkimuksessa selvisi kiistatta, että pronssimitalistit
olivat tyytyväisempiä suoritukseensa kuin hopeamitalistit riippumatta lajista.
Mitä jos -ajattelu selityksenä
Tutkittaessa ihmisten ristiriitaista ajattelua on huomattu,
että tyytyväisyyteen vaikuttaa paljon ”mitä jos -ajattelu” (englanniksi what
might have been). Aihetta ovat tutkineet esimerkiksi Kahneman & Miller
(1986)[2] ja
Johnson (1986)[3]. Neal
Roese ja James Olsen ovat jopa kirjoittaneet aiheesta kirjan (2014)[4]. Mitä jos –ajattelu on tyypillistä kaikille
ihmisille, mietitään, että jos olisin lähtenyt viisi minuuttia myöhemmin olisin
ollut kolarissa (tai välttänyt sen) jne. Ihmiset pohtivat vaihtoehtoisia
lopputuloksia ja mitä helpompi heidän on kuvitella niitä, sitä tyytymättömämpiä
he ovat huonoon lopputulokseen (Kahneman & Tversky (1998)[5]).
”Harmillinen hopea ja iloinen pronssi”
–ilmiö selittyy pitkälti mitä jos –ajattelun avulla. Medvec et al (1995) selittävät
ilmiötä sillä, että hopean vaihtoehto on kullan voittaminen ja pronssin
vaihtoehto on mitalitta jääminen. Hopeamitalisti vertaa itseään
kultamitalistiin, ja miettii mitä olisi voinut tapahtua. Voittamisen ja hopean
välinen ero on niin suuri. Hän saattaa myös miettiä, mitä jos olisi tullut
pronssille, mutta tämä ero ei ole niin suuri – molemmat ovat mitaleita – ettei
sillä ole paljoa merkitystä. Pronssimitalisti taas vertaa itseään nelossijaan
ja on tyytyväinen pronssiin, koska se on huomattavasti parempi kuin jääminen
ilman mitalia. Vaikka hän saattaa verrata myös ylöspäin hopeaan, ei tämä ole
niin merkittävää, koska ero hopean ja pronssin välillä ei ole niin suuri kuin
pronssin ja nelossijan. Tämä asymmetrinen vertaaminen (hopea ylöspäin ja pronssi
alaspäin) saattaa aiheuttaa sen, että henkilö, joka on faktuaalisesti
huonommassa asemassa (pronssilla) on tyytyväisempi lopputulokseen kuin henkilö
joka on paremmassa asemassa (hopealla). Hopeamitalisti ajattelee ”If only”,
”Why didn’t I just…” ja pronssimitalisti ajattelee ”At least I won the medal”.
Tällöin voidaan siis ajatella, että ”less is more”. Medvec et al (1995) tutkivat haastatteluja
kilpailun jälkeen toisissa olympialaisissa (kesä 1992) koodasivat haastateltavien
sanomat ”I almost ” hopeamitalistille ja ”At least I” pronssimitalistille.
Tulokset tukivat yllä esitettyä ajatusta, että hopeamitalistit ajattelevat
menetettyä mitalia ja pronssimitalistit lohduttautuvat mitalin saamisella.
Nämä samat tulokset pätevät muissakin elämäntilanteissa.
Ihminen joka arvaa menestyksekkäästi kuusi numeroa seitsemästä lotossa on todennäköisesti
pettynyt, samoin kuin henkilö joka myöhästyy koneesta vain minuutteja on pettyneempi
kuin henkilö joka myöhästyy puoli tuntia.
[1] Medvec, Victoria & Husted, Scott
F. & Madey & Thomas Gilovich (1995): "When less is more:
counterfactual thinking and satisfaction among Olympic medalists." Journal
of personality and social psychology 69.4 (1995): 603.
[2] Kahneman, Daniel & Miller, Dale T. (1986)
"Norm theory: Comparing reality to its alternatives." Psychological review 93.2 (1986):
136.
[3] Johnson, Joel T. (1986): "The knowledge of
what might have been: Affective and attributional consequences of near
outcomes." Personality
and Social Psychology Bulletin 12.1 (1986): 51-62.
[4] Roese, Neal J., and James M. Olson,
eds. (2014): What
might have been: The social psychology of counterfactual thinking. Psychology Press,
2014.
[5] Kahneman, Daniel; Tversky, Amos (1998).
"The simulation heuristic". In Daniel Kahneman; Paul Slovic; Amos
Tversky. Judgment under uncertainty: heuristics and biases.
Cambridge: Cambridge University Press
Kommentit
Lähetä kommentti