Miksi jotkut (yleensä vanhemmat) ihmiset päättävät elää ilman tietokonetta



Nyky-yhteiskunnassa on vaikeaa elää ilman tietokonetta, itse en sellaista oikein pysty edes kuvittelemaan. Mutta tehdessäni tutkimuksia asiakkailleni törmään aina välillä siihen, että osalla tutkittavista ei ole tietokonetta ja nettikyselyt eivät heidän osaltaan onnistu. Jos ei ole ikinä käyttänyt tietokonetta, on sen käyttämisen opettelu toki hankalaa. Monelle vanhukselle se olisi mahdotonta, mutta entä miksi ne 60-vuotiaat, jotka ihan hyvin oppisivat tietokoneen käytön jos haluaisivat, päättävät elää ilman? Tätä aihetta ovat tutkineet Päivi Hakkarainen ja Pirkko Hyvönen 2010[i]. Tutkimusaineistonaan heillä oli 126:n ihmisen kirjoittamat tarinat vapaaehtoisesta tietokoneettomuudestaan. Lehti-ilmoituksessa muutamissa Pohjois-Suomen lehdissä pyydettiin yli 60-vuotiaita kuvaamaan millaista heidän elämänsä on ilman tietokonetta ja miksi he eivät käytä tietokonetta ja miten tietokoneettomuus vaikuttaa heidän elämäänsä. Luettuaan tarinat tutkijat toteavat, että tietokoneet herättävät runsaasti negatiivisia tunteita kun taas tietokoneettomuus herättää positiivisia ajatuksia. Tietokoneen nähdään olevan uhka vapaudelle, hyvinvoinnille ja sosiaalisille suhteille. Lisäksi tietokoneen nähdään vievän aikaa muilta tärkeämmiltä tekemisiltä esimerkiksi luontoon tai käsillä tekemiseen liittyen.

Useimmiten tietokoneet herättivät pelkoa tai huolta, ne eivät kiinnostaneet tai vastaajat olivat haluttomia opettelemaan uusia asioita. Ihmiset pelkäävät tekevänsä virheitä tietokoneen kanssa ja korostavat niiden käytön haitallisia terveysvaikutuksia (koska syrjäyttää liikuntaa ja ulkoilua). Vaatimus siitä, että kaikilla pitäisi olla tietokone aiheuttaa ärtymystä, vihaa, epäoikeudenmukaisuuden ja uhmakkuuden tunnetta. Osassa kertomuksia tietokone näyttäytyy hyödyllisenä koneena, jota kirjoitta itse ei kuitenkaan tarvitse. Useimmin se kuitenkin koettiin uhkana terveydelle ja kasvokkaisille ihmiskontakteille. Pelätään myös sen aiheuttamaa riippuvuutta ja ollaan huolissaan tietoturvasta. Pelätään myös tietokoneiden vanhenevan nopeasti, niin että aina pitäisi olla ostamassa ja opettelemassa jotain uutta. Tietokoneeton elämä koetaan vapaaksi, yksilölliseksi ja itsenäiseksi. Joidenkin mielestä yksinkertaiseen elämäntyyliin ei tietokoneet sovi.

Aihetta ovat maailmalla tutkineet Selwyn 2005[ii], Wagner 2010[iii]. ja Sourbati 2009[iv]. Heidän tuloksensa ovat samansuuntaisia. He toteavat, että monet ikääntyneet potevat tietokoneahdistusta (computer anxiety), mikä vähenee mitä enemmän käyttää konetta. Monet kokevat tietokoneen käytön liian mutkikkaana, turhautumista ja tuskaa tuottavana. He myös saattavat ajatella tekniikan vanhentuvan nopeasti, pelkäävät tietoturvariskejä ja potevat teknofobiaa yleensä.

Onneksi kuitenkin hyvin suuri osa ikääntyneistäkin ihmisistä käyttää tietokonetta, sillä monissa tutkimuksissa on todettu ikääntyneiden voimaantuvan tietokoneiden avulla (esim. Hyvönen 2002[v]). Tutkimuskirjallisuudessa ikääntyneitä netin käyttäjiä on kutsuttu nimellä hopea surffaajat (silver surfers); he käyttävät mielellään nettiä ja luottavat omiin taitoihinsa (Cody et al 1999)[vi]. Tietokoneen käytön on todettu edistävän ikääntyneiden hyvinvointia,  koska se vähentää yksinäisyydentunnetta ja pitää ajan tasalla(Tuorila & Kytö 2005[vii]).

Kiitos kuvasta ambro at freedigitalphotos.net




[i] Hakkarainen, Päivi & Hyvönen, Pirjo (2010): ”Tietokoneeton elämä yli 60-vuotiaan valintana: Tunteita ja perusteluja, Media & Viestintä 33 (2010): 4, 79-96
[ii] Selwyn, Neil & Gorard, Stephen & Furlong, John (2005): ”Whose internet is it anyway? Exploring adults ’ (non)use of the Internet in everyday life”, European Journal of Communication 20:1, 5-26.
[iii] Wagner, Nicole et al. (2010): ”Computer use by older adults: A Multidisciplinary rewiev”, Computers in Human Behaviour 26:5, 870-882.
[iv] Sourbati, Maria (2009): ”It could be useful, but not at the moment”: Older people, internet access and e-public service provision”, New Media & Society 11:7, 1083-1100.
[v] Hyvönen, Pirkko (2002): ”Tietoverkot ikääntyneen oppijan voimaantumisprosessissa”, Pro Gradu- tutkielma. Kasvatustieteiden laitos, lapin Yliopisto.
[vi] Cody, Michael et al. (1999): ”Silver Surfers: Training and evaluating internet use among adults and adult learners”, Communication Education 48:4, 269-286.
[vii] Tuorila, Helena & Kytö, Hannu (2005): ”Verkkopalvelut ikääntyvien hyvinvoinnin edistäjinä”, Kuluttajantutkimuskeskus, julkasisuja 5:2005.

Kommentit