Mikä saa normaalit aikuiset ihmiset menettämään järkensä kentän laidalla?

Ylen uutisluokka julkaisi tänään videon, jossa nuori poika kertoo millaisia kommentteja hän on lätkäurallaan saanut kuulla vanhempien suusta. Kyse ei todellakaan ole mistään yksittäistapauksesta, eikä edes pelkästä lätkästä, vaan samoja kommentteja kuuluu muissakin joukkuelajeissa. Ongelmana ei ole pelkästään vanhemmat, vaan myös valmentajat päästelevät suustaan mitä sattuu. Olen katsellut läheltä sekä pelejä että tuomareita jalkapallossa ja jääkiekossa. Havaintoni mukaan aikuisten toiminta ei juurikaan poikkea toisistaan näissä lajeissa. Jääkiekkopelejä olen itsekin viheltänyt muutamia ja sieltä kokemusta on enemmän. Vaikka tämän kirjoituksen jatko perustuu havaintoihin jääkiekkokaukalon laidalta, en usko aikuisten käyttäytymisen olevan kovinkaan erilaista eri lajeissa.

Kunnioita peliä -ohjelma

Jääkiekkoliitolla on vuodesta 2014 lähtien toiminut Kunnioita peliä -ohjelma. Ohjelman tarkoituksena on tehdä suomalaisesta jääkiekosta reilumpaa kaikille sen osapuolille ja ohjata aikuisia käyttäytymään paremmin. Pelin kunnioittamisessa on kyse siitä, että käyttäydytään hyvin niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. Pelatessa tarvitaan niin joukkuekavereita, vastustajia, valmentajia, tuomareita ja lukuisia muita henkilöitä,  ja on tärkeää, että heitä kaikkia kohdellaan hyvin. 

Jääkiekko on meille suomalaisille tärkeä asia ja hyvä niin. On myös ymmärrettävää, että pelin tuoksinassa tunteet välillä kuumenevat niin kentällä, vaihtoaitioissa kuin katsomossakin. Pelaajat tekevät sääntöjenvastaisia asioita vahingossa ja tahallaan ja tuomarit näkevät sen mitä näkevät. Tilanteet näyttävät jään tasolta erilaisilta kuin ylhäältä katsomosta eikä kukaan voi viheltää sitä mitä ei näe. Tuomarin homma ei ole helppo; pitää osata liikkua oikein, jotta näkee tilanteet ja samaan aikaan pysyä poissa pelaajien tieltä. Tuomarien pitää myös pystyä lukemaan toistensa ajatuksia eli sijoittua oikein pariinsa nähden. Koska tuomaripari vaihtuu lähes joka kerta, ei tuomarien välinen kemiakaan ole kitkatonta. Kahden tuomarin systeemissä ei ole mahdollista nähdä kaikkia tapahtumia jäällä; samaan aikaan pitäisi tarkkailla kahtatoista pelaajaa, kiekkoa ja sen suhdetta eri viivoihin ja maaliin. Vaikka tunteet kuumenevat pelin aikana monenlaisista syistä, pitäisi aina pystyä hallitsemaan oma käyttäytyminen.

Kunnioita peliä- ohjelma on tarpeen sillä, tuomareita on kertakaikkiaan liian vähän. Monena viikonloppuna on vielä perjantai-illalla hurja määrä pelejä ilman tuomareita, joihin sitten haetaan epätoivoisesti tekijöitä. Tuomarit siirtävät mökkireissuja, työmatkoja ja perheiltoja pystyäkseen mahdollistamaan junnukiekkoilijoille pelin, sillä onhan pelipäivä juhlapäivä.

Vaikka Kunnioita peliä –ohjelma on siistinyt käyttäytymistä kaukalonlaidalla on edelleen paljon tehtävää. Vieläkin löytyy vanhempia, joille joko valmentajat tai vanhemmat antavat porttikieltoja halliin (ja vielä enemmän niitä, joille toivoisi annettavan porttikielto). Samaan aikaan kun vanhemmat seisovat sekuntikellot kädessä kellottamassa oman mussukkansa peliaikaa valmentajat huutavat tuomareille jokaisesta kontaktista, kaatumisesta ja viivan ylityksestä. Jääkiekko on kontaktilaji; jokainen kontakti ei ole laiton taklaus, eikä jokainen kaatuminen ole kamppi, kiekko saattaa myös välillä ylittää siniviivan, ilman että se olisi paitsio. Viime viikonlopun erityisen tunteikkaassa pelissä, missä valmentajat huusivat koko ajan kaikesta ja halusivat keskustella joka tilanteesta tuomarin kanssa, eräs pelaaja sanoi minulle kun olin tuomaroimassa peliä , että: ”Voitaisiinko poistaa kaikki aikuiset hallista, että me voitaisiin vaan pelata kiekkoa?”. 

Mistä aikuisten huono käytös kumpuaa

On vaikea ymmärtää aikuisten käyttäytymistä. Yritän kuitenkin ja haluan korostaa, että ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat kaksi täysin eri asiaa. En hyväksy huonoa käyttäytymistä mistään syystä, mutta olen kiinnostunut ymmärtämään mistä se johtuu. Kokosin alla olevaan kuvioon mahdollisia selityksiä vanhempien käytökselle. Valmentajiin vaikuttavat suunnilleen samat asiat ja lisäksi he ovat vanhempien (usein kohtuuttomien) paineiden alla.

On hyvä, että pelissä on tunteita mukana ja että lapsen pelaaminen on aikuiselle tärkeää. Olisi kuitenkin välttämätöntä, että aikuiset hallitsisivat oman käyttäytymisensä ja voisivat mahdollistaa lapsille kivan harrastuksen, missä pelaaminen on kivaa ja missä treeneissä kehittyy yhä paremmaksi pelaajaksi ilman ylimääräisiä paineita. Olisi myös tärkeää kohdella tuomareita ystävällisesti, sillä he tekevät parhaansa ja eivät pidä jatkuvasta arvostelusta (vaikea kuvitella, että kukaan pitää). Tuomareista on suuri pula. Voisi myös miettiä, miten pelaaminen onnistuu, jos tuomarit uupuvat ja lopettavat. Jo nyt Helsingin seudulla on monena viikonloppuna ihan kiikunkaakun, että saadaan pelit pelattua tuomaripulan takia.