Tekoälyn loogisuus on sekä sen vahvuus että sen heikkous

Olen viime aikoina pohtinut, miten tekoäly ajattelee – tai ehkä oikeammin, miten sen tapa käsitellä tietoa eroaa ihmisen ajattelusta. Kun tekoäly ratkoo ongelmia, sen taustalla toimii logiikka. Ihmisetkin nojaavat päättelyssään logiikkaan, ainakin enimmäkseen. Mutta logiikan käytössä on olennaisia eroja. Tekoäly käyttää logiikkaa vääjäämättä ja ihmiset harkinnanvaraisesti. 

Filosofit määrittelevät logiikan menetelmäksi, jolla varmistetaan, että johtopäätös seuraa siitä, mitä tiedämme. Ihmiset toimivat usein loogisten sääntöjen mukaan, mutta eivät aina. Välillä ajattelu on epäloogista ja nojaa johonkin tunteisiin, moraaliin tai sosiaaliseen kontekstiin. 

Tekoälylle logiikka on toisenlaista. Sille logiikka ei ole ajattelun väline vaan sen perusta. Tietokoneelle on ohjelmoitu loogisen päättelyn säännöt, kuten jos–niin -rakenteet ja todennäköisyyslaskenta. Se tekee päätelmän täsmälleen samalla tavalla joka kerta, kun ehdot täyttyvät. Se ei epäröi eikä vaihda logiikkaansa kesken kaiken. Tässä mielessä tekoäly on selvästi loogisempi kuin ihminen, mutta se ei välttämättä ole pelkästään hyvä asia.

 

Ihmisen ajattelu kietoutuu merkityksiin, jotka eivät ole yksiselitteisiä. Kun ihminen arvioi jotakin väitettä, hän punnitsee myös sen, mitä se tarkoittaa, keneltä se tulee ja miksi se on sanottu. Tällainen tulkinta ottaa huomioon sävyt, ristiriidat ja taustalla olevat oletukset. Ulkopuolisin silmin epäloogisiltakin vaikuttavat päätökset voivat olla täysin loogisia, kun huomioi, mitä pitää tärkeänä, miten arvioi tietonsa luotettavuutta ja päätökseen liittyviä riskejä. 

 

Tekoäly puolestaan toimii kielen ja datan tasolla ilman ymmärrystä siitä, mitä ne tarkoittavat. Sen päättely on ohjelmoitua: se toteuttaa logiikan sääntöjä, mutta ei tunne, milloin niitä pitäisi rikkoa. Ihminen voi valita epäloogisen vaihtoehdon, jos se palvelee jotakin suurempaa päämäärää, kuten oikeudenmukaisuutta tai empatiaa. Kone ei voi tehdä niin, ellei sitä ensin opeteta rikkomaan sääntöjä hallitusti ja silloinkin rikkominen on vain uusi sääntö.

 

Koneen on vaikea oppia ajattelemaan samalla tavalla kuin ihminen, koska ihmisen ajattelu noudattaa välillä logiikan sääntöjä ja välillä ei. Monimutkainen merkitysten verkosto määrää millainen ajattelumalli ja päätöksentekotapa milloinkin tulee kyseeseen. Päätöksenteossa huomioidaan kontekstit, tilanteet ja sävyt, joita kone ei pysty tulkitsemaan. Tekoälylle logiikka on muuttumatonta eikä sitä kyseenalaisteta. Se on samalla sen vahvuus ja heikkous. 

Kun käytämme tekoälyä yhä enemmän ajattelumme tukena ja ulkoistamme sille päätöksiä, emme välttämättä tule ajatelleeksi, miten eri tavoin se ajattelee. Tästä seuraa sekä hyviä että huonoja asioita: ajattelu muuttuu jossain määrin tehokkaammaksi, mutta vääjäämättä myös toisenlaiseksi. Mitä sinä ajattelet tästä? Pitäisikö olla huolissaan ja miten tämä pitäisi huomioida yhteiskunnallisessa kehittämisessä? 

Tämä pohdinta liittyy tulevaan kirjaani, jossa käsittelen tekoälyn vaikutuksia yhteiskuntaan ja demokratiaan. Olen ennen kaikkea kiinnostunut siitä, miten tekoäly muuttaa inhimillistä toimijuutta ja yhteiskunnallista ajattelua.

#tekoäly #tulevaisuus #yhteiskunta #demokratia #ajattelu #päätöksenteko #loogisuus #inhimillisyys #AIethics #FutureofAI