Urheilussa puhutaan usein kotikenttäedusta. Kotikenttäetu on
sinänsä helppo todeta; ei ole vaikeaa päätellä, että jos kotijoukkueet
voittavat enemmän kuin vierasjoukkueet jonkinnäköinen etu kotikentästä pitää
olla. Jon Wertheim ja Tobias Moskowitz ovat kirjoittaneet (2011)[i] kirjan jalkapalloanalytiikasta.
Heidän tilastojensa mukaan kotikenttäedut ovat merkittäviä kaikissa lajeissa ja
kaikilla sarjatasoilla. Esimerkiksi NHL jääkiekossa 1917-2009 kotijoukkue
voitti 57% otteluista. Jalkapallossa Italian Serie A:ssa 1993-2009 kotijoukkue
voitti 47% otteluista, tasapelejä oli 25% ja tappioita 27%. Ja kriketissä
1877-2009 kotijoukkue voitti 60% otteluista. Vaikka aihetta on tutkittu paljon,
ei ole ihan selvää mikä on kotikenttäedun psykologia (Pollard 2008[ii],
Staufenbiel et al. 2015[iii]).
Yleensä ajatellaan edun syntyvän siitä, että kotiyleisö kannustaa ja kaikki paikat
ovat tuttuja. Kannustava yleisö auttaa urheilijoita venymään parhaaseen
suoritukseen ja saattaa vähän jännittää vierasjoukkuetta. Vaikutus vaihtelee
eri peleissä ja paikkakunnilla. Jääkiekossa puhutaan usein kannustavasta
yleisöstä kuudentena kenttäpelaajana. Nevill & Holderin (1999)[iv]
analyysin mukaan tutkimuksissa on havaittu, että kotikenttäetu kasvaa
yleisömäärän myötä tiettyyn pisteeseen saakka, jonka jälkeen yleisön määrän
lisäyksellä ei enää ole vaikutusta. Yleisön kannustava vaikutus
kotijoukkueeseen auttaa sitä ponnistelemaan ja uskomaan itseensä. Tämä vaikutus
ei silti ole Nevill & Holderin mukaan kovinkaan suuri. Kotiyleisö saattaa
myös aiheuttaa paineita, eikä vaikutus ole aivan yksiselitteinen. On siis
muitakin selityksiä.
Yhtenä selityksenä on esitetty, että paikkojen tuttuus, kentän koko, nurmen
tuntu tai jään liukkaus olisi kotijoukkueelle merkittävä etu. Muistan
kun veljeni aloitteli kiekon pelaamista 1980-luvun alussa. Silloin ei paljon
jäähalleja ollut. Kerran kun menimme oikein hallissa pelattavaan vieraspeliin,
valmentaja ohjeisti poikia: ”Älkää sitten jääkö tuijottelemaan kattorakenteita
ja lamppuja. Keskitytään omaan peliin”. Vaikka nykyään kaikki pelit pelataan
halleissa, niin kaukaloissa ja jäässä on pieniä eroja. Nevill & Holder (1999)
sanovat, ettei myöskään sillä, että tuntee kentän ja olosuhteet ole loppujen
lopuksi suurta merkitystä. Matkarasituksen
vaikutus on merkittävää vain silloin jos ylitetään useita aikavyöhykkeitä, toki
matkarasituksella oli tutkimuksen mukaan jonkin verran merkitystä. Mutta koska
kotikenttäetu on samanlainen myös peleissä, joissa joukkueet matkustavat vain
naapurikaupunkiin, ei matkarasitus selitä kovinkaan merkittävää osaa
kotikenttäedusta. Joissain lajeissa säännöt
suosivat kotijoukkuetta, esimerkiksi jääkiekossa kotijoukkue saa vaihtaa
pelaajat viimeisenä ja pystyy siis reagoimaan siihen minkä ketjun vastustaja
laittaa jäälle. Vaikka tällä jääkiekossa saattaa olla paljonkin merkitystä
joissain tilanteissa, ei tämä selitä yleisesti kotikenttäetua, sillä kuten
Nevill & Holder (1999) toteavat, säännöt suosivat kotijoukkuetta vain
harvassa lajissa, eikä sääntövaikutus ole tutkimusten mukaan merkittävä.
On myös esitetty, että kotijoukkue taistelee
sinnikkäämmin, koska se puolustaa omaa
reviiriään. Reviirinpuolustuksen vaikutuksesta ei löytynyt tutkimustuloksia
pelaajien kohdalla, mutta sen sijaan pieniä viitteistä siihen suuntaan löytyi
hyvin mielenkiintoisesti valmentajia koskeneesta tutkimuksesta. Staufenbiel
et al. (2015)[v] tutkivat
sitä miten jalkapallovalmentajien taktiikat ja pelien tavoitteet vaihtelivat
sen mukaan oliko peli kotipeli vai vieraspeli. Tutkimukseen osallistui 297
jalkapallovalmentajaa erilaiselta sarjatasoilta. Heidät jaettiin
sattumanvaraisesti kahteen ryhmään toinen ”valmensi” kotijoukkuetta ja toinen
vierasjoukkuetta. Tutkimuksessa kuvailtiin joukkueen tilanne ja tuleva ottelu.
Tilanne oli kaikilla osallistujille sama paikkakuntaa lukuun ottamatta.
Tulokset ovat hämmästyttäviä: kotijoukkueiden valmentajat asettivat
haastavampia tavoitteita pelille, olivat toiveikkaampia voiton suhteen, lisäksi
he valitsivat hyökkäävämpiä ja rohkeampia pelitaktiikoita. Valmentajat lähtevät siis voittavammalla mielellä ja taktiikalla
kotipeliin kuin vieraspeliin.
Kotikenttä vaikuttaa siis sekä pelaajiin,
että valmentajiin. Tutkimuksissa on todettu kotikenttäedun liittyvän
vahvasti myös tuomarin käyttäytymiseen. Wertheim & Moskowitz, (2011)[vi]
louhivat suuren määrän dataa ja huomasivat, että:
·
Jalkapallossa tuomitaan vieraille enemmän
rangaistuksia kuin kotijoukkueelle.
·
Baseballissa vierasjoukkueen syötöt tuomitaan
useammin vääriksi, kuin kotijoukkueen.
·
Koripallossa kotijoukkueet saivat heittää
enemmän vapaaheittoja kuin vierasjoukkueet.
·
Jääkiekossa NHL:ssä, kotijoukkueet saivat 20%
vähemmän jäähyjä kuin vierasjoukkueet.
Tuomarien pitäisi pystyä pysymään puolueettomina, mutta kotijoukkueen yleisön kannustus aiheuttaa tuomarille paineita ja saattaa
vaikuttaa hänen päätöksiinsä alitajuisesti siten, että tuomarien päätökset suosivat kotijoukkuetta. Nevill et al (2002)[vii] ovat tehneet kiinnostavan tutkimuksen yleisön
pitämän metelin vaikutuksesta jalkapallotuomareihin. He pyysivät
tutkimukseen osallistuneita jalkapallotuomareita katsomaan videolta tilanteita
ja päättämään antaisivatko niistä rangaistuksia. Osalla tuomareita oli äänet
mukana videossa (eli yleisön meteli) ja osa katseli tilanteita hiljaisuuden
vallassa. Tulosten mukaan yleisön pitämällä metelillä oli dramaattinen vaikutus
tuomarien tekemiin päätöksiin. Jos tuomareilla on yleisön äänet mukana videolla
he olivat epävarmempia tuomioissaan ja antoivat kotijoukkueille 16% vähemmän
rangaistuksia kuin tuomarit jotka katsoivat videota ilman ääntä. Vaikka vaikutus on alitajuinen, siitä voi
silti päästä eroon. Jos tuomarille kerrotaan, että pelissä tarkkaillaan
vaikuttaako kotikenttäetu hänen päätöksiinsä, päätöksissä ei enää huomata
vinoumaa. Myös tuomarin kokemus vaikuttaa, sillä Goumasin (2013)[viii] tutkimuksessa
osoitetaan, että mitä kokeneempi tuomari on sitä vähemmän kotiyleisön painostus
vaikuttaa hänen päätöksiinsä UEFA Euroopan
liigoissa.
Yhteenvetona voidaankin siis todeta, että kotikenttä
vaikuttaa kaikkiin kolmeen pelissä olevaan ryhmään: pelaajiin, valmentajiin ja
tuomareihin. Vaikutusmekanismeja on useita. Alla oleva kuvio kokoaa yhteen
vaikutusmekanismit. Tutkimusten mukaan merkittävimmät ovat kotikentän vaikutus
valmentajiin ja tuomareihin (kuviossa lilalla). Vaikka vaikutus on vähäisempi, selittävät
silti kotiyleisön kannustus, tuttu kenttä, reviirin puolustus, vierasjoukkueen
matkaväsymys ja säännöt osan kotikenttäedusta. Kiinnostavaa on, että suurin osa
vaikutusmekanismeista on psykologisia. Ainoastaan kentän tuntemus, matkaväsymys
ja säännöt ovat fyysisiä tekijöitä (kuviossa vihreällä).
[i] Moskowitz, Tobias, and L. Jon Wertheim. Scorecasting: The hidden influences
behind how sports are played and games are won. Three Rivers Press
(CA), 2012.
[ii] Pollard,
Richard (2008): ”Home advantage in football: A current review of an unsolved
puzzle”, The open sports sciences journal, 2008, 1.1.
[iii] Staufenbiel, Kathrin, Babett Lobinger, and
Bernd Strauss. "Home advantage in soccer–A matter of expectations, goal
setting and tactical decisions of coaches?." Journal of sports sciences 33.18 (2015):
1932-1941.
[iv] Nevill, Alan M. &. Holder, Roger L (1999):
"Home advantage in sport." Sports Medicine 28.4 (1999): 221-236.
[v] Staufenbiel, Kathrin, Babett Lobinger, and
Bernd Strauss. "Home advantage in soccer–A matter of expectations, goal
setting and tactical decisions of coaches?." Journal of sports sciences 33.18 (2015):
1932-1941.
[vi] Moskowitz, Tobias, and L. Jon Wertheim. Scorecasting: The hidden influences
behind how sports are played and games are won. Three Rivers Press
(CA), 2012.
[vii] Nevill, A. M., Balmer, N. J., & Williams,
A. M. (2002). The influence of crowd noise and experience upon refereeing
decisions in football. Psychology
of Sport and Exercise, 3(4), 261-272.
[viii] Goumas, Chris. "Referee expertise and
home-team bias in European football." International Journal of Sport
Psychology44.5 (2013): 429-440.
Kommentit
Lähetä kommentti